Näihin aikoihin tuntuu, että jos auringon näkee, se on jo kaartumassa pois.
Ilmatieteen laitos selittää hämärän näin: Kun aurinko on horisontin alapuolella mutta ei ole vielä – tai enää – täysin pimeää. Illalla hämärä siis alkaa auringonlaskusta, kun auringon yläreuna painuu taivaanrannan taa, ja aamulla päättyy auringon nousuun. Hämärän ja pimeän rajan määritteleminen ei ole yhtä yksinkertaista.
Tähtitieteellisessä kielenkäytössä erotetaan kolme hämärän astetta: porvarillinen, nauttinen ja astronominen hämärä.
Porvarillinen hämärä on silloin, kun aurinko on laskenut, mutta sen keskipiste on enintään kuusi astetta horisontin alapuolella. Silloin ulkona näkee vielä liikkua ja tehdä töitä ainakin selkeällä säällä. Käytännössä porvarillinen hämärä vastaa parhaiten sitä, mitä sanalla hämärä arkikielessä useimmin tarkoitetaan.
Nauttinen eli merenkulkijan hämärä vallitsee, kun auringon keskipiste on 6–12 astetta horisontin alapuolella. Sen aikana kirkkaimmat tähdet ovat jo näkyvissä, mutta merellä erottuu vielä horisontti.
Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä on silloin, kun auringon keskipiste on 12–18 astetta horisontin alapuolella. Sen aikana on jo varsin pimeää, ja himmeimmätkin tähdet tulevat näkyviin.
Hämärän pituus aamulla ja illalla on päivittäin sama. Aamu- ja iltahämärän pituus vaihtelee eri vuodenaikoina. Se on myös erilainen maan eri osissa. Tämä taas johtuu maan akselin kaltevuuskulmasta ja sen hetkisestä sijainnistamme aurinkoon nähden.
Maan eteläosissa porvarillinen hämärä kestää syksyisin ja keväisin vain 40–50 minuuttia, sydäntalvella noin tunnin ja keskikesällä jopa yli 1,5 tuntia.
Maan keskiosissa hämärää on syksyllä ja keväällä noin 50 minuuttia, sydäntalvella hieman yli tunnin. Kesällä ei ole lainkaan pimeää, vaan silloin maan etelä- ja keskiosissa ilta- ja aamuhämärää on yhdessä yli 4 tuntia. Pimeää ei ole lainkaan.
Lapissa hämärän kestoa on syksyisin ja keväisin noin tunnin, sydäntalvella, kun aurinko ei juuri näyttäydy, on keskipäivän aikaan hämärää pari tuntia. Ja keskikesällähän on yötön yö, jolloin on valoisaa myös keskiyöllä.
Talvipäivän seisaus koittaa juuri joulun alla, perjantaina 22. joulukuuta.
Tuolloin päivän kesto on Helsingissä alle 6 tuntia. Lapissa napapiirin pohjoispuolella vallitsee kaamos, jolloin aurinko ei pitkiin aikoihin nouse taivaanrannan yläpuolelle.
Lähempänä napapiiriä kaamosaika on lyhyempi. Esimerkiksi Sodankylässä kaamos kestää vain neljä päivää juuri ennen joulua.
Talvipäivän seisauksesta päivät alkavat pidetä. Ensin hitaasti, noin viisi minuuttia viikossa. Kevättä kohden päivän pidentyminen nopeutuu ja muutos on suurimmillaan kevätpäivän tasauksessa, jolloin päivä venähtää noin 6 minuuttia vuorokaudessa Helsingissä. Syksyllä taas syyspäivän tasauksen kohdalla päivän lyhentyminen on nuo samat 6 minuuttia.
Polaariyö
Kaamos eli polaariyö on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle.
Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika.
Jos valo ei taipuisi ilmakehässä, napapiiri olisi sen alueen rajana, jossa auringon keskipiste pysyy yhtenä päivänä vuodessa horisontin alapuolella. Pohjoisella napapiirillä tämä tapahtuu talvipäivänseisauksena 21. tai 22. joulukuuta ja eteläisellä napapiirillä 21. tai 22. kesäkuuta (eli pohjoispuoliskon kesäpäivänseisauksena).Samoin napapiirit olisivat myös kesän yöttömän yön rajana.
Suomessa kaamoksen raja kulkee hieman Sodankylän eteläpuolitse. Vastaavasti etelässä eteläkalotin kaamoksen pohjoisraja on suunnilleen saman verran eteläisen napapiirin eteläpuolella, eli Rotheran tienoilla.
Ihmisiin kaamos saattaa vaikuttaa kielteisesti, ja pimeys voi laukaista kaamosmasennuksen tai aiheuttaa ylimääräistä väsymystä, kaamosväsymystä.
Suomen pohjoisimmassa pisteessä kaamos kestää noin 51 vuorokautta.