Mihin kul­ta­sa­kaa­lit ka­to­si­vat Suo­mes­ta? Tutkija kum­mas­te­lee ha­vain­to­jen puu­tet­ta

Pohjanmaa – Pohjois-Pohjanmaa mukaan lukien – on Luonnonvarakeskuksen (Luke) emeritusprofessori Ilpo Kojolan mukaan ollut aluetta, missä kultasakaaleja on säännöllisimmin havaittu.

– Siikajokilaaksossa vietti yksi uros neljä talvea, Kojola muistelee.

Ylipäätään havainnot painottuivat pohjoiseen, sillä yhtä Kaakkois-Suomessa havaittua eläintä lukuun ottamatta havainnot tehtiin Vaasa–Jyväskylä–Joensuu-linjan pohjoispuolelta.

Nyt Kojola on Luken kollegojensa Heikki Henttosen ja Samuli Heikkisen kanssa julkaissut Metsästäjä-lehdessä lyhyen katsauksen lajin historiasta Suomessa. Tutkijat pyytävät myös kultasakaaliin viittaavia havaintoja ja kuvatallenteita.

Tiiviin havaintojakson tyrehtymisen syy ei ole varmuudella tiedossa. Kojola kuitenkin arvelee yhden syyn löytyvän siitä, että Virossa lajin metsästystä on lisätty.

Kanta runsastui Virossa voimakkaasti ja esimerkiksi vuonna 2020 todettiin 27 pesintää.

Kultasakaalia metsästetään Virossa vuosittain ja kanta on pienentynyt. Niinpä myös Suomen suuntaan lähtijöitä voi olla vähemmän ja kannan harventuessa paine lähteä etsimään uusia asuinsijoja pienenee.

Toinen tekijä voivat olla sudet. Susi joutuu kulkemaan Suomeen Itä-Suomen kautta, missä on paljon susireviirejä. Suomen susikanta kasvoi yhtäjaksoisesti vuodesta 2017 vuoteen 2025.

– Jos susi tulee vastaan, kultasakaalille käy huonosti, Kojola pohtii.

Kultasakaalin voi olla myös vaikea asettua Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalle, missä on susireviirejä.

– Virossakin kultasakaali välttelee sisämaata, jossa Viron susireviirit sijaitsevat, Kojola lisää.

Kultasakaalin yleistyminen Suomessa ei kuitenkaan olisi yllätys. Kanta runsastuu Kaakkois-Euroopassa ja laji vaeltaa pitkiä matkoja. Kojola muistuttaa Sodankylässä tavatusta yksilöstä, joka dna-tutkimusten perusteella oli peräisin Unkarin populaatiosta.

– Unkarissa ammuttiin vuonna 2023 yli 14 000 kultasakaalia, Kojola havainnollistaa sikäläisen populaation kokoa.

Kojolan mukaan kultasakaali on talvella aika lailla ravinnonsaannissaan riippuvainen ihmisestä. Tämän vuoksi se tulee myös havaituksi usein. Moni Suomen kultasakaaleista on todettu riistakameroiden kuvista.

Siksi viimeksi kuluneet kaksi talvea ilman varmoja havaintoja lajista kertonevat aika realistisesti vaeltajien vähenemisestä.

– Saattaahan tuolla joku sakaali juosta, mutta toistaiseksi varmoja havaintoja ei ole tullut. Se on vähän outo juttu, Kojola toteaa.

Kojolan mukaan kultasakaali on Kaakkois-Euroopassa paljolti kulttuurivaikutteisten ympäristöjen eläjä. Sen näkeminen ihmisasutuksen tuntumassa ei siis ole tavatonta.