Purot turvaan

Huomasitteko? Lämpötila laski pikkuisen.

Toden totta. Ilma tuntuu viileämmältä, kun voimalinjan alta raivatulta aukealta siirrytään puiden siimekseen ja aletaan lähestyä notkelmassa virtaavaa puroa.

Pieni puro halkoo siikajokisen Heikki Ala-ahon perheensä kanssa omistamaa metsäpalstaa. Sen rantamien varjoisalla viileydellä on lain suoja.

– Jos puronvarressa hakataan, se muuttaisi pienilmastoa, Ala-aho sanoo.

Tässä puronvarressa ei kuitenkaan hakata. Sitä turvaa metsälaki, mutta lisäksi myös Ala-ahon oma tahto. Hän suojelee metsissään enemmän kuin laki tai sertifikaatti määrää.

Suomussalmen raakkutuhon vanavedessä tikun nokkaan nousivat myös purojen suojavyöhykkeet. Metsänomistajan näkökulmasta suojavyöhyke tarkoittaa helposti tuhansia euroja rahaa.

16 hehtaarin palstalla on puronvartta reilut 700 metriä ja siitä 550 metriä on metsälain suojaamaa.

Pätkästä kertyy 1,7 hehtaarin alue, jolla puun hakkuuarvo olisi Ala-ahon arvion mukaan noin 9 000 euroa. Kompensaatioksi hän sai aikoinaan 2 400 euron ympäristötuen.

Lisäksi palstalla on omaehtoisessa suojelussa reilun hehtaarin verran metsää, jonka puun arvoksi Ala-aho arvioi noin 8 000 euroa.

Puron suojavyöhyke ulottuu kohtiin, joita metsälaki ei suojaa aiempien hakkuiden vuoksi. Palstalla on myös suo ja lähde, jotka Ala-aho tulkitsee metsälain suojaamiksi.

Ala-aho kokee olevansa metsänomistajana vastuussa luonnon monimuotoisuudesta.

Maanmittauslaitoksella työskentelevällä ympäristönsuunnittelijalla on nuoruudesta myös metsurin koulutus ja työkokemustakin. Taustan ansiosta on syntynyt ekologinen ymmärrys: Ala-aho oppi havaitsemaan arvokkaiden luontokohteiden katoamisen.

– Aloin ymmärtää, kuinka vähän niitä hotspotteja on.

Seurauksena on syntynyt myös näkemys, miten metsiensuojelu pitäisi Suomessa mullistaa.

Omia talousmetsiä Ala-aho alkoi hankkia Siikajoelta Ruukin tienoilta parikymmentä vuotta sitten. Nyt metsäomaisuutta on kertynyt yhteensä 170 hehtaaria.

– Kyllä siellä on tehotuotannossa metsiä, joista luontoarvot ovat omankin talouskäytön myötä hävinneet tai heikentyneet. Nyt luontoarvoja lisätään jättöpuilla. Esimerkiksi haavat jäävät pystyyn nykyään.

Talousmetsissään Ala-aho jättää arvokohteiden lisäksi rauhaan noin 10 prosenttia metsäpinta-alasta – vähintään 0,3 hehtaarin kokoisina kuvioina muutaman säästöpuun rykelmien sijaan. Isommassa kuviossa syntyy lahopuujatkumoa ja pienilmastokin alkaa jo vaikuttaa.

Ala-ahon mielestä metsistä pitäisi ottaa 10 prosenttia tiukkaan suojeluun. 20 prosenttia voisi pyhittää kevyemmälle metsätaloudelle kuten jatkuvalle kasvatukselle. Vielä jäisi 70 prosenttia tehometsätaloudellekin.

Metsänomistajan kontolla voisi olla viisi prosenttia. Yhteiskuntaakin siis tarvitaan – jos asia kerran koetaan tärkeäksi.

– Ei metsiä suojele kukaan muu kuin metsänomistaja. Ei voi laskea naapurin tai valtion metsien varaan, Ala-aho sanoo.

Puro alkaa pilkottaa notkelmasta. On päästy talousmetsän puolelta suojavyöhykkeelle.

Jos Ala-ahon puronvartta ei suojelisi metsälaki, hän voisi halutessaan ulottaa hakkuut rantaan saakka. Laki määrää, että kostean paikan kasvillisuus ja pienilmasto on säilytettävä.

Rannat ovat vanhaa niittyä, jotka ovat jääneet metsittymään 1950-luvulta. Notkelmassa puronvarsi on 70 vuodessa muuttunut luonnontilaisen kaltaiseksi.

Raate, korte, lehväsammal, ranta-alpi. Kasvillisuus kertoo maan kosteudesta. Jalan alla muljuaa puunrunko, joka lahoaa rauhassa sammalpeitteen alla.

Jos puuston tuoma varjo katoaisi, maaperä kuivahtaisi ja kosteisiin alueisiin sopeutunut kasvillisuus kärsisi. Jos purossa uisi taimen, lämpimämpi vesi heikentäisi sen lisääntymiskykyä.

Purojen suojelua ei kuitenkaan metsälailla ratkaista.

Kohteiden on kriteerit täyttääkseen oltava alle kahden hehtaarin kokoisia tai muuten metsätaloudelliselta merkitykseltään pieniä. Nurinkurisesti kohde voi saada metsälain suojan, jos sitä hakataan sitä pienemmäksi.

Suomen metsistä 90 prosenttia on PEFC-sertifikaatissa, jonka mukaan suojavyöhykkeen tulee olla vähintään viisi metriä ja keskimäärin 10 metriä.

Heikki Ala-aho on sertifioinut metsänsä PEFCiin, mutta silti hän säätäisi lakiin puronvarsille 15 metrin suojavyöhykkeet. Sen verran metsänostajan täytyisi varautua ottamaan omalle kontolleen.

Oman puronsa Ala-aho on suojannut vaihtelevan levyisellä 10–30 metrin vyöhykkeellä.

Maanmittauslaitoksen ammattilainen osaa laatia vaihtelevan suojavyöhykkeen paikkatietoaineistojen pohjalta. Esimerkiksi pohjaveden korkeudesta kertova kosteusindeksi löytyy sähköisistä kartta-aineistoista.

Leveys vaihtelee pienilmaston ja maaperän kosteuden perusteella. Suovyöhykettä reunustavassa talousmetsässä Ala-aho arvelee tekevänsä harvennushakkuun kymmenen vuoden päästä.

Pienilmaston viileydessä Ala-aho leikkii ajatuksella, että hänen maillaan kulkisikin raakkupuro, jonka suojavyöhyke olisi ympäristöministeri Kai Mykkäsen tuoreen vaatimuksen mukaisesti säädetty lailla 50 metriin.

Se tarkoittaisi, että 16 hehtaarin palstalta melkein 10 hehtaaria olisi pois talouskäytöstä. Se olisi aika raskas paukku metsänomistajalle.

– Raakkupuroissa yhteiskunta voisi tulla vastaan. Näin itse ajattelen, Ala-aho sanoo.

Miten leveä suojavyöhyke olisi luontoasiantuntijan mielestä riittävä?

Vähintään 30-metrinen, kohteesta riippuen, sanoo Mari Annala. Hän on Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) oululaistutkija, jonka erityisalaa on purojen suojelu.

30 metriä on yhteenveto kaikesta Suomen leveysasteella tehdystä tutkimuksesta.

Rahan kannalta tehokkainta puroluonnon suojelua olisi, ettei suojavyöhykkeitä linjattaisi tasaisesti tiettyyn metrimäärään. Tämä selvisi SYKEn kuudella Koillismaan purolla tekemässä tutkimuksessa.

Tutkimukseen etsittiin tavallisia puroja, joissa ei ollut esimerkiksi metsälain suojaamia kohteita.

Puroihin tehtiin virtuaalisesti sekä tasaiset viiden, kymmenen ja viidentoista metrin vyöhykkeet että kosteusindeksin perusteella 5–50-metrisenä vaihteleva suojavyöhyke.

Puuston arvoksi laskettiin vaihtoehdoissa 3500–3750 euroa. Vaihteleva vyöhyke saattoi tulla puun arvolla mitaten halvemmaksi.

– Samalla tai pienemmällä rahalla saatiin reilusti enemmän luontohyötyjä, Annala tiivistää.

Ojitukset ovat Annalan mukaan vielä suurempi ongelma purojen vedenlaadulle ja monimuotoisuudelle. Niistä pitäisi säätää lailla siinä missä suojavyöhykkeistäkin.

Ojitukset eivät saisi heikentää purojen tilaa, mutta kunnolliset mittarit sen arvioimiseen puuttuvat. Yksittäiset ojitushankkeet ovat usein niin pieniä, etteivät ne vaadi poikkeuslupaa. Useamman ojituksen yhteisvaikutuksen selvittämiseen ei ole työkaluja.

Annala listaa vielä lisääkin epäkohtia.

Purokohteiden kunnostukseen käytettävä raha menee hukkaan, koska sitä ei päästä käyttämään siellä, missä hyöty olisi suurin.

– Nyt sitä joudutaan tekemään siellä, missä maanomistaja suostuu. Siksi ei ole päästy puusta pitkälle.

Kaikesta tästä seuraa, ettei Suomi täytä vesistöjen suojelemiseksi säädetyn EU-direktiivin vaatimuksia.

– Siihen yritetään päästä liian helpoilla ja kivoilla keinoilla, Annala sanoo.

Heikki Ala-aholla on keinoja mietittynä. Aloitetaan kevyestä.

Vanhoja ojituksia tälläkin palstalla löytyy, mutta niistä kulkeutuu puroon onneksi hyvin vähän ravinteita.

Uusia ojia Ala-aho ei aio vetää. Hänen teesinsä on vältä, minimoi, ennallista – ja kompensoi. Siis jos ojitat yhdessä paikassa, pistä oja tukkoon toisessa.

Sitten seuraa ajatus, joka sotii suurella tunteella puolustettavaa omaisuuden suojaa vastaan.

Ala-aho on laskenut, mitä tarkoittaisi, jos kaikissa Siikajoen valuma-alueen purojen ja vesistöjen rannoilla olisi 30 metrin suojavyöhyke. Silloin suojelussa olisi vasta kuusi prosenttia valuma-alueen metsäalasta.

Ala-ahon mielestä suojeluun säästettävien alueiden rajat pitäisi piirtää koko valuma-alueen tasossa – siis kiinteistörajoista piittaamatta.

Tilukset voisi järjestellä uusiksi. Kenenkään omaisuus ei häviäisi, mutta muoto voisi muuttua ja jopa paikka vaihtua.

Luonnollisesti ajatus pätee koko suomalaiseen metsämaisemaan, jotta Ala-ahon vaatimaan kymmenen prosentin suojelutasoon päästäisiin.

Yksittäiset pienet läntit eivät ole luonnon monimuotoisuuden kannalta tehokkaita. Tarvitaan tapa, joka varmistaa, että taloudellinen taakka jakautuu tasaisesti.

– Nyt suunnitelmat kaatuvat omaisuuden suojaan. Matematiikkaahan se käytännössä olisi.