Ruiskaunokkeja, kruunusuvikakkaraa, kehäkukkaa, kosmoskukkaa ja kultahehkua. Minna Viitalan puolen hehtaarin kukkaniitty lainehtii kevyessä tuulessa maatilan kupeessa Nivalassa Pohjois-Pohjanmaalla. Auringonkukkarivistö pellon laidalla on vielä tiukasti nupullaan.
Viitala vuokrasi pellon paikalliselta maatilalta viljelläkseen avomaalla kukkia kuluttajille, floristeille sidontatöihin ja jälleenmyyjille. Niityllä järjestetään poimintatilaisuuksia, joissa asiakkaat saavat poimia itse kukkakimppunsa könttähintaan – 25 kukkavartta 20 eurolla. Onpa niittyä vuokrattu kuvauskäyttöönkin.
Paras kukkasesonki on aluillaan, ja niityn antimet ovat pian runsaimmillaan. Eri lajeja Viitalalla on toistasataa.
Tämä on Minna Viitalan toinen kesä niittykukkayrittäjänä. Kokemukset ovat olleet sen verran kannustavia, että hän päätti kuukausi sitten perustaa vielä kukka- ja lahjatavaraliikkeen.
Toisaalta joitakin takaiskujakin on tullut.
– Viime syksynä istutin 600 tulppaanin sipulia. Kevään aikaisessa lämpöaallossa tulppaanit rupesivat pilkistämään, mutta sitten tuli niin kylmää, etteivät ne jaksaneet kasvaa. Ne jäivät niin lyhytvartisiksi, etten pystynyt tarjoamaan niitä kuluttajille, Viitala kertoo.
Hätäisen hommaa touhu ei ole. Viitalan mukaan yhden kokemuksen ei pidä kuitenkaan antaa lannistaa. On uskallettava kokeilla kaikenlaista. Aika näyttää myös, mitkä lajit menestyvät.
Pellolle hän on kylvänyt kymmeniätuhansia siemeniä, suurimman osan koneellisesti. Pelkästään auringonkukan siemeniä multaan upposi 15 kiloa. Osan kasveista Viitala esikasvattaa.
Tänä kesänä kasvuolosuhteet ovat olleet haasteellisia: ensin kylmää ja märkää, sitten kuumaa ja kuivuutta. Se näkyy Viitalan mukaan esimerkiksi auringonkukissa, joiden pitäisi huidella tähän aikaan kesästä "hartian korkeudella", mutta nyt varret ovat vielä kaukana siitä.
Poimintasesonki on avomaalla pohjoisessa varsin lyhyt: heinäkuusta syyskuun ensimmäisiin pakkasöihin. Epävarmaakin kaupallinen leikkokukkaviljely tietysti on, siksi Viitalalla on myös toinen yritys tuomassa taloudellista lisäturvaa.
Muutama vuosi sitten Suomeen alettiin perustaa leikkokukkatiloja vastaiskuna tuontikukkien markkinoille. Taustalla on Yhdysvalloista alkunsa saanut Slow Flowers -ajattelu, johon liittyvät ekologisuus ja kausiajattelu.
Sitä voisi verrata vaikkapa lähiruokaan ja satokausiajatteluun. Kukat haetaan mahdollisimman läheltä, jolloin niiden hiilijalanjälkikin on pienempi.
Nyt kasvattajia on Suomessa jo reilut 50. Pohjois-Suomessa heitä on vain kolme.
Luonnonmukaisuuteen liittyy tietysti sekin, että keinolannoitteita tai torjunta-aineita ei kasvatuksessa käytetä. Rikkaruohojen kasvua hillitsee erikseen kylvettävä aluskasvillisuus, kuten apilat, ja tiivistekukkasiemenien kylvö.
Kastelussa pyritään hyödyntämään luonnossa kiertävää vettä – vesi otetaan mahdollisuuksien mukaan läheisestä joesta tai vaikkapa järvestä. Viitalalla tätä mahdollisuutta ei ole, mutta hän pyrkii käyttämään vettä säästeliäästi. Niittyä hän ei kastele erikseen lainkaan, mutta jälleenmyyjille kasvatetut kukat on tietysti kasteltava.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Viitala ehti työskennellä kaupan alalla 20 vuotta, viimeiset 15 rautakaupassa sisustuspuolen myyjänä.
– Olin koko ajan kuvitellut, että rautakauppa olisi eläkepaikkani. Aloin miettiä, että voisi olla muitakin työvaihtoehtoja.
Viitalalla oli jo sisustusartesaanin tutkinto, ja hän päätti kouluttautua puutarhuriksi. Sitten iski halu kehittää itseään ja mielessä alkoi itää kukkien viljely ja oma kukkakauppa.
