Metsähallituksen Luontopalvelut on julkaissut oppaan hyviä käytäntöjä siitä, miten huomioida maakotka tuulivoimapuiston suunnittelussa. Tuulivoimahankkeita on kaatunut, koska maakotkareviirejä ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon.
Tärkein reviiriin kohdistuvien vaikutusten ehkäisykeino on voimaloiden sijoittaminen riittävän kauas kotkille tärkeistä elinympäristöistä, kuten pesimäpaikoista ja saalistusalueista. Lähtökohtaisesti voimalat on sijoitettava niin, ettei merkittäviä vaikutuksia todennäköisesti aiheudu. Kohtalaisia vaikutuksia voidaan pyrkiä lieventämään muun muassa tekopesillä.
– Julkaisun tavoitteena on auttaa sovittamaan yhteen luonnonsuojelun ja uusiutuvan energian lisäämiseen liittyvät tarpeet. Yhtenä ongelmana on ollut, ettei maakotkiin liittyvä tieto ole siirtynyt suunnittelijoiden ja hanketoimijoiden välillä, koska suunnitteluraportit eivät ole maakotkan suojelun takia julkista tietoa, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Hannu Tikkanen Metsähallituksen Luontopalveluista toteaa tiedotteessa.
Tikkasen mukaan vastuullisessa tuulivoimahankkeessa maakotka on otettu huomioon jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Opas hyvistä käytännöistä on tarkoitettu kuntapäättäjille, konsulteille ja ympäristövaikutusten arviointeja valvoville viranomaisille.
Tuulivoimalat pyritään sijoittamaan etäälle asutuksesta, mikä lisää alkuperäiseen luontoon kohdistuvia vaikutuksia, etenkin ihmistoiminnoista häiriintyvillä lajeilla. Tällaisia ovat muun muassa häiriöttömiä pesimis- ja saalistusalueita edellyttävät suuret petolinnut, kuten maakotka.
Kaikkiaan maakotkareviireille sijoittui vuoden 2022 alussa noin 125 kaavoitettua, vireillä tai suunnitteilla olevaa tuulivoimahanketta.
Nyt julkaistussa selvityksessä on hyödynnetty suomalaisten satelliittilähettimin varustettujen maakotkien käyttäytymisen perusteella luotua elinympäristömallia.
Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa maakotkan seurannasta Suomessa. Maakotka on uhanalainen ja sen pesimäpaikkoja ja muita elinympäristöjä suojelee EU:n lintudirektiivi.