Perämeren pohjukassa on näkynyt syksyn tullen merimetsoja aivan rannan tuntumassa. Esimerkiksi viime viikolla yksi mustanpuhuva pitkäkaula vietti tiistai-iltaa kaikessa rauhassa Hahtisaaren venesataman laiturilla Kemin keskustassa.
– Nämä ovat varmaan Jäämereltä muuttomatkalla olevia lintuja, arvelee tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta.
Merimetsot ovat ilmaantuneet Perämerelle vasta vuosituhannen vaihteessa, joten lintu saattaa olla vielä outo osalle ihmisistä. Otetaan siis lyhyt pikakelaus historiaa.
Merimetso kuuluu Itämeren alkuperäiseen lajistoon jo viime jääkaudesta asti. Suomen vesiltä laji hävisi 1900-luvulle tultaessa.
– Pääsyy varmaan oli se, että ampuma-aseet yleistyivät. Kalastajat ja rannikon asukkaat hävittivät linnut, Rusanen kertoo.
Vainosta toipuminen vei kauan. Hollantiin perustettiin suojelualueita, mutta pesintätulokset olivat pitkään heikkoja, sillä merimetso kärsi merikotkan tavoin DDT:stä, PCB:stä ja muista ympäristömyrkyistä.
Merimetso pesi Suomessa ensi kerran 1996 ja Perämerellä jo neljä vuotta myöhemmin. Pesimäkanta kasvoi aluksi nopeasti, mutta viimeisen vuosikymmenen ajan pesien määrä on ollut noin 25 000.
Pohjoisin pesimäpaikka on Iin Krunneilla, josta laskettiin tänä kesänä kolmisenkymmentä maapesää ja parikymmentä pesää meriväylien linjatauluista. Hailuodon vesillä olevilla luodoilla on muutaman vuoden ajan ollut kaksi isompaa 200–300 pesän yhdyskuntaa.
Valikoimaton saalistaja
Merimetso (Phalacrocorax carbo) syö kaikkea kalaa, mitä on tarjolla. Eniten saaliiksi päätyy yleisimpiä pieniä kaloja, kuten särkeä, kiiskeä, ahventa ja kivinilkkaa.
Iso musta lintu voi kalastaa sisämaassakin hyvillä apajilla, mutta pesinnät sisämaassa ovat harvinaisia.
Merimetson pituus on 77–94 cm ja siipien kärkiväli 121–149 cm. Lintu painaa 2,2–3,6 kg.
Merimetso munii yleensä 3–5 munaa. Laji on luonnonsuojelulailla rauhoitettu, kuten valtaosa Suomen lintulajeista.
Tänä kesänä merimetsojen pesiä laskettiin Suomesta noin 28 000. Kokonaismäärä kasvoi neljän taantumavuoden jälkeen. Perämerellä pesiä oli yhteensä 2 200, kun viime vuosikymmenellä määrä laskettiin sadoissa.
Etelä-Suomessa merimetsot herättävät ajoittain voimakkaita tunteita, sillä lintujen pesimäkolonian alueella olevat puut kuolevat ulosteiden vaikutuksesta.
Kyse on kuitenkin hyvin pienestä paikallisesta ilmiöstä: merimetsot ovat tappaneet tähän mennessä metsän vain parinkymmenen hehtaarin alueelta, kun vuosittainen avohakkuiden määrä on yli 100 000 hehtaaria. Merimetsokolonian alue palautuu ennalleen ensin typpilannoitusta suosivien lajien kukkakedoiksi, ja sitten metsäksi.
Perämerellä merimetso pesii maassa, koska ulompana merellä olevilla pikkusaarilla ei ole juuri puustoa.
Itämerellä elävä alalaji pesii mielellään puihin, kun Jäämerellä pesivä hieman kookkaampi alalaji on maapesijä. Luulöytöjen perusteella tiedetään, että Jäämerellä elävä alalaji väistyi Itämeren nykyisen alalajin tieltä vuoden 1500 tienoilla.
Kalastajat kavahtavat merimetsoja, koska ne syövät kalaa ja voivat rikkoa pyydyksiä.
Kuusi vuotta sitten tehty kysely kertoi, että yli kolmannes Perämeren kalastajista on joutunut muuttamaan vakiintuneita pyyntitapojaan merimetsojen tai hylkeiden takia.
Birdlifen mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että merimetso ei kuitenkaan vaikuta kalakantoihin juuri mitenkään.
Merimetsokannan kasvu näyttää monin paikoin tyssänneen merikotkiin. Rusanen kertoo, että alle 5-vuotiaat merikotkat lyöttäytyvät 10–30 linnun "nuorisojengeiksi", jotka napsivat poikaset merimetsoilta.
– Koloniat eivät kestä sellaista painetta. Esimerkiksi Nauvossa merikotkat pommittivat parin tuhannen pesän koloniaa, joka sinnitteli muutaman vuoden, mutta lopulta merimetsot lopettivat pesinnän siellä.
Jos kolonian lähellä pesii merikotkapari, nuorisojengit jättävät koloniat rauhaan.
Kerro itsellesi tärkeästä merialueesta
Suomen ympäristökeskus kartoittaa ihmisille tärkeitä paikkoja merialueilla ja rannikolla.
Vastausten avulla ihmisille arvokkaita alueita voidaan huomioida merialuesuunnittelussa niin, että ne säilyvät myös tulevaisuudessa, eikä maankäytön ristiriitoja tulisi. Kartoitustietoja käytetään esimerkiksi merituulivoiman suunnittelussa.
Karttaan voi merkitä itselleen tärkeitä merimaisemia, virkistys- ja luontokohteita, tai elinkeinoihin, kulttuuriperintöön ja luonnon hyvinvointivaikutuksiin liittyviä alueita.
Kyselyyn pääsee tästä linkistä.