Syksyn tullen muuttolinnut lehahtavat etelään. Kun Kerttu Kotakorpi oli tarkkailemassa siivekkäitä tuttuun tapaan tänä syksynä, hän ei havainnutkaan lintuparvia niin kuin tavallisesti.
Kehoon hiipi kuristava ja epämukava tunne: Näkeekö sen jo nyt, että lintujen määrä on kutistunut näin radikaalisti? Vai olenko sittenkin vain väärään aikaan liikkeellä?
– Tavallaan tieto lisää tuskaa. Ikävimmät tunteet liittyvät minulla juuri tietoon, kun kaikki faktat on kirjoitettu auki. Esimerkiksi edellinen linnuston tilasta kertova raportti oli hirvittävää luettavaa, samoin nyt syksyllä ilmestyneet raportit maailman luonnon ja ilmaston tilasta.
Ahdistus on ihmiselle evoluution myötä kehittynyt luontainen tapa reagoida ongelmiin, joihin sisältyy epävarmuutta. Ne vaativat huomiotamme. Maailmanlaajuinen ekokriisi, joka käsittää muun muassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon, on juuri tällainen ongelma.
Ympäristöahdistus johtuu ennen kaikkea siitä, että näemme tuhon etenevän vääjäämättömästi, mutta emme löydä tarpeeksi keinoja ehkäistä sitä. Samoin piittaamattomuus ympäristöasioita kohtaan voi lisätä ahdistusta.
– Ihmisyydessä kaikki negatiiviset tunteet, kuten suru, viha ja pelko, ovat tarpeellisia. Siksi ahdistuskin on normaali reaktio tilanteeseen, joka meillä nyt on. Olennaista on, miten ahdistusta voi kanavoida tekemiseen ja puhumiseen, ettei se lamauta tai haittaa liian paljon elämää.
Vaikka ympäristöahdistusta kannattaa hillitä ja hallita, sitä ei tarvitse hoitaa tai ratkaista kokonaan. Ahdistuksen kanssa voi oppia elämään ja arvostamaan sitä, kunhan muistaa pitää huolen itsestään.
– En tiedä, vähättelenkö omia tunteitani, mutta itse en ole kokenut suurta ympäristöahdistusta. Toisaalta kun mietitään, mikä tutkimustenkin mukaan vähentää ahdistusta, niin ehkä olen tehnyt juuri oikeita asioita, Kotakorpi pohtii.
Tärkeintä on lähiluonto
Vuodenajat innostavat Kotakorpea liikkumaan luonnossa eri tavoin. Talvisin kutsuu hiihto, sulan veden aikaan melonta. Syksyisin ja keväisin hän karkaa linturetkille aina kun ennättää. Rakkaita harrastuksia ovat myös marjastus, sienestys ja vaeltaminen.
Voiko säännöllinen kosketus luontoon vähentää ympäristöahdistusta? Kotakorpi uskoo, että voi.
– Luonnossa liikkuminen ja luonnon seuraaminen helpottaa omaa oloani mihin tahansa aikaan vuodesta. Välillä käyn ihan pimeässä metsässä. Silloin huomaan erityisesti, miten voimakkaasti niissä tilanteissa olen läsnä. Tähän aikaan vuodesta olen tauoton pöllöskanneri.
– Tehokkain tapa laskea stressiä on, kun ei suorita aikaa tai matkaa, vaan ihmettelee aidosti, mitä kaikkea luonnosta löytyy.
Kotakorpi myöntää, että toisinaan uutisten katastrofikuvastosta tulee hallitsematon ja turta olo. Sama pätee somen addiktoivalle uutissyötteelle. Silloin uutisiin kannattaa ottaa hetkeksi etäisyyttä ja rajoittaa ruutuaikaa.
– Kesälomalla pidin kunnon somepaaston, enkä lukenut uutisia. Olin Sarekin kansallispuistossa viikon vaeltamassa, eikä siellä ole lainkaan kuuluvuutta. Vähän jännitti, jos jotain isoa olisi tapahtunut sillä välin, mutta toisaalta mietin, että mitä sitten.
