Suomenselän metsäpeurakanta on kooltaan noin 2 000 yksilöä. Onko se paljon vai vähän, riippuu paljolti siitä, miltä kannalta asiaa arvioi.
– Alue, jolla peurat liikkuvat, on laaja. Kesäaikaan pohjoisimmat alueet ovat jo poronhoitoalueella, kertoo erikoistutkija Antti Paasivaara Luonnonvarakeskuksesta.
Mutta jos otetaan huomioon, että satakunta vuotta sitten fennnicus-alalajin metsäpeurat olivat kuolleet Suomesta sukupuuttoon, on kannan koko varsin kohtuullinen, tosin muihin hirvieläimiin verrattuna mitätön. Suomenselän lisäksi metsäpeuroja elää Suomessa myös Kainuussa, noin 600 yksilöä.
– Suomenselän fennicus-alalajin metsäpeurakanta on ainakin EU:ssa ja sen lähialueella elinvoimaisin. Kainuun ja Venäjän kannoista ei voi sanoa samaa, Paasivaara arvioi.
Kaikkiaan maailmassa on noin 5 000 metsäpeuraa: luonnonvaraisina Suomessa ja Venäjällä, lisäksi metsäpeuroja eläintarhoissa.
Sitä, mitä metsäpeuroille varsinaisesti kuuluu, on vaikeampi arvioida. Suomenselän metsäpeurojen viimeisin kannanlaskenta toteutettiin talvella 2024. Paasivaaran mukaan lukema osoittaa, että kanta on edelleen vakaa.
– Mutta kasvu, joka on tähän saakka ollut tasaista, on saattanut taittua. Vasojen osuudet syyslaumoissa ovat hiukan vähentyneet viime vuosina.
Suomenselän peuroja huonommin voi Kainuun metsäpeurakanta. Se on jo pidempään pienentynyt. Syitä on monia, mutta yhdeksi suurimmista tekijöistä Paasivaara näkee petokannan kasvun Kainuun kannan nykyisin suppealla alueella. Laadukkaita metsäpeuraelinympäristöjä on jo muutenkin rajallisesti.
– Petomäärät alueella ovat kasvaneet paljon, eikä niillä ole suhteellisen runsaan hirvikannan ja jopa suoranaisen lisäruokinnan ansiosta erityistä puutetta ravinnosta. Myös suurpetojen rajoittaminen metsästämällä on nykyisin vaikeaa. Metsäpeura hitaana lisääntyjänä kärsii tilanteesta eniten.
Siinä missä muut hirvieläimet saavat vuodessa ainakin kaksi jälkeläistä, synnyttää metsäpeuravaadin yhden vasan.
Metsäpeuraa uhkaa hitaan lisääntymisen ja petojen lisäksi moni muukin asia, joista moni on ihmisen aiheuttama. Luontokato ja ilmastonmuutos ovat merkittäviä uhkatekijöitä.
Metsäpeura syö talvisin pääasiassa jäkälää. Pikaisesti ajatellen voisi ajatella, että vähäluminen talvi helpottaisi ravinnon löytämistä, ja helpomman ravinnon perässä Suomenselän metsäpeurat talvisin Etelä-Pohjanmaalle vaeltavatkin.
Ravinnon hankinta kuitenkin vaikeutuu, jos talven aikana on paljon suojasään ja pakkasen vaihtelua. Silloin lumeen muodostuu jääkerroksia, joiden läpi jäkälän kaivaminen on vaikeaa.
Metsäpeura pärjää hyvin lumisessa maastossa, mutta lumen sulaminen ja uudelleen jäätyminen vaikeuttaa sen elämää. Ruuan hankinnan vaikeutumisen lisäksi petoeläimet pääsevät kulkemaan helpommin jäisillä hangilla.
Petojen kulkemista helpottaa myös erämaiden pieneneminen ja jatkuva rakentaminen. Suden on helpompi hölkötellä pitkin aurattua metsätietä kuin umpihangessa.
