Maria ja Heikki tar­vit­si­vat per­heel­leen ko­ko­naan uuden nimen, joten he tur­vau­tui­vat luon­toon – Ko­ko­sim­me su­ku­ni­miä, jotka ovat yhä vapaina

Sukunimen vaihtaminen vaatii samanlaista keskittymistä kuin työpaikan vaihto. Kun esittelee itsensä, ensimmäisinä viikkoina on oltava skarppina, ettei suusta lipsahda tottumuksen vuoksi vanha nimi – oma tai työpaikan.

Alkukesästä Maria Aarnilinna oli vauva mukanaan hakemassa kodin läheltä pakettipisteestä pakettia muina Maria Jauhiaisina. Pakettia ei löytynyt, mutta pakettipisteen tutuksi tullut työntekijä vinkkasi, että voisikohan paketissa lukea nykyisin jokin toinen nimi.

– Se oli hauska hetki. Olin käynyt samassa paikassa koko raskauden ja nyt vauvan kanssa, ja oli selvää, että elämässä oli moni asia muuttunut, Maria Aarnilinna kertoo nauraen.

Opeteltavaa on ollut myös puoliso Heikki Aarnilinnalla, entisellä Isotalolla. Sukunimi on uusi kummallekin, ja vieläpä itse keksitty – vaikka sittemmin paljastuikin, että sillä on ollut käyttäjiä Suomessa aiemminkin.

Ajatus sukunimen vaihtamisesta syntyi melko pian tapaamisen jälkeen, sillä alusta asti oli selvää, että yhdessä halutaan olla. Uudisnimen makustelu alkoi jo ensimmäisenä yhteisenä vuotena.

– Jotenkin olisi tuntunut vanhanaikaiselta ottaa toisen sukunimi