Vaaleaan harsoon kauttaaltaan kääritty pihlaja saa ohikulkijan hieraisemaan silmiään. Hopeinen seitti on peittänyt oksat ja rungon sisuksiinsa.
Tapaukset ovat herättäneet ihmetystä ja niistä on levinnyt havaintoja sosiaalisessa mediassa.
Asialla on pihlajankehrääjäkoi, joka on paljon yleisemmän tuomenkehrääjäkoin lähisukulainen. Nyt molemmat lajit ovat runsastuneet samanaikaisesti.
Kun kehrääjäkoit valloittavat puita, käsillä on usein voimakas massaesiintymä.
– Näillä on voimakkaat kannan huiput. Puihin tulee harmaa verkko, ja lopulta lehdet ovat täysin syötyjä, yli-intendentti Marko Mutanen Oulun yliopistosta kertoo.
Vuoden mittainen elämä
Ötököiden valloitusretkeä Mutanen kannustaa seuraamaan uteliain mielin.
– Tämähän on hieno luonnon näytelmä. Ihmisten pitäisi nähdä, mitä kaikkea luonnossa tapahtuu. Tiettyjen lajien osalta havainnot ovat tosi harvinaisia. Niitä kannattaa katsoa mielenkiinnolla, ei kauhistellen. Luonnossa tapahtuu kaikenlaista, ja sen näkeminen, katseleminen ja ihasteleminen kannattaa. Sellaisissa tapahtumissa ei ole mitään pahaa, Mutanen korostaa.
Kehrääjäkoiden heimoon kuuluu useita eri perhoslajeja. Kehitysvaiheita niillä on elämänsä varrella kaikkiaan neljä. Elämänkaari kestää vuoden verran.
Kehrääjäkoin elämä alkaa loppukesästä. Munia ilmaantuu rykelmiksi kasvin lehdille, tässä tapauksessa pihlajan lehdille.
Munat talvehtivat. Ne ovat myös lintujen ravintoa.
Keväällä munista kehittyy toukkia, ja ympärille muodostuu seittimäinen suojakerros, kuin teltta, jonka sisässä toukat syövät ja kasvavat.
– Ne kaluavat lehdet, ja puu voi olla niitä ihan täynnä. Täysikasvuisiksi ne tulevat muutamassa viikossa sen valkoisen seitin sisässä, Mutanen kertoo.
Seuraavaksi tapahtuu muodonmuutos. Toukat koteloituvat viikon, parin ajaksi seitin suojiin, jonka jälkeen niistä tulee perhosia. Tämä alkaa tapahtua noin heinäkuun puolivälin aikoihin.
– Sitten niiden tehtävänä on paritella, ottaa vähän ravintoa ja munia, Mutanen luettelee.
Puut menettävät lehtensä, mutta selviävät
Puut voivat olla kehrääjäkoin jäljiltä hyvin ankean näköisiä. Mutasen mukaan ne kuitenkin selviävät koettelemuksesta.
– Näitä tulee ja menee. Toukat syövät lehdet, ja tietysti se vaikuttaa yhteyttämiseen. Vaikea kuitenkaan uskoa, että puu kokonaisuutena kärsii. Esimerkiksi tuomi on sopeutuvainen ja tekee uudet lehdet, Mutanen kertoo.
Pelkkiä pitoja ja lisääntymisen juhlaa kehrääjäkoinkaan elämä ei ole, siitä luonto pitää huolen.
– Niillä on omat petonsa: pistiäiset, jotka romahduttavat kannan, Mutanen sanoo.