Viitala inspiroitui leikkokukkaniityistä törmättyään sosiaalisessa mediassa suomalaiseen Slow Flowers -viljelytoimintaan.
– Suomessa tämä on vielä kohtuullisen tuore juttu. Ei täällä vieläkään olla kovin tietoisia siitä, että myös kotimaista leikkokukkaa on tarjolla.
Viitalan kukkaniittyhaaveen tiellä oli vain se, ettei hänellä ollut peltoa, missä viljellä.
– Oli oma haasteensa kysellä, kenellä olisi peltoa vuokrattavana. Nivala on vahvasti maatalouskaupunki, jossa peltoalat ovat ahkerassa käytössä.
Lopulta häntä lykästi, sillä hän sai vuokrattua puolen hehtaarin peltotilkun taajaman tuntumasta. Peltoa halkovan tien toisella puolella on itsepoimintaan tarkoitettu suurempi peltopala ja toisella puolella käsityönä hoidettava tukkupuoli, missä kasvavat esikasvatetut ja käsin kylvetyt kukat.
Tukkupuolen puisissa kehyspenkeissä Viitala kasvattaa muun muassa daalioita, maariankelloja, harsokukkaa, erivärisiä revonhäntiä, malvaa, olkikukkaa ja erikoisemman värisiä auringonkukkia.
Ensimmäiset poimintatapahtumat Viitala järjesti viime kesänä. Poimijoita riitti heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. Tänä kesänä poimintapäiviä on ollut jo kaksi.
– Poimintoja on ollut kahdesti viikossa, ja asiakkaita on käynyt myös ulkopaikkakunnilta. Poiminta maalaismaisemassa on omanlaisensa läsnäolon zen-hetki.
Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka, ja Viitala suunnitteleekin tälle kaudelle vielä hyväntekeväisyyspoimintaa, josta saadut tulot hän ohjaa Ukrainan auttamiseksi.
– Poiminta oli minulle se ensimmäinen asia, minkä halusin toteuttaa. Kun asiakas poimii kukat suoraan niityltä, hän saa kaikista tuoreimmat kukat. Itse poimin myymälän tarpeisiin, mutta en koskaan poimi enempää kuin tarvitsen, jottei tule hävikkiä.
Mutta eivätkö niittykukat nuupahda nopeasti maljakossa?
Slow Flowers -filosofiaan kuuluu se, että kukat kerätään maljakkokestävyyden kannalta sopivalla hetkellä. Kestävyys otetaan huomioon jo kasvatuksessa valikoimalla kestävimmät lajit. Oikein hoidettuina kukat kestävät Viitalan mukaan useita päiviä, jopa viikkoja.
– Kotimaisuus ja hyvä luontosuhde ovat itsellenikin tärkeitä asioita, mutta kenellepä suomalaiselle ei olisi. Toivon, että tällaisia peltoja olisi joka paikkakunnalla, Minna Viitala sanoo.
Niittykukkatrendi liittyy Suomessa laajemminkin vallalla olevaan luonnonmukaisuuden paluuseen, johon liittyy myös ajatus pihojen ja puutarhojen helppohoitoisuudesta. Tämän on havainnut maisemasuunnittelija Meeri Alatalo.
– Ilmiössä on pohjimmiltaan kyse luonnon monimuotoisuuden tukemisesta. Niityt ovat pörriäisten elinympäristöjä, ja ne koetaan nykyisin monesti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin nurmikko. Mikseipä joukkoon laittaisi myös nättiä leikkokukkaa.
Arvostus luontoa ja luonnon kasveja kohtaan on Alatalon mukaan muutenkin nousussa. Luonnonkukkia halutaan myös sisälle maljakkoon Hollannista tuotujen "teollisesti" tuotettujen leikkokukkien sijaan. Avomaan kotimaisten leikkokukkien ostaminen on tietysti myös ekologisempi vaihtoehto.
Alatalo on havainnut, että tavallisille pihoillekin halutaan yhä useammin niittyä nurmikon sijaan.
– Pihoilla näkyy yleinen asennemuutos, jossa perinteinen mielikuva hyvin hoidetusta puutarhasta tasaisine nurmikkoineen ja säntillisine pensasaitoineen on muuttumassa. Nyt ollaan menossa suuntaan, jossa annetaan luonnonkasveille tilaa.
Myös julkisella puolella on innostuttu niityistä, joita on perustettu nurmialueiden tilalle. Samalla kun lisätään luonnon monimuotoisuutta, kevennetään myös ylläpitoa.
– Suuntaus on hyvä, sillä luonnon lajien vähenemisestä puhutaan paljon.