Edessämme avautuu tyypillinen lappilainen suomaisema. On kasvavaa suometsää, kituen riutuvaa harvapuustoista aluetta ja kauempana vielä puutonta avosuota.
Tällaisten soiden kohtalo on liipaisimella, kun Suomessa päätetään, miten EU:n ennallistamisasetuksen kansalliset velvoitteet täytetään. Niitä valmistellaan ympäristöministeriössä parhaillaan.
Soiden ennallistaminen ei ole kuitenkaan kiistellyn asetuksen myötä keksitty uusi asia.
Metsäasiantuntija Taisto Ruokanen Metsähallituksesta on tehnyt sitä vuosikaudet. Annetaanpa hänen selittää, millaista ennallistamista hän on harjoittanut.
– Ennallistamisessa kannattaa harjoittaa pienipiirteisyyttä. Niiden suometsäalueiden, jotka kasvavat hyvin puuta, annetaan kasvaa edelleenkin ja jatkaa hiilensidontaa. Kitu- ja joutomaan suometsäalueet ennallistetaan palaamaan luonnontilaan lisäämään monimuotoisuutta. Niillä ei ole suurta merkitystä puuntuotannon kannalta, Ruokanen kertoo.
Kuin koelaboratorio
Posion ja Ranuan välisen tien tuntumassa sijaitseva usean sadan hehtaarin alue on kuin koelaboratorio siitä, mihin soiden ennallistamisessa törmätään.
Se on hurjien 1960-luvun ojitusvuosien kohde. Tuolloin lähes viisi miljoonaa hehtaaria soita ojitettiin lisäämään Suomen puuntuotantoa. Kaikissa paikoissa se ei onnistunut, minkä nyt arvellaan auttavan Suomea EU:n ennallistamisasetuksen toteuttamisessa.
Ajatus on, että iso osa velvoitteesta hoidetaan ennallistamalla ojitetut mutta heikosti puuta tuottavat suometsät. Siis ei muuta kuin kaivinkoneet tukkimaan ojat ja siten ennallistetaan 500 000–1 000 000 hehtaaria ojitettuja soita. Niitähän Suomessa riittää.
Suot ovat yksilöitä
Ennallistamisen määrät tulevat lähivuosina olemaan valtavia, arvion mukaan vuotuinen ennallistamispinta-ala pitäisi kahdeksankertaistaa nykyvauhdista.
– On aika lailla selkeää, että sellaiset ojitetut suot, jotka eivät ole tuottaneet puuston kasvua, kannattaa ennallistaa. Se lisää myös monimuotoisuutta, sanoo Luken erikoistutkija Hannu Hökkä.
Hökka on koko tutkijanuransa tutkinut suometsien puuntuotosta.
Sitten seuraakin kysymys, millaisia ovat kasvillisuustyypiltään nämä heikosti puuta tuottavat suot, joita kannattaa ennallistaa.
Itä-Suomen yliopiston ennallistamistutkimuksessa todetaan, että parhaita ennallistamiskohteita ovat rehevät ojitetut suot, joilla ojitettuina on korkeimmat hiilidioksidipäästöt ja ennallistettuna pienimmät metaanipäästöt.
Luken professori Anne Tolvanen puolestaan kirjoittaa omiin tutkimuksiinsa perustuen, että jokaista heikkotuottoista suota ei kannata ennallistaa. Se voi lisätä monimuotoisuutta, mutta ilmaston ja vesistökuormituksen kannalta voidaan päätyä huonoon lopputulokseen.
Hannu Hökkä arvioikin, että ennallistamisen vaikutusten ymmärtäminen vaatisi lisää tutkimusta.
Jos puuston kasvu otettaisiin laskelmissa huomioon, ennallistamisen tulos koko ekosysteemin hiilitaseeseen voi olla kokonaan toinen verrattuna siihen vaihtoehtoon, että katsotaan vain maaperäpäästöjä.
– Minun käsitykseni on, että ensisijaisia ennallistamiskohteita ovat rehevät ojitetut suot, jotka liittyvät suojelualueisiin, tai jotka ovat muutoin vaarantuneita luontotyyppejä. Niissä maaperäpäästöt vähenevät ja puuston nielukin voi säilyä ja saadaan monimuotoisuushyötyjä.
Vaatii siis varsin paljon ymmärrystä, millaisen suon ja millaiset ennallistamistoimet valitsee. Esimerkiksi karut suot on tutkimuksissa todettu ilmastoneutraaleiksi jo nykyisessä tilassaan. Niiden puusto sitoo hiiltä eikä maaperäpäästöjä synny, kun ne jätetään itsekseen ennallistumaan.
Kasvusta se lähtee
Metsähallituksen Metsätalous Oy:n palkkalistoilla oleva Taisto Ruokanen sanoo katsovansa ennallistamista myös puuston kasvun näkökulmasta.
–En ymmärrä sellaista kasvuisten soiden ennallistamista, jota suojelualueilla tehdään luomalla metsäojat umpeen. Sehän tappaa puuston ja lopettaa hiilen sidonnan.
Ruokasen mielestä ennallistamisessa pitää pystyä toteuttamaan ristiriitaisetkin tavoitteet.
– Se pitää tehdä mahdollisimman hyvin luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja vesien kannalta. Mutta myöskään taloudellinen näkökulma ei voi väistyä.
Valtava urakka
Ennallistamistoimien kansallinen suunnitelma on ympäristöministeriössä vasta valmisteilla. Useiden tahojen arvioissa suurin potentiaali on suometsissä, joissa on lähes neljännes metsien vuotuisesta kokonaiskasvusta
Suometsien kasvusta iso osa on ojitetuilla soilla, joita on 4,7 miljoonaa hehtaaria. Niistä heikkotuottoisia on Luken arvion mukaan noin 850 000 –1 000 000 hehtaaria. Pääosa tästä on Pohjois-Suomessa.
Luonnonvarakeskus arvioi ennen ennallistamisasetuksen voimaantuloa, että soita pitäisi ennallistaa vuoteen 2030 mennessä 350 000–390 000 hehtaaria ja vuoteen 2050 mennessä 1,05–1,1 miljoonaa hehtaaria.
Parhaimmillaan soiden ennallistamisessa on viime vuosina päästy 6 700 hehtaariin vuodessa. Keskimäärin soita on ennallistettu 5 000 hehtaaria vuodessa.
Pääroolissa on ollut maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön Helmi-rahoitusohjelma, jonka suunnitelmien mukaan vuoteen 2030 mennessä päästäisiin soiden ennallistamisessa 47 000 hehtaariin.