Läskipyörä on paras tapa tutustua Sallan kansallispuistoon talvella. Syy on Pahakurun talvipyöräilyreitti, joka tarjoaa parhaan läpileikkauksen kansallispuiston luonnosta.
Noin 20 kilometrin reitti kiertää kumpuilevassa metsämaastossa tunturikeskuksen lounaispuolella. Reitti ei tarjoa huikeita nähtävyyksiä tai silmienkantamattomiin ulottuvia maisemia, vaan kokonaisvaltaisen metsäluontoelämyksen.
Pahakurun kierros välttää tunturien huiput, joten hurjimmista nousuista ja laskuista ei tarvitse huolehtia. Pehmeällä ja kapealla polulla pyöräily kuitenkin eroaa sulan maan maastopyöräilystä sen verran paljon, että ensikertalaisen kannattaa varautua kellahtamaan pehmeään lumeen ainakin muutamaan otteeseen.
Testilenkillä reitti paikoin pehmeä
Reitti suositellaan kierrettäväksi myötäpäivään, jolloin alkuun noustaan Sallatunturin pohjoisrinteen parkkipaikalle autotietä pitkin. Ilman sähköavustusta tässä ylämäessä tulee lämmin.
Ison Pyhätunturin huipulle johtava kävelyreitti lähtee parkkipaikalta samaa matkaa, mutta Pahakurun reitti kääntyy pian vasemmalle ja lähtee kiertämään tunturin reunaa, kun huiputusreitti kääntyy kohti ylämäkeä.
Reitti kiertää kumpuilevassa metsämaastossa, ja laskeutuu aina välillä soille. Niillä polku oli vielä testilenkin aikoihin niin pehmeä, että läskipyörän rengas vajosi monessa kohdassa polun pinnan läpi, vaikka rengaspaineet oli laskettu niin mataliksi kuin suinkin.
Kääntöpaikka Pahanojankurussa
Kääntöpaikka on Pahakurun nuotiopaikalla, johon polku tekee lyhyen piston rengasreitiltä. Se on Aatsinginhaudan reunalla, ja Pahanojankurussa saa jonkinlaisen käsityksen ruhjelaakson koosta, mutta mitään erityisen selkeitä maisemia puiden lomasta ei avaudu.
Pahanojankurun pohjalle johtavat portaat, mutta niitä ei pidetä kunnossa talvella, eikä hangessa kahlaaminen innosta pyöräilykengillä.
Paluumatkalla noustaan sekä Kylmähetteenkummulle että Tunturikummulle, ja varsinkin jälkimmäiseltä on mukava lasketella alas kohti Tunturilammien taukopaikkaa. Tästä tunturikeskukselle talvipyöräreitti muuttuu monikäyttöreitiksi, joka se seurailee valaistujen latujen liepeitä.
Vaikka Pahakurun reitistä puhutaan talvipyöräilyreittinä, sen saa kiertää lihasvoimin millä tahansa välineellä. Reitille voi lähteä siis liukulumikengillä tai vaikka kävellen, mutta koko rengasreitin kiertäminen onnistuu parhaiten maastopyörällä.
Ei yhtään autiotupaa
Jos yöpyminen Pahakurun kierroksella kiinnostaa, teltta on käytännössä ainoa vaihtoehto. Reitin kahta päivätupaa ei ole tarkoitettu yöpymiseen, eikä Sallan kansallispuistossa ole tällä hetkellä yhtään autio-, varaus- tai vuokratupaa.
Taukopaikkoja reitillä on neljä. Kaippahanojalla ja Kylmähetteellä on uutuuttaan kiiltelevät hienot päivätuvat. Niissä kannattaa ehdottomasti pysähtyä jo tupa-arkkitehtuuria ihmettelemään.
Lisäksi reitin loppupuolella on Tunturilammen uusittu laavu, joka on myös valaistun ladun varrella. Pahakurussa on puolestaan nuotiopaikka.
Sähköläskipyörä vai luomu?
Jos maastopyöräkokemusta on vähän, kannattaa ehdottomasti valita sähköläskipyörä. Kapealla talvireitillä tasapainoiluun on helpompi keskittyä, kun sähkömoottori hoitaa osan työstä. Lisäksi se auttaa selviämään ainakin helpommista ylämäistä, joka vähentää oudon alustan aiheuttamaa turhautumista.
Ilman aiempaa kokemusta talvipyöräreiteiltä kannattaa muutenkin aloitella helpommista maastoista: Aloittelijan kannattaa ensin suunnata Kontiolammen kierrokselle totuttelemaan lajiin. Myös Ruuhitunturille johtava reitti on helpompi paikka ottaa lajia haltuun kuin Pahakurun kierros.
Sähköläskipyörän huonoin puoli on paino: Kun päätyy kyljelleen puuterilumeen, raskasta pyörää pystyyn nostellessa pääsee helposti pari kirosanaa.
