Mikä aiheuttaa luontokatoa, ja miten se vaikuttaa jokaisen elämään? Tämä juttusarja hakee ratkaisuja luontokatoon talven ja kevään aikana.
Luonto köyhtyy ja ilmasto lämpenee. Yhdessä ja erikseen nämä muuttavat kaikkien lajien elinympäristöjä ja samalla elinmahdollisuuksia. Toiset eläimet kuitenkin sopeutuvat ympäristönmuutoksiin paremmin kuin toiset.
Esimerkiksi susi pystyy elämään hyvin erityyppisissä ympäristöissä, eikä se ole riippuvainen lumisista talvista. Sen suurin uhka on ihminen.
Tässä jutussa tarkastellaan, mitkä ja miten Suomen luonnossa esiintyvät lintu- ja nisäkäslajit kykenevät sopeutumaan ympäristönmuutokseen. Listatut lajit ovat yksi mahdollinen kuva siitä, mitä lajeja jää jäljelle, jos luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei pysäytetä.
Suomessa pesii vakituisesti noin 240 lintulajia. Juttuun on poimittu Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) yli-intendentin Aleksi Lehikoisen avulla tunnetuimpia lintuja, joilla menee Suomessa hyvin.
Talitiainen
Lintulautojen vakiovieras talitiainen sopeutunut elämään hyvin sekä metsissä että ihmisen läheisyydessä. Se menestyy ympäri Eurooppaa.
Lämpenevä ilmasto ja aikaisemmin saapuva kevät on aikaistanut monien selkärangattomien eläinten aikatauluja. Lintujen pesimälle tämä tarkoittaa, että keväisin kuoriutuville linnunpoikasille ei ole entiseen tapaan tarjolla selkärangattomia ravinnoksi.
Selkärangattomat ovat kerenneet kehittyä aikuisiksi siinä vaiheessa, kun linnunpojat kuoriutuvat. Jos lintulajin pesimäaika perustuu selkärangattomien elinkiertoon, linnut pesivät joko liian aikaisin tai niiden täytyy siirtyä enemmän pohjoiseen.
Talitiaiskantoihin tällä muutoksella ei kuitenkaan näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta.
Sinitiainen
Talitiaista paljon pienempi sinitiainen on runsastunut viime vuosikymmenien aikana voimakkaasti. Sinitiainen on talitiaista eteläisempi laji, eli se hyötyy talitiaista voimakkaammin lämpenemisestä.
Talviruokinta on sinitiaiselle tärkeää. Aleksi Lehikoisen mukaan lintujen talviruokinta on esimerkki ihmistoiminnasta, joka vahvistaa nimenomaan niiden yleisten lajien kantoja, jotka muutenkin hyötyvät lämpenevistä talvista.
Kurki
Kurkikantojen vahvistuminen ei johdu pelkästään ilmastosta, sillä kurki on sopeutunut pesimään erilaisissa ympäristöissä. Se on levinnyt lintujärville, merenlahtien ruovikkoihin, peltojen reunoille ja pienille suolaikuille. Kurkea ei myöskään enää vainota tai metsästetä sen talvehtimisalueilla tai muuttomatkoilla. Yli metrin korkuisella kurjella on monipuolinen ruokavalio.
Mustarastas
Mustarastas on tyypillinen ilmastonmuutoksesta hyötyvä lintulaji, joka levittäytyy ilmaston lämmetessä kohti pohjoista. Yhä useampi mustarastas jää nykyään talvehtimaan Suomeen.
Pikkukuovi
Suomessa on suo-ojia niin paljon, että niiden mitta ylettäisi kaksi kertaa Maasta Kuuhun ja takaisin. Ojitettu suo kasvaa umpeen, eivätkä avoimiin ja märkiin ympäristöön sopeutuneet suolinnut pysty elämään niillä.