– Suomessa tutkimusta on tehty vähemmän, mutta Pohjois-Amerikassa tehdyt metsäkaribu-tutkimukset kertovat, että rakennetun ympäristön lisääntyminen vaikuttaa karibuihin negatiivisesti. Eläimet usein välttelevät niitä ja kun laadukas elinympäristö vähenee, karibukanta pienenee, Paasivaara sanoo.
Rakennettua ympäristöä ovat myös tuulivoima-alueet, joiden vaikutuksesta metsäpeuroihin ei vielä ole tarkkaa tutkimustietoa. Viime vuosina etenkin metsäpeuran vahvalle alueelle Länsi-Suomeen on rakennettu paljon tuulivoimaa.
– Ja suunnitelmakartat näyttävät peuran kannalta kamalilta, Paasivaara toteaa.
Ilman tutkimustietoakin voi todeta, että tuulivoimalat lisäävät rakennettua ympäristöä. Sitä, kuinka välke, mikroilmaston muutokset, infraäänet ja mahdollinen seisminen värähtely peuroihin vaikuttavat, on vielä mahdoton arvioida.
– Natura 2000 -suojelualueet ja niiden reunametsät ovat olleet peuralle hyvin tärkeitä kesälaitumia. Nyt niiden reuna-alueille on noussut ja nousemassa paljon tuulivoimaa. Se todennäköisesti heikentää elinympäristön laatua ja aiheuttaa suoraan luontokatoa.
Metsäpeura huomioidaan osassa tuulivoiman ympäristövaikutusten arviointeja. Arvio jää kuitenkin usein liian pienelle alueelle.
– Tarkemmat yva-menettelyt tehdään usein hankekohtaisesti, mutta peurojen elinalueet ovat paljon laajempia. Suunnittelua ja arviointia pitäisi tehdä yli hallinnollisten rajojen ja myös kansallisella tasolla, Paasivaara arvioi.
Suomenselän metsäpeurakanta pohjautuu Kainuusta 1970- ja -80-lukujen taitteessa siirrettyihin yksilöihin. Silloin metsäpeura palautusistutettiin Salamajärven kansallispuistoon Perhon, Kivijärven ja Kinnulan rajamaille.
Suojelua on jatkettu aktiivisesti tämän jälkeen. Vuonna 2023 päättynyt Metsäpeura life -hanke toi metsäpeurat Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistoon. Suojeluhanke sai jatkoa tammikuussa 2026.
Life-hankkeet kuuluvat Euroopan Unionin Life-ohjelmaan. Niiden hankerahoituksesta 60 prosenttia tulee EU:lta.
– Uuden hankkeen alku oli suunniteltua vauhdikkaampi. Lauhanvuoren totutustarhaan muutti jo syksyllä 2025 metsäpeuralauma, kun Ähtärin konkurssiin menneen eläintarhan peuroille piti nopeasti varmistaa uusi pitopaikka, kertoo projektipäällikkö Sakari Mykrä-Pohja Metsähallituksen eräpalveluista.
Nyt Ähtärin eläinpuiston jatko näyttää taas turvatulta, ja sinne perustetaan uusi lisääntyvä lauma. Tätä silmällä pitäen kaksi metsäpeuraa on jo palautettu Ähtäriin, loput yhdeksän jatkavat elämäänsä totutustarhassa. Lauman odotetaan kasvavan aivan näillä hetkillä, vasominen on ajankohtaista.
Viralliselta nimeltään Lifeline4Fennicus -hankkeen päätavoitteena on parantaa metsäpeurakannan elinvoimaisuutta pitkällä aikavälillä. Keinoja on monia.
Hankkeen aikana metsäpeurojen määrää Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen seuduilla lisätään täydennysistutuksilla. Pääosin Rautavaaran kunnan alueella Pohjois-Savossa sijaitsevaan Tiilikkajärven kansallispuistoon tehdään palautusistutus.
