Lintuharrastajat tekivät lauantaina 6. syyskuuta kaksi erikoista lepakkohavaintoa Siikajoella. Toinen porukka havaitsi seitsemän ja toinen peräti 17 lepakkoa lentämässä mereltä mantereelle päin aamupäivällä valoisaan aikaan.
Samana aamuna myös muhoslaiset lintuharrastajat Saana, Jouni ja Veikka Meski huomasivat mökillään Hailuodossa korpin, joka yritti napata saaliikseen lepakkoa puoli yhdeksän tietämillä. Sama näytelmä toistui noin tuntia myöhemmin. Edellisiltana he olivat nähneet kaksi lepakkoa, toisen lämpökameran avulla ja toisen lampun valossa lintuhavaintoja tehdessään.
Viidennen lepakkohavainnon Meskit tekivät vielä lauantaiyönä.
– Olemme mökkeilleet täällä noin kymmenen vuotta, emmekä ole tehneet tätä ennen yhtään lepakkohavaintoa mökillä, vaikka meillä on ollut lepakkodetektorikin käytössä, Saana Meski kertoo.
– Laitoin tästä viestiä lintuharrastusryhmään. Silloin kuulin näistä muistakin havainnoista. Ihmeteltiin porukalla, että nyt on kyseessä epätavallinen ilmiö.
Meskin mökiltä Siikajoelle on arviolta parisenkymmentä kilometriä.
Aiemmin Meskit ovat havainneet Hailuodossa vain yhden lepakon – siippalajin – noin kilometrin päässä mökiltään. Havainto tallentui nauhoittavaan detektoriin, mutta täysin varmaa lajimääritystä ei nauhoitteesta pystytty tekemään.
– Nyt yritettiin kuvata näitä lepakkoja, mutta ne olivat niin nopealiikkeisiä korpin saalistaessa, ettei kamera pysynyt perässä.
Muun muassa lepakkoseurantojen koordinoinnista vastaava suunnittelija Eeva-Maria Tidenberg Helsingin yliopistosta sanoo, että havaintojen ajankohta sopii hyvin lepakkojen muuttoliikehdintään.
– Mutta tämä seutu ei ole tunnetulle muuttoliikkeelle tyypillinen. Siksi havainto on mielenkiintoinen.
Tidenbergin mukaan lepakoiden lentäminen päiväsaikaan on tyypillisempää keväällä talvehtimiskauden päätteeksi, kun eläinten rasvavarastot ovat vähissä. Mutta nyt, kun yötkin ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä, päiväsaikaan lentämiselle ei pitäisi olla tarvetta. Tosin joskus päiväaikaista lentämistä voi aiheuttaa jokin häiriö päiväpiilopaikassa.
Siikajoella lennelleet lepakot saattoivat olla pohjanlepakkoja, mutta myös muut lajit voivat tulla kyseeseen.
– Meillä on aika niukasti tietoa lepakkojen levinneisyyksien rajoista ja muuttoliikkeistä varsinkin Pohjois-Suomesta. Esimerkiksi vesisiippaa esiintyy ainakin napapiirille saakka, joskin havainnot harvenevat pohjoiseen päin mentäessä. Pikkulepakoistakin on yksittäisiä havaintoja hyvin pohjoisessa.
Pikkulepakko onkin Tidenbergin mukaan muuttava laji, jonka muuttomatkoista on tehty havaintoja esimerkiksi Merenkurkun alueella. Myös pohjanlepakot ja siipat voivat liikehtiä ravinnon perässä pitkähköjä matkoja.
Arvelua lepakoiden lentämisestä Perämeren yli Ruotsista Suomeen Tidenberg ei pidä mahdottomana. Lentäähän pikkulepakkokin Merenkurkun yli ja Etelä-Suomesta pitkälle Eurooppaan.
Todennäköisempää voisi kuitenkin olla rannikon ja saarten käyttäminen lentoreittinä.
Tidenbergin haastattelun jälkeen Raahessa tehtiin varmistettu pikkulepakkohavainto, joka viittaisi siihen, että pikkulepakkojen muuttovaelluksia on myös Vaasan ja Merenkurkun pohjoispuolellakin.
Tutkija pitää valitettavana sitä, että lepakoista tiedetään Perämeren alueella niin vähän. Maastossa on tiettävästi joitakin ruotsalais-suomalaisen tutkimushankkeen lepakkodetektoreita, jotka tallentavat niiden kaikuluotausääniä. Laitteita on kuitenkin vielä melko vähän. Myös tuulivoimahankkeiden yhteydessä on käytetty passiiviseurantalaitteita.