Poikkeus on soiden lisäksi myös tuntureilla pesivä pikkukuovi, joka on toistaiseksi pärjännyt vielä hyvin. Pikkukuovien menestys on osittain mysteeri. Aleksi Lehikoinen arvelee, että kyseessä voi olla lyhytaikainen sopeutuminen: poikaset säilynevät paremmin hengissä lämpiminä kesinä.
Luonnonvarakeskuksen riistaekologiaryhmän päällikkö Otso Huitu on auttanut nisäkkäiden tilanteen kartoittamisessa. Suomessa elää noin 80 nisäkäslajia, joista yleisin on metsämyyrä. Huitu kehottaa katsomaan lajien levinneisyyskarttaa, jos haluaa tietää, miten lajilla menee.
– Mitä suppeampi jonkin lajin levinneisyys on, sitä herkempi se on ympäristön olosuhteiden pitkäaikaisille muutoksille, Huitu sanoo.
Kettu
Kaikkiruokainen kettu sopeutuu hyvin muutoksiin ja myös urbaaniin elämäntyyliin. Esikaupunkialueilla ja taajamissa on ketulle paljon ravintoja: rusakkoja, myyriä ja rottia, sekä lisäksi vähän kettuja saalistavia huippupetoja. Jos esikaupunkialueella on tarpeeksi rauhallista, pesintään sopivaa aluetta, kettu hyödyntää sen. Kettu hyötyy ilmastonmuutoksesta, koska sille sopivien elinympäristöjen määrä kasvaa.
Ilves
Pesii Suomen lisäksi myös etelämpänä Euroopassa. Ei ole riippuvainen lumisista talvista. Suurin uhka ilvekselle on ihminen.
Ahma
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ahmaan tulevat ensisijaisesti saalislajien muutoksien kautta. Suden ja ilveksen tapaan myöskään ahma ei ole riippuvainen lumisista talvista ja sen suurin uhka on ihminen.
Susi
Sutta tavataan laajasti ympäri maapalloa ja se sietää hyvin ilmastollisia ääriolosuhteita. Susi on suomessa uhanalainen. Sen suurin uhka on huippupetojen huippupeto: ihminen.
Karhu
Karhu on generalisti, jonka kantaa säätelee Suomessa metsästys. Karhu käyttää paljon kasviravintoa, mutta myös liharavintoa. Maailmalla karhua esiintyy Suomea etelämpänäkin. Ilmastolliset tekijät eivät rajoita karhun elämää. Se on sopeutunut elämään myös talousmetsissä.
Nisäkkäillä kolme tapaa sopeutua
Lajit voidaan jakaa kahteen ryhmään sen suhteen, millaisissa ympäristöissä ne pystyvät elämään.
Generalistit ovat lajeja, jotka pystyvät elämään useissa erilaisissa ympäristöissä. Sellaisia ovat esimerkiksi orava, kettu ja talitiainen. Spesiaalilajit vaativat erityisiä olosuhteita. Esimerkiksi lapintiainen pystyy pesimään vain vanhoissa metsissä, voimakkaasti vähentynyt hömötiainen ei pärjää ilman lahopuuta.
Sopeutuvat nisäkkäät voivat vaeltaa seudulta toiselle ympäristön ja ilmaston muuttuessa. Nisäkkäät ovat myös tasalämpöisiä eli ne lämmittävät itse kehonsa ja pystyvät säilyttämään kehon lämpötilan ympäristön lämpötilasta riippumatta.
Otso Huitun mukaan nisäkkäät voivat sopeutua muutokseen kolmella tavalla: fysiologisesti, muuttamalla käyttäytymistään tai pitkissä evolutiivisissa prosesseissa eli luonnonvalinnan kautta.
– Nisäkkäiden kohdalla ratkaisevinta on, mitä niiden ravintoketjussa tapahtuu.
Naakka
Sopeutunut hyvin ihmisen rakentamaan ympäristöön. Naakka pystyy etsimään ravintoa hyvin erityyppisistä ympäristöistä. Se voi myös päivän aikana lentää kymmeniä kilometrejä ravinnon perässä.
