Hyvät unet tulivat syntymäpäivälahjana.
Kun rovaniemeläinen Miili Ahola täytti viime syksynä 10 vuotta, hän juhlisti sitä kaverinsa kanssa yökyläilyn merkeissä.
– Nukuimme teltassa. Sitten huomasin, että sain siellä paremmin unen, ja kysyin kotona, voisinko nukkua seuraavankin yön siellä.
Ahola sanoo olleensa aina vähän huono nukkumaan. Joskus uni ei tunnu tulevan millään. Nukkuminenkin on usein levotonta.
Illalla on voinut jopa mietityttää, tuleekohan uni tällä kertaa.
– Kerran valvoin kahteen asti. Teltassa saan unen varmaan kymmenessä minuutissa, Ahola sanoo.
Syntymäpäivistään lähtien hän onkin nukkunut pääosin teltassa. Ahola arvelee, että paremmat unet johtuvat teltan muodosta.
– Ehkä saan nukuttua paremmin suljetussa tilassa. Kerran sain paremmin nukuttua sillä tavalla, että minulle laitettiin patja kaarelle sängyn ylle.
Syksyn jälkeen tuli talvi, mutta Ahola ei oikeastaan harkinnutkaan sisälle siirtymistä. Yöpaita vaihtui lämpökerrastoon, ja päähän laitettiin pipo. Talvitelttailu oli tuttua isän kanssa tehdyiltä retkiltä.
Kun pakkanen alkoi painua lähemmäs neljääkymmentä astetta, äiti ehdotti sisälle jäämistä. Tytär kuitenkin halusi telttaan.
Tilanne ratkaistiin laittamalla kaksi talvimakuupussia päällekkäin ja kolmas lisäeristeeksi alle. Vaatetukseen lisättiin toiset villasukat ja paksumpi pipo. Kaiken päälle äiti teroitti, että heti jos palelee, pitää tulla sisälle.
Kaikki meni kuitenkin hyvin.
– Sen yön nukuin kyllä itse aika huonosti, äiti Leena Ahola myöntää.
Aamulla teltasta heräsi kuitenkin virkeä ja lämmin tyttö. Sen jälkeen pakkaset eivät ole enää huolettaneet.
Joitakin ongelmia talvi kuitenkin toi. Kylmässä telttaan alkoi kertyä kosteutta, ja patja homehtui.
– Siinä tuli pieni tauko, Miili Ahola sanoo.
Nyt patja ja muut varusteet otetaan välillä sisälle kuivumaan. Telttaseurana ollut pehmolelu sai muuttaa kokonaan taloon. Ahola halusi säästää sen vaurioilta.
Itse hän sen sijaan kömpii telttaansa melkein joka ilta.
Usein vastassa on kylmä makuupussi. Se muistetaan harvoin ottaa sisälle lämpiämään.
Ensimmäisten minuuttien ajan Ahola palelee.
– Olen yleensä tällä tavalla käpertyneenä pussissa, hän näyttää.
Sitten lämpö tasaantuu. Kuulokkeissa soi Harry Potterin äänikirja, ja sen myötä tulee uni.
Kylmään meneminen ei vaadi erityistä itsensä voittamista. Sen kun menee ja tekee.
– Ajattelen, että saan tällä tavalla paremmin unen ja että tämä ei kestä kauan, Miili Ahola kuvailee.
Aamulla on taas kylmä. Se ei ole sen mukavampaa kuin illalla, mutta sitäkään ei sitä tarvitse sen kummemmin miettiä.
Yleensä äiti huikkaa herätyksen terassin oven raosta. Muutaman huhuilun jälkeen nukkuja kipittää sohvalle uutta päivää ihmettelemään. Sitten onkin vuorossa kouluun lähtö.
Sisällä Ahola nukkuu lähinnä viikonloppuisin. Silloin voi olla vieraita tai muuta mukavaa ohjelmaa.
Monia huonoja öitä kokeneena kymmenenvuotias osaa olla hyvillään siitä, että hyvät unet antavat hyvän mielen.
– Olen iloisempi aamuisin, Miili Ahola sanoo.
Nuku ulkona lasten kanssa
Ennen nukkumaan menoa jännittää ja se kuuluu asiaan.
Jos pimeä pelottaa, voi tehdä pienen otsalamppuretken lähiympäristöön.
Jos sinua aikuisena jännittää, sen voi sanoa ääneen. Älä osoita pelkääväsi, se tarttuu lapseen.
Jos on kylmä, ennen nukkumaan menoa voi juoda jotain lämmintä tai liikkua vaikka tekemällä kyykkyjä.
Varaa juomapullo ja otsalamppu ulottuville.
Ei ole vakavaa, jos ensimmäisellä kerralla valvoo. Silloin voi havainnoida luontoa.