Syötteen luontokeskuksen toiminta aiotaan lopettaa lokakuun lopussa. Metsähallitus on ilmoittanut luopuvansa kaikkiaan kolmesta kohteesta. Syötteen ohella lakkautuslistalla on Pyhä-Luoston ja Yllästunturin luontokeskukset.
Metsähallitus on ollut Pudasjärven kaupunkiin yhteydessä ennen lakkautuspäätöstä, kertoo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anni-Inkeri Törmänen.
– Ilmeisesti aikataulu on sen jälkeen kuitenkin nopeutunut Metsähallituksen puolella.
Pudasjärven kaupungilla ei ole suunnitelmia hankkia kiinteistöä. Aiemmin Limingan kunta päätti ostaa vastaavasti Metsähallituksen lakkautuslistalla olevan Liminganlahden luontokeskuksen.
– Pudasjärven kaupungin taloustilanteessa ei ole sellaista liikkumavaraa kuin Limingassa. Heillä viime vuoden tilinpäätöksessä on 12 miljoonaa euroa edellisten vuosien ylijäämiä ja meillä miinusta miljoona euroa. Joudumme siksi arvioimaan tilannetta paljon tarkemmin.
– Toivottavasti rakennukselle löytyy aluetta palveleva käyttötarkoitus, toivoo Törmänen.
Pudasjärven kaupunginjohtaja Tomi Timonen toteaakin, että metsähallituksen ilmoitus lopettaa toiminta jo tähän syksyyn yllätti.
– Aiemmin heidän yhteydenpidossaan on puhuttu myöhemmistä ajankohdista. Toki ollaan neuvotteluyhteydessä heidän kanssaan ja palaveria tässä lähiaikoina pidetään. Nyt he teettävät kiinteistölle arvonmääritystä, jotta pääsevät keskustelemaan vaihtoehdoista mahdollisten ostajaehdokkaiden kanssa.
Keskusteluissa ja sisäisesti kiinnostuksen kohteena on ollut meilläkin luontokeskuksen tuleva käyttö, kertoo Timonen.
– Sijainti on aivan keskeisellä paikalla Syötteen kansallispuiston reittien näkökulmasta, joten paras vaihtoehto olisi, että yrittäjäpohjaisesti matkailupalveluihin jollakin tavalla liittyvä käyttötarkoitus jatkuisi.
– Kaupungin käyttöön rakennuksen tuleminen esimerkiksi kouluksi tai päiväkodiksi edellyttäisi huomattavan edullista kauppahintaa ja poliittisen tahtotilan löytymistä siihen, että asiaan halutaan investoida. Muutoskustannuksia tulisi lisäksi väistämättä.
– Tärkeintä on, että rakennus ei jää tyhjilleen tai päädy johonkin alueen kehittymistä hidastavaan käyttöön, toivoo Timonen.
Syötteen kansallispuiston ja luontokeskuksen rakentamisen aikaan Pudasjärven elinkeinostrategian laatimista vetänyt Vesa Riekki muistaa luontokeskuksen rakentamisen taustalla olleen halua saada silloisen hiihtokeskuksen oheen myös kesämatkailua ja ympärivuotisuutta.
– Luontokeskuksen avulla saataisiin väkeä puistoon. Jos se olisi vain pelkkä kansallispuisto ilman keskusta, ei sitä löytäisi juuri kukaan. Vetovoimainen opastuskeskus laajentaisi kävijöitä retkeilijöistä tavallisiin matkailijoihin, kertoo Riekki silloisia ajatuksia.
Tässä opastuskeskus onkin onnistunut, voidaan jälkikäteen todeta. Syötteen kansallispuisto on kymmenen suosituimman puiston joukossa noin sadantuhannen kävijän määrällään.
Pudasjärven kunnanhallitus päättikin rahoittaa opastuskeskuksen näyttelyosien rakentamista 2001 huhtikuussa 200 000 markalla eli vajaalla 51 000 eurolla. Kesäkuussa asiaan palattiin uudelleen ja kuntarahoituksen osuus keskuksesta oli nyt 1,2 miljoonaa markkaa, josta Pudasjärvi kustantaisi kaksi kolmasosaa ja Taivalkosken kunta loput.
Pudasjärvi päätti laittaa hankkeeseen vielä 880 000 markkaa. Kokonaisrahoitus oli siis 1,08 miljoonaa markkaa eli 275 140 euroa.
Syötteen kansallispuisto perustettiin vuonna 2000 ja luontokeskus valmistui 2003 tammikuussa. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat lähes 11,5 miljoonaa markkaa, mikä nykyrahassa vastaa noin 2,93 miljoonaa euroa. Päärahoitus tuli Euroopan aluekehitysrahastosta, työ- ja opetusministeriöiltä sekä Pudasjärven ja Taivalkosken kunnilta.
– Syötteen matkailun kehitykselle luontokeskus on ollut merkittävä. Taustalla oli vuoden 1998 Pudasjärvelle laadittu elinkeinostrategia, jossa matkailu oli yksi tukijaloista, kertoo Riekki.
Syötteellä oli silloin pelkästään Iso-Syötteen ja Pikku-Syötteen hiihtokeskukset.
– Luontokeskuksen ja puiston avulla saatiin myös paljon EU-rahoitusta muun muassa reitistöihin ja rakenteisiin.
Nykytilanne on Riekin mukaan odotettu Metsähallituksen jo vuosi sitten kertoessa supistussuunnitelmistaan.
– Luontopalveluita on vähennetty ja oletettavaa oli, että jossakin vaiheessa leikkaukset iskevät myös luontokeskuksiin. Reitistöjäkin on jo supistettu.
Riekki nostaa esille Limingan tekemän päätöksen ostaa Liminganlahden luontokeskus Metsähallitukselta.
– Mikä olisi nyt Pudasjärven kaupungin intressi, kysyy pitkään kunnallispolitiikassa vaikuttanut Riekki.
Riekin mukaan neuvottelut Metsähallituksen kanssa pitää aloittaa välittömästi.
– Se voisi olla Suomen ensimmäinen hirsinen päiväkoti kansallispuistossa, ideoi Riekki.
– Tilaan voi kehittää tarinaa hirren elinkaaresta ja hiilijalanjäljestä. Syötteellä kärsitään työntekijöiden lasten päivähoidon tilojen puutteesta ja nyt olisi edullinen ja lähes valmis paketti. Varmasti edullisempi kuin rakentaa uusi päivähoitoyksikkö, Riekki sanoo.
Syötteen suojelun historia
Jo 1910-luvulla Iso-Syötteen huippu rauhoitettiin metsänkäytöltä. Vuonna 1926 rauhoitusta laajennettiin lähiympäristöön nimeämällä Iso-Syöte aarnialueeksi.
Vuonna 1976 valmistui Kansallispuistokomitean mietintö, jossa ehdotettiin perustettavaksi Iso Syötteen ja Raatevaaran kansallispuisto. Sen pinta-ala olisi ollut 16 700 hehtaaria. Mietintö luovutettiin valtioneuvostolle 27.10.1976. Silloin Pudasjärvellä hanke sai kuitenkin vastustusta.
Laskettelurinteiden avaaminen 1980-luvulla muutti mielipiteitä myönteisemmiksi ja Iso-Syötteen retkeilyalue perustettiin vuonna 1985.
Lopulta 1990-luvun alussa perustettiin Jaaskamon luonnonsuojelualue. Vuonna 1996 syntyi esitys Syötteen kansallispuiston perustamisesta.
Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmassa vuonna 1998 Syötteelle Pudasjärven, Posion ja Taivalkosken alueille esitettiin yhteispinta-alaltaan 21 955 hehtaarin kokoista suojelualuetta.
Neljästä eri alueesta perustettiin vuonna 2000 Syötteen kansallispuisto, jonka pinta-ala on noin 30 300 hehtaaria. Kansallispuiston perustamislaki astui voimaan 15.6.2000. Saman tien alueelle alettiin suunnitella luontokeskusta, jonka rakennustyöt alkoivat 2001 syksyllä avajaisia vietettiin tammikuussa 2003.