Naakka on riippuvainen pesäkoloista, mutta opportunistina se pystyy hyödyntämään ihmisten luomia rakenteista. Se tekee pesäkoloja esimerkiksi sähkölinjojen poikkipuihin ja savupiippujen koloihin. Ilmaston lämpeneminen ja talviruokinta ovat todennäköisesti pienentäneet lajin talvikuolleisuutta.
Palokärki
Palokärkikantojen runsastumisen tärkein syy on leudontuneet talvet. Halla ei korjaa palokärkisatoa entiseen tapaan. Myös käpytikalla pyyhkii Aleksi Lehikoisen mukaan monin paikoin hyvin, vaikka kanta ei ole kasvanut yhtä selkeästi kuin palokärjen.
Kuikka
Kuikka on näön avulla saalistava kalansyöjä, joka pesii kirkasvetisissä järvissä. Vaikka karut vesistöt ovat tummuneet soiden ojituksen seurauksena, kuikka näkee vielä pyydystää niissä kaloja. Karut vesistöt eivät ole muuttuneet yhtä paljon kuin rehevät vesistöt.
Yleisellä tasolla suurimmat syyt vesilintujen elinympäristöjen muutoksiin ovat soilta, metsistä ja pelloilta ojien kautta valuvat ravinteet. Ne rehevöittävät vesistöjä. Liikarehevöityminen tapahtuu kuitenkin jo valmiiksi rehevöityneillä vesillä, joissa kuikka ei viihdy.
Sinisorsa
Sekä karuissa että rehevissä järvissä pesivä generalisti, joka on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin. Käyttää ravintonaan pääasiassa vesikasveja.
Isokoskelo
Peräti noin 35 prosenttia EU:ssa pesivistä isokoskeloista pesii Suomessa. Isokoskeloiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja lajin talvehtiminen onnistuu nykyään Suomen rannikollakin lämmenneen ilmaston seurauksena. Karaistunut isokoskelo pärjää, kun vedet ovat jääpeitteestä vapaat.
Metso ja teeri
Vuosittaiset vaihtelut metsäkanalintujen kannoissa voivat olla huomattavia, mutta seuraavan parinkymmenen vuoden aikana ei ole odotettavissa yhtä suuria muutoksia kuin esimerkiksi riekolla, joka kärsii ilmaston lämpenemisestä ja lumettomista talvista.
Laulujoutsen
Suomen laulujoutsenkanta on kasvanut nopeasti ja laji on yleinen pesimälintu Lapista maan etelärannikolle asti. Laji menestyy erilaisissa ympäristöissä: Rehevillä vesillä, soilla ja merenlahdilla.
Sekä laulu- että kyhmyjoutsenilla on ankaran talven jälkeen vähän poikasia. Lämpimät talvet edesauttavat pesintämenestystä. Aleksi Lehikoisen mukaan monella isokokoisella lintulajilla menee verrattain hyvin.
Pikkujyrsijät ratkaisevat monen muun lajin tulevaisuuden
Lumihangella saalistava kettu hyppää ilmaan ja sukeltaa kuono edellä lumeen. Yhä useammin ketulla on vastassaan pehmeän puuterilumen sijaan kivikovaa jäätä.
Ilmastonmuutostalvina lämpötila sahaa, ja suojakelien aikana valunut sulamisvesi ja märkä lumi jäätyvät seuraavien pakkasten tullen kivikoviksi jääkuoriksi lumipeitteen alle.
Lumipeitteen muutoksella on kauaskantoiset vaikutukset. Ketun lisäksi se vaikeuttaa pikkujyrsijöiden, kuten sopulien ja metsämyyrien elämää. Muutos myyrä- ja sopulikannoissa heijastuu puolestaan niitä ravintonaan käyttäviin eläimiin: Kärppiin, lumikkoihin, pöllöihin ja lukuisiin muihin lajeihin.