Luomuläskipyörää Pahakurun reitille voi suositella kokeneemmalle maastopyöräilijälle, jolle ajatus ilman sähköavustusta liikkumista on syystä tai toisesta houkutteleva. Luomuilijalle on luvassa ainakin hikisempi lenkki.
Huippureitiltä näkymät pitkälle Venäjän puolelle
Sallan kansallispuiston toinen talvireitti on lumikenkäilyreitti Ison Pyhätunturin laelle. Maisemat huipulta ja siellä sijaitsevalta näkötornilta ovat huikeat, joten jos suinkin mahdollista, kannattaa Salla-ohjelmaan sisällyttää Taivaan tavoittelijan taival -niminen reitti.
Vaikka reitti on virallisesti lumikenkäreitti, pääsee huipulle pääsääntöisesti myös kengillä. Ympyräreittinä kierrettynä matkaa tulee 4,7 kilometriä, eli parkkipaikalta näkötornille on yhteen suuntaan noin kahden kilometrin matka.
Ison Pyhätunturin laelta näkee kirkkaalla säällä pitkälle Venäjän puolelle, jossa häämöttävät luovutettuun Sallaan kuuluvat vanhat Sallatunturit. Korkeimmillaan 636 metriin kohoavat Sallatunturit häämöttävät myös tämän jutun yläreunan kansivideossa.
Koska Taivaan tavoittelijan taival on melko lyhyt, selkeä reitti lähellä tunturikeskusta, on helppo suositella sen huiputusta auringonnousun tai -laskun aikoihin, jolloin kirkkaana pakkaspäivänä pääsee ihailemaan huikeaa väriloistoa. Hämärässä liikkuessa kannattaa ottaa matkaan lamppu.
Kahden yllämainitun lisäksi kansallispuiston puolella on myös kaksi muuta talvikävelyreittiä: 1,5 kilometriä pitkä Kaunisharjun reitti ja 900-metrinen Kolmiloukkosen retki. Molemmat lyhyet reitit lähtevät luontokeskukselta ja matkat on ilmoitettu yhteen suuntaan.
Ruuhitunturin reitin paras osuus alkaa loppupäässä
Sallassa on pyöräilyyn soveltuvia talviretkeilyreittejä on yhteensä 53 kilometriä. Niistä valtaosa kiertää kansallispuiston ulkopuolella.
Varsinkin Ruuhitunturin reitti on mainitsemisen arvoinen. Hautajärventien lounaispuolelta lähtevä reitti on vajaat seitsemän kilometriä yhteen suuntaan, ja se on kuljettavissa läskipyörän lisäksi esimerkiksi liukulumikengillä tai kävellen.
Reitin parhaat osuudet ovat sen loppupuolella, kun polku nousee ensin Hangasharjulle ja sitten rinnesoita pitkin Ruuhitunturin länsirinteelle. Nousun aikana pääsee ihailemaan tykkyvaippaan peittyneitä puita.
Pyöräreitti jää 50 metriä vajaaksi huipusta
Reitin päätepiste on Ruuhitunturin erämaakahvila, joka kannattaa ottaa kohteeksi. Kahvilaa pyörittävä Sallatunturin tuvat myös tarjoaa yhtä kahvilan huonetta vuokratupakäyttöön.
Itse Ruuhitunturin huipulle on kahvilalta vielä viitisenkymmentä nousumetriä, mutta talviretkeilyreitti ei jatku huipulle asti. Tunturin huipulle tehdään vain hiihtolatu ja moottorikelkkareitti.
Ruuhitunturin vain viisi metriä Isoa Pyhätunturia matalammalla huipulla on myös näkötorni. Ruuhitunturilta on kirkkaana päivänä mahtavat näkymät kohti kansallispuistoa ja rajan yli Venäjälle.
Ruuhitunturin reitti on suosittelemisen arvoinen talviretkeilyreittinä, mutta eniten reittitarjontaa on latusuksilla liikkuville, koska hiihtolatu muun muassa kiertää tunturin ympyräreittinä.
Latusuksille riittää vaihtoehtoja
Näiden lisäksi Sallatunturin maisemissa kiertää vielä muutama muu talvireitti. Kontiolammen 8-kilometrinen kierros on tasainen ja helppo reitti tunturikeskuksen läheisyydessä.
Lisäksi tunturikeskuksen ympäristöstä löytyy pari muuta talvikävelyreittiä, esimerkiksi hiihtokeskuksena toimivan Pienen Pyhätunturin laelle nousee noin kuuden kilometrin rengasreitti.
Varsinaisten talviretkeilyreittien lisäksi Sallassa on pitkälti toistasataa kilometriä hiihtolatuja, joista Kaunisharjun kierros käy myös kansallispuiston puolella. Suurin osa Sallatunturin latukilometreistä löytyy kuitenkin Hautajärventien länsipuolelta.
Ruuhitunturin kierroksen lisäksi latujen mielenkiintoisimmasta päästä ovat Kalliojärven kierros sekä Aikkipetsin vaelluslatu. Niiden kunnossapitotilannetta kannattaa seurata Sallan latukartasta.