Niin upeita kuin erämaavaellukset ovatkin, Kotakorven mielestä tärkeintä on liikkua arjessa lähiluonnossa. Siksi hän pyöräilee ympäri vuoden. Autoiluun verrattuna pyöräily on yksi konkreettinen keino ehkäistä ilmastonmuutosta ja siten myös lievittää ilmastoahdistusta.
– Haluan omalta osaltani normalisoida kestäviä elämäntapoja ja herättää keskustelua. Esimerkiksi se, miten puhumme ympäristöasioista lähipiirille, työpaikalla tai harrastusporukoissa, voi vaikuttaa enemmän kuin vain henkilökohtaisten päästöjen laskeminen.
Realistista puhetta ympäristöasioista
Vuosia kestänyt ura tv-uutisten meteorologina on tehnyt Kotakorvesta kuuluisan. Julkisuus ei ole koskaan kiehtonut häntä, mutta nyt hän voi antaa äänensä tärkeäksi kokemilleen asioille – eli ilmastolle ja luonnolle.
– Olen tosi kiitollinen, että olen saanut elää suomalaisen luonnon ympäröimänä ja rauhallisessa yhteiskunnassa. Koen, että minulla on enemmän voimavaroja verrattuna esimerkiksi nuoreen, joka on jo alun perin ahdistunut ympäristöasioista. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa.
– Koska olen niin sanotusti tv:stä tuttu, pystyn tavoittamaan ihmisiä, jotka eivät elä tällaisessa ympäristökuplassa.
Kotakorpi välittää työkseen tietoa. Hän on muun muassa kirjoittanut kaksi tietokirjaa, Suomen luonto 2100 ja Minun luontoni, sekä ollut tekemässä Kuura ja Pyry -lastenkirjaa ja Kerttu ja Markku – Toivoa etsimässä -dokumenttisarjaa. Aktiivinen läsnäolo somessa kuuluu myös työnkuvaan.
Kotakorpi uskoo, että toiminta hillitsee hänen omaa ympäristöahdistustaan.
Toimittajana ja kirjailijana hän yrittää puhua ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta realistisesti mutta niin, ettei hän lietso liikaa ihmisten ahdistusta.
– En halua olla ilonpilaaja, mutta myös ikäviä asioita pitää sanoa ääneen. Tämä aiheuttaa välillä haasteita siinä, miten asioista kannattaa viestiä.
Helposti lähestyttävä ja rehellinen puhetapa on herättänyt yleisössä ennen kaikkea toivoa, jota tarvitaan positiivisen muutoksen vauhdittamiseksi. Parhaimmillaan usko paremmasta tulevasta voi pitää ahdistuksen aisoissa.
Ahdistus ajaa toimimaan, toiminta muutokseen
Ihminen ei ole erillään luonnosta vaan kiinteä osa sitä. Kerttu Kotakorpi uskoo, että ihmiskunta voi edelleen ehkäistä ilmastonmuutosta kiihtymästä ja luontoa köyhtymästä. Todennäköisesti ainakin pahimmat skenaariot on vielä mahdollista välttää.
– Kyseessä ei ole sellainen muutos, joka vain vyöryy päälle ilman, että sille voisi tehdä mitään. Meillä on kyllä keinot toimia. Ehkä tässä on yksi avain ahdistuksen selättämiseen.
Ympäristöahdistus on tärkeä muutokseen ajava voima, kun sen saa suunnattua toimintaan. Yleinen passiivisuus saattaa kuitenkin latistaa mielialaa. Siksi meidän olisi tärkeää toimia entistä enemmän yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta.
Positiivista toimijuuden kokemusta voi etsiä vaikkapa vieraslajien kitkemisestä, lajilaskennoista tai roskien keräämisestä. Kotakorpi toivoo, että jatkossa jokainen voisi tehdä halutessaan oman osansa luonnon hyväksi myös erilaisissa ennallistamistalkoissa.
Miksi sitten tunnemme ahdistusta, vaikka pystymme toimimaan? Ympäristöahdistustutkija Panu Pihkalan teos Päin helvettiä – ympäristöahdistus ja toivo tarjosi Kotakorvelle ahaa-kokemuksen.
– Yhteiskunnassamme on normeja, että autoilemme, syömme lihaa ja ihannoimme lentämistä. Samaan aikaan ymmärrämme, että tapamme kuluttaa ei ole kestävä. Ristiriita, joka muodostuu nykyisestä elämäntavastamme, on yksi isoimmista syistä ahdistukseen.
– Tätä kummallista ristiriitaa pystyy ehkäisemään sillä, että omat elämäntavat ovat sopusoinnussa maapallon kantokyvyn kanssa. Kestävistä valinnoista tulee myös itselle aidosti parempi olo.
Kotakorpi näkee, että meidän pitäisi muuttaa yleistä näkemystä siitä, millaisia asioita pidämme tärkeinä. Voisimmeko jatkuvan kuluttamisen sijaan haaveilla vaikkapa siitä, että meillä olisi vähemmän töitä ja enemmän vapaa-aikaa – ja aikaa nauttia luonnosta?
Mikä ympäristöahdistus?
Ympäristö- tai ilmastoahdistus liittyy avuttomuuteen ja hätään maapallon ja sen asukkaiden puolesta. Ahdistus on sidoksissa siihen, miten paljon näemme ja koemme, että ratkaisujen eteen tehdään töitä. Joskus etenevä ekokriisi voi tuntua niin lannistavalta ja olotila avuttomalta, että mieliala laskee ja kääntyy masennukseksi.
Ympäristöahdistukseen liittyy usein hätää, pelkoa, avuttomuutta, surua, turhautumista ja raivoa, monesti myös osasyyllisyyttä tai häpeää sekä erilaisia ristiriitaisia ja lamaannuttaviakin tunteita. Ajatukset saattavat pyöriä katastrofikuvissa, eikä niistä ole helppoa irrottautua. Ahdistus tuntuu kehossa ja mielessä, jolloin ihminen voi olla kuin hälytystilassa.
Ekokriisin kohtaamisessa on hyvä huomioida kolme asiaa: tunteet, toiminta ja tasapaino. Tunteet kertovat meille siitä, mikä on merkityksellistä. Niistä saamme voimaa. Toiminnan avulla voimme ratkaista ongelmia. Tasapaino tarkoittaa sitä, että tarvitsemme välillä myös lepoa, palautumista ja keveyttä – ja tätä kaikkea mielellään luonnosta nauttien.
Koko ekokriisi ja erityisesti etenevä ilmastokatastrofi ovat kroonisia stressitekijöitä. Siksi on tärkeää vahvistaa omaa mielenterveyttä ja toimintakykyä, jotta pystymme vastaamaan muutoksiin viisaasti ja tilanteen vaatimalla tavalla. Ilmastoahdistuksen omahoito-ohjelma tarjoaa työkaluja aiheen pohtimiseen arkisella tai syvällisellä tasolla.
Kenenkään ei pidä jäädä yksin ympäristöahdistuksen kanssa. Esimerkiksi Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hankkeessa tehdään työtä, että ihmiset jakaisivat ajatuksiaan ja tunteitaan ekokriisistä ja että aina olisi joku, joka kuuntelee. Jos et tiedä, mistä voisit saada apua ja ahdistuksen kanssa on vaikea pärjätä, hankkeen yhteyshenkilöihin voi olla aina yhteydessä.
Harjoitus
- Pohdi ensin, mistä ympäristöahdistus sinulle viestii. Jos ahdistus olisi henkilö, mitä se yrittäisi sanoa? Kirjoita itsellesi ylös.
- Sitten voit kuulostella omia tarpeitasi. Olisiko sinulle hyötyä tunteiden prosessoinnista? Vai kannattaisiko sinun etsiä toimia ahdistuksen kanavoimiseksi? Vai tarvitsetko kenties nyt lepoa, rauhoittumista ja läsnäoloa?