Myyrä- ja sopulikannat ovat avaintekijä muiden Suomessa elävien lajien tulevaisuuden kannalta. Huonot myyrävuodet tarkoittavat huonoja ravintovuosia myyriä ja sopuleita ravinnokseen käyttäville eläimille.
Mitä mantereisempi ilmasto on selkeine talvineen, sitä säännöllisempiä ovat olleet myös myyrä- ja sopulisyklit. Huippuvuosi on ollut 3–4 vuoden välein.
– On havaittu, että syklit tahtovat heikentyä, kun ilmasto lämpenee, Huitu sanoo.
Heikot sopulivuodet tarkoittavat, että niitä saalistavien eläinten on löydettävä muuta ruokaa: Sopeuduttava.
Orava
Luonnonmetsien oravakannat ovat romahtaneet, mutta samaan aikaan orava on sopeutunut elämään urbaaneissa ympäristöissä. Kyse ei kuitenkaan ole nollasummapelistä: kaupunkien oravakanta ei pysty kompensoimaan luonnonmetsistä kadonnutta oravakantaa. Puiden siemensadot ovat oraville tärkeintä. Urbaaneissa ympäristöissä oravat ovat riippuvaisia kaupunkimetsistä, jotka ovat lähes poikkeuksetta varttuneempia kuin Suomen talousmetsät. Urbaaneissa ympäristöissä on myös vähemmän oravia saalistavia petoja. Ilmastonmuutosta suurempi uhka oravalle on elinympäristöjen eli vanhojen metsien katoaminen.
Mäyrä
Laajalle levinnyt eteläinen laji, eli hyötyy ilmaston lämpenemisestä. Syö pääsääntöisesti kasviravintoa ja selkärangattomia.
Supikoira (vieraslaji)
Lämpimät talvet viivästyttävät talviunille vetäytymistä ja pidentävät aktiivista kautta, mutta se ei vaikuta supikoiran selviämiseen. Talven tulon vuotuiset vaihtelut ovat ilman ilmastonmuutostakin olleet suuria, ja eläimet ovat kyenneet sopeutumaan vuotuisiin vaihteluihin hyvin. Supikoira luokiteltiin vuonna 2019 haitalliseksi vieraslajiksi.
Rusakko
Tumman karvansa talvella säilyttävä rusakko hyötyy vähälumisista alkutalvista. Se löytää paremmin ruokaa itselleen. Tällä hetkellä Suomen rusakkokannat kukoistavat.
Metsäjänis
Kun rusakko porskuttaa, valkoiseen talviturkkiin vaihtavan metsäjäniksen määrät ovat vähentyneet. Metsäjänis vaihtaa valkoisen turkin valon määrän mukaan. Lumettomina talvina valkoinen väri ei suojaa metsäjänistä, vaan päinvastoin tekee siitä helpon saalistettavan.
Otso Huitun mukaan metsäjäniksellä on kuitenkin havaittavissa pieniä sopeutumisen merkkejä. Joillakin lajeilla on jo havaittu, että valkoisen talvikarvan vaihdon ajoittuminen on siirtynyt myöhemmäksi. Valo säätelee edelleen karvan vaihtumisen, mutta luonnonvalinnan myötä karvanvaihdon ajoittuminen on joillakin metsäjäniksillä siirtynyt pidemmälle syksyyn kuin ennen.
On siis mahdollista, että metsäjänis sopeutuu pois valkoisesta turkista sitä mukaa, kun siitä tulee rasite.
Metsäkauris
Hyötyy lämpenevistä talvista kuten muutkin sorkkaeläimet. Pidentynyt sulan maan aika vähentää hirvieläinten kuolemia ja ne levittäytyvät pohjoisemmaksi.
Valkohäntäkauris (vieraslaji)
Metsäkaurista muistuttava mutta sitä huomattavasti kookkaampi valkohäntäkauris hyötyy lämpenevästä ilmastosta. Pakkasta ei ole entiseen tapaan ja ravintoa on paremmin saatavilla.