Pikkukaloja ei tulisi jättää avannon reunalle tai eväsleipää kannon nokkaan. Hyötyjänä on todennäköisimmin kettu, naalin suurin kilpailija.
Kettu on Metsähallituksen mukaan ilmastonmuutoksen ohella suurin uhka uhanalaisen naalin selviämiselle Suomen tuntureilla. Naalia isompi kettu kilpailee naalin kanssa pesäpaikoista ja ravinnosta.
Naali on sopeutunut elämään pitkiä aikoja vähällä ravinnolla, kun taas kettu tarvitsee paljon enemmän ravintoa.
– Luontaisesti talvella tunturialueella olisi ketulle vain vähän syötävää, mutta jätteet auttavat kettua menestymään naalin kustannuksella. Kaikenlaiset syötäväksi kelpaavat jätteet ylläpitävät osaltaan runsasta kettukantaa, joka leviää tuntureille valtaamaan naalin elinaluetta, Metsähallituksen luontopalveluiden ylitarkastaja Tuomo Ollila toteaa.
Uhanalaisen naalin menestymistä voi osaltaan auttaa tuomalla kaikki jätteet asianmukaisesti pois maastosta ja huolehtimalla niistä niin, etteivät ketut pääse niihin. Kettua ei myöskään pidä varta vasten ruokkia, vaikka ihmisen lähelle tulevalle ketulle olisikin mukava antaa osa eväistänsä.
Naali on sopeutunut erittäin hyvin kylmään arktiseen ilmastoon eikä viihdy lämpimässä. Arktisella alueella sen kilpailijalaji, kettu, seuraa ihmistä. Esimerkiksi Alaskassa ja Venäjällä kettu on levinnyt pohjoiseen öljynporaukseen liittyvän ihmistoiminnan myötä ja siihen liittyviä rakenteita seuraten.
Suomessa tavataan vuosittain 5–10 naalia, mutta yhtään varmistettua naalin pesintää ei ole todettu yli 20 vuoteen.
– Viimeinen varmistettu naalin pesintä on todettu Suomessa vuonna 1996. Ruotsin ja Norjan naalikanta on vahvistunut suojelutoimien ansiosta ja hyvänä myyrä- ja sopulivuonna pesintöjä voi olla jopa lähemmäs sata.
Naali on yksi Metsähallituksen Luontopalvelujen vastuulajeista. Metsähallitus on yhdessä WWF:n kanssa toimittanut naalin esiintymisalueelle 23 ruokinta-automaattia, joissa naali voi ruokailla ketun häiritsemättä.
Vuosittain naalien keskeisiltä esiintymisalueilta pyydetään 150–500 kettua