– Tässä yhtenä tavoitteena on saada Suomenselän ja Kainuun kannat yhdistymään luonnollisesti, jotta etenkin Suomenselän peurojen geeniperimä laajenisi. Ne kun ovat hyvin pienen joukon jälkeläisiä, Mykrä-Pohja selvittää.
Geeniperimä on muutenkin suuressa osassa hankkeen toiminnoissa. Valmisteilla on geenitesti, jonka avulla voidaan nopeasti selvittää eläimen perimää. Pyrkimyksenä on, että metsäpeura ja poro pysyisivät molemmat puhtaina.
Kannan puhtautta säilytetään myös aidalla, joka erottaa poronhoitoalueen muusta Suomesta.
– Aidan rakentaminen ei kuulu hankkeen piiriin, mutta sellaista rakennetaan Oulun itäpuolelta kohti Puolankaa. Jo aiemmin on valmistunut aitaa Kainuun kannan elinpaikoille, Mykrä-Pohja kertoo.
Hankkeessa kehitetään myös metsäpeuran keinollista lisääntymistä.
– Eläintarhakannan perimän monimuotoisuuden turvaaminen vaatii yksilöiden siirtoja. Nukutuksen vaativa kuljetus on aina riski eläimelle ja eläinten liikuttelussa on aina myös eläintautien leviämisen riski. Mikäli keinollisen lisääntymisen kehittelyssä onnistutaan, niin sukusolujen tai alkioiden liikuttelu koeputkissa olisi paljon helpompaa ja riskittömämpää.
Aikanaan metsäpeura hävisi Suomesta liiallisen metsästyksen vuoksi. Riistaeläin se on edelleen, mutta vuosittaiset lupamäärät ovat marginaalisia ja pyyntilupa myönnetään vain Suomenselän osakantaan.
Riistapäällikkö Mikael Luoma Pohjanmaan Riistakeskuksesta kertoo, että kolmen maakunnan alueelle lupia myönnetään vuosittain yhteensä 18 kappaletta.
– Tyypillisesti kaikkia lupia ei edes käytetä. Pienimuotoinen metsästys ei vaikuta kantaan. Vuosittain paljon suurempi määrä, 50–70 yksilöä, kuolee kolaroituaan autojen kanssa.
Luoma toteaa myös, että suomalla metsästysmahdollisuuden ihmiset pysyvät suopeampina lajin suojelulle.
– Satunnaisesti metsäpeurat voivat aiheuttaa satovahinkoja.
Myös Mykrä-Pohja pitää metsästysmahdollisuutta hyväksyttävänä.
– Jo ihan historiallisistakin syistä. Metsäpeura on riistaeläin. Mutta toki kannan laskiessa pitää ihmisen aiheuttaman vähäisenkin suoran kuolleisuuden vaikutusta kannan elinkykyyn arvioida tarkasti.
Pahimmissa uhkakuvissa metsäpeura häviäisi Suomesta uudelleen vuosien kuluessa. Ilmastonmuutos, rakennetun ympäristön laajeneminen peuran elinalueille ja petojen lisääntyminen ovat jo nyt vaikuttaneet kannan kokoon.
– Merkittävin välitön kuolinsyy ovat pedot. Poikkeuslupia suurpetokantojen säätelyyn ei ole muutamaan vuoteen myönnetty, ja tämä näkyy peurakannoissa, Mykrä-Pohja sanoo.
Metsäpeuran suojelu koostuu monesta osatekijästä ja esimerkiksi elinympäristöjen ennallistaminen on hidasta. Siksi vasakuolleisuuteen on puututtava nopeammin. Liian moni metsäpeura ei selviä ensimmäisestä kesästään.
– Petojen pyynti- ja poikkeuslupia on lisättävä tai pian meillä ei ole metsäpeuralaumoja, joille elinympäristöjä kannattaisi ennallistaa, Mykrä-Pohja painottaa.