Mia Takulaa hau­kut­tiin yhtä aikaa ter­ro­ris­tik­si ja nau­ret­ta­vak­si tytöksi – Eläin­ak­ti­vis­tin mie­les­tä suurin virhe olisi, jos kukaan ei us­kal­tai­si tehdä mitään

– Halusimme antaa niille jonkinlaisen mahdollisuuden elämään. Muuten ne ovat vain olemassa 0,8 neliömetrin häkissä ja tulevat tapetuiksi syksyisin sähköiskulla suuhun ja peräaukkoon.

Samankaltaisia lain rajamailla olleita eläinoikeustoimia oli tehty aiemminkin, ja niistä uutisoitiin vain vähän tai ei ollenkaan.

Nuoret odottivat enintään mainintaa paikallislehdessä.

Todellisuus oli toinen. Takula kertoo, että heitä haukuttiin samaan aikaan niin terroristeiksi kuin naurettaviksi tytöiksikin. Ristiriitaa ei huomannut kukaan. Miten naurettava tyttö voi olla kansallinen uhka?

– Media, viranomaiset ja poliitikot halusivat esittää meidät negatiivisessa valossa. Saimme oikeasti paljon hyvää palautetta ja rohkaisuja ihmisiltä.

Maaseudun punkkarista tuli eläinoikeusliikkeen perustaja

Eläinten turvakoti Auroran pihassa Rovaniemen Tapionkylässä pieni pakkanen on värjännyt niin autot kuin heinätkin samalla valkoisella.

Takula saapuu pihaan vaaleanpunaisessa puuvillaneuleessa. Hän juttelee tottuneesti Auroran vuohille ja kertoo siitä, kun Kerttu-kana löytyi eilen tallin katolta.

Eläinten oikeudet ovat ohjanneet hänen elämäänsä nuoresta asti.

Takula joutui kokemaan pienenä lapsena, millaista on olla muiden ihmisten mielivallan ja kaltoinkohtelun kohteena ilman mahdollisuutta puolustautua.

– Myöhemmin huomasin, että ihmiskunta kohtelee eläimiä samalla tavalla.

Hänen kauhukseen kukaan ei ajanut eläinten asiaa. Hän löysi ainoastaan ihmiskeskeisiä ja konservatiivisia eläinsuojelujärjestöjä. Niissä eläintensuojelua ajettiin valikoidusti vain joillekin eläimille, ja niillekin liian pienessä mittakaavassa.

–Ymmärsin, että ongelma ei esimerkiksi ole se, että sioilla pitäisi olla isommat karsinat, vaan se, että niitä ei pitäisi tehotuottaa ollenkaan.

Takula perusti ensimmäisen eläinjärjestön kotikunnassaan Vihdissä 15-vuotiaana. Hän löysi punklehden kirjeenvaihtopalstalta kanssaihmisiä järjestöönsä.

Hiljalleen toiminta levisi myös pääkaupunkiseudulle, ja Takula joutui muuttamaan sinne.

– Monet ajattelevat, että eläinoikeusliike on syntynyt turhautuneiden kaupunkilaisnuorten keskuudessa, joilla on liikaa aikaa. Asia on todellisuudessa päinvastoin.

Helsingissä Takula löysi kaksi samanmielistä ihmistä, joiden kanssa hän perusti maaliskuussa 1995 Oikeutta eläimille -järjestön. Alle vuodessa toimintaa oli 8–10 paikkakunnalla.

Sittemmin Takula on toiminut monella tavalla eläinten oikeuksien edistämiseksi ja ekokriisin torjumiseksi.

– Me jokainen elämme täällä vain kerran. Ei minulla ole mitään muuta tapaa elää. Koin jo lapsena vahvasti, että heikompia täytyy puolustaa. En ole koskaan ollut sellainen ihminen, joka vierittäisi vastuun muille.

Ihminen on eläin ja osa luontoa

Takulan mielestä meidän luontoamme leimaa se, että se on kokonaisuutena kaunis, mutta se ei kestä lähempää tarkastelua.

– Meri on hyvä esimerkki tästä. Se on päältä kaunis, mutta äläpä katso tarkemmin, minkä sinileväpuuron päällä purjehdit tai melot.

Ihmisten pitäisi ymmärtää mahdollisimman pian, että ihmiskunta on täysin riippuvainen luonnosta.

– Ihmisen suhtautuminen luontoon on rikki. Se on vääristynyt ja vahingollinen myös ihmiselle itselleen. Ihminen nähdään luonnosta erillisenä ja ajatellaan, että ihmisellä on oikeus ja jopa velvollisuus hyödyntää luontoa. Jos ei muuten, niin luontokokemuksena.

Pohjois-Suomessa on suojeltu enemmän luontoa kuin muualla Suomessa, mutta Takulan mukaan kaikilla on varaa parantaa.

– Me olemme jääneet tähtitieteellisen kauas muista sivistysmaista eläin- ja luontoasioissa jo kymmeniä vuosia sitten. Silti meillä edelleen hellitään kuvaa siitä, että meillä on jotenkin erityinen luontosuhde ja me ollaan joku eläintensuojelun kärkimaa.

– En tiedä, onko se ollut koskaan totta, mutta ei ainakaan vuosikymmeniin.

Takula kritisoi sitä, että usein eläinten oikeudet nähdään asiana, johon voidaan panostaa sitten, kun muut asiat on hoidettu.

Hänen mukaansa ihmisoikeudetkaan eivät voi toteutua, jos ekokriisiä ei hillitä kestävälle tasolle. Eikä sitä voida hillitä kestävälle tasolle, jos ei oteta huomioon eläinten oikeuksia.

– Ilman eläimiä ei ole luontoa ja ilman luontoa ei ole ihmistä. Ne kolme vaikuttavat aina toisiinsa.

Väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta

Takula kertoo, että lain rajoilla oleva aktivismi on ollut tärkeää aina. Suomen historiasta löytyy paljon kansalaistottelemattomuutta.

– On tapauksia, jotka ovat olleet keskeisiä meidän itsenäisyytemme kannalta. Esimerkiksi Venäjän vallan alla kieltäydyttiin menemästä kutsuntoihin. Myös naisten äänioikeusliike on hyvä esimerkki tästä.

Syyskuussa otsikoihin nousi kuva punaiseksi värjätyistä eduskuntatalon pylväistä.

– Se oli näyttävä ja sai huomiota asialle. Suurin osa suomalaisista ei varmaan tiennyt aiemmin, että Suomen valtio nostaa turvetta Ruotsissa.

Takulalta kysytään usein mielipidettä mielenosoituksista, mutta hän korostaa, ettei hänen mielipiteellään ole merkitystä.

Hän ei ole aina keinoista samaa mieltä eikä välttämättä aina tavoitteistakaan, mutta sillä ei ole väliä.

Suurin virhe olisi, jos kukaan ei uskaltaisi tehdä mitään.

Myös tekemättömyys on teko. Takulan mukaan Suomen historian aikana monissa liikkeissä on tehty virheitä. Virheiden pelosta voi kuitenkin tulla vastuunpakoilua.

Vastuuta ei saa pakoilla sen takia, että jonkun reaktio pelottaisi. Suomessa mediassa ja julkisessa keskustelussa kansalaistottelemattomuuteen suhtaudutaan usein negatiivisesti.

– Suomalainen kansalaistottelemattomuus on itsemurha, Takula sanoo kutsuen sitä mustaksi huumoriksi.

Takulan mukaan Suomessa on yhä sellainen ajattelutapa, että jos jotain ongelmia on –  pääasiassa niitä ei ole, kun suomalaiset ovat niin täydellisiä, mutta jos sattuisi olemaan – niin viranomaiset hoitavat ne.

– Meillä on myös sellainen konsensushakuinen keskustelukulttuuri, jossa pelätään eri mieltä olevia.

Ihmisten täytyy ymmärtää, että olemme kovaa vauhtia luisumassa paljon isompaan kriisiin kuin mitä meidän sotamme olivat.

– Meidän maatamme ei pelasta kukaan muu kuin me itse. Eikä sitä myöskään tuhoa kukaan muu kuin me itse.

Takula näkee kaikesta huolimatta suomalaisissa paljon potentiaalia ja toivoa.

– Jos sisällissotaa ei lasketa, niin Suomen sodissa meillä oli yhteinen tahtotila ratkaista kriisi ja puhaltaa yhteen hiileen eroavaisuuksista huolimatta.

Hän muistelee, miten suomalaiset ovat pystyneet rakentamaan Suomen uudelleen sotien jälkeisessä tilanteessa ja niukkuudessa. Nyt se pitäisi tehdä uudestaan, mutta vain kestävällä tavalla.

Ja se pitäisi tehdä nopeasti.

– Olisi väärin sanoa, että mitään ei ole menetetty, koska valitettavasti paljon on jo menetetty. Mutta vielä on mahdollisuus hillitä ekokriisi siedettävälle tasolle.