Merikotkan pesinnässä poronhoitoalueella tapahtui viime vuoteen verrattuna notkahdus, tiedottaa Metsähallitus. Merikotkakannan koko alueella oli tänä vuonna 121–138 paria.
Viime vuosina merikotka on pesinyt poronhoitoalueella yleensä keskinkertaisesti tai hyvin. Nyt tulos oli huonompi. Pesinnät onnistuivat keskimääräistä heikommin Keski-Lapissa ja Koillismaalla, missä merikotkien määrä on poronhoitoalueella runsain.
– Merikotkat syövät kalaa. Siksi pesimäkaudella linnulla on maakotkaa vakaampi ravintotilanne ja pesinnät onnistuvat maakotkaa vakaammin, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Stefan Siivonen tiedotteessa.
Tämän vuoden heikompaan pesimätulokseen johtaneet syyt eivät hänen mukaansa ole tiedossa.
– Esimerkiksi seurannan onnistuminen, kevättalven olosuhteet eri alueilla tai ravintotilanne ovat voineet vaikuttaa pesimätulokseen, Siivonen sanoo.
Maakotkan pesintä puolestaan onnistui Metsähallituksen tietojen mukaan hyvin. Onnistumisessa on jonkin verran vaihtelua.
– Paikoin kanalintuja ja erityisesti jäniksiä on riittänyt maakotkan ruoaksi. Tämä on vaikuttanut positiivisesti pesintään, sanoo Siivonen.
Poronhoitoalueella iso petolintu syö myös poronvasoja, mutta niitä voi toisinaan olla vaikea saalistaa.
Maakotkan siipien väli on yli kaksi metriä. Isolle linnulle avosuot ovat hyviä saalistusalueita. Metsittyneillä soilla maakotka ei pysty saalistamaan.
– Soiden ennallistamiset parantavat tilannetta paikallisesti, mutta isossa kuvassa tilanne ei ole hyvä, Siivonen sanoo.
Hakkuiden jälkeen metsät ovat hänen mukaansa hyviä saalistusmaita maakotkalle avoimuutensa puolesta. Tiheissä taimikoissa tai nuorissa metsissä maakotka ei pysty lentämään.
Tunturihaukan kanta seurannan perusteella pienenee. Pesintävuosi oli suhteessa edellisiin vuosiin hyvä, mutta se ei ole Metsähallituksen mukaan merkki siitä, että kanta olisi lisääntymässä.
Pesivän kannan koko on Suomessa 18–22 paria. Sen levinneisyys on vakiintunut pohjoisimman Lapin tunturialueille.
Tunturihaukkojen määrään vaikuttaa riekkojen määrä, sillä riekko on tunturihaukan tärkein ravinto. Noin 90 prosenttia lajin ravinnosta koostuu riekoista ja kiirunoista.
– Riekkokannat vaihtelevat luontaisesti. Muun muassa ilmastonmuutos vaikuttaa riekkoon ja sitä kautta tunturihaukkaankin, Siivonen sanoo.
Pesivän muuttohaukkakannan koko on 249–307 paria. Muuttohaukka elää pääosin Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Muuttohaukan tunnettujen reviirien määrä on Metsähallituksen mukaan kasvanut tasaisesti, mutta asuttujen reviirien määrä hitaassa laskussa.
Muuttohaukka pesii pääosin suolla. Lintu vaihtaa Siivosen mukaan pesäpaikkaa helpommin kuin risupesiin pesivät lajit. Siksi pesinnän seuranta on haastavampaa kuin muilla vastuulajeilla.
– Tuntemaltamme reviiriltä ei välttämättä enää löydykään pesintää, kun pesäpaikka on vaihtunut.
Pesintöjen seuranta
Petolintujen pesintää on seurattu ja tilastoitu Suomessa 1970-luvun alusta alkaen.
Metsähallituksen Luontopalvelut on vastannut seurannasta 1990-luvulta asti neljän vastuulajin osalta.
Ympäristöministeriön nimeämät vastuulajit ovat maakotka, muuttohaukka, tunturihaukka sekä poronhoitoalueella merikotka.
Pesien etsintää tekevät Metsähallituksen Luontopalvelujen apuna vapaaehtoiset.
Pesätarkastuksiin osallistui tänä vuonna 53 vapaaehtoista lintuharrastajaa. He tekivät tarkastuksia 344 päivänä.
Lisäksi luonnossa liikkuvat ilmoittivat Metsähallitukselle petolintujen havainnoista.
Metsähallitus tarkasti helikopterilla poronhoitoalueella kaikkiaan 1326 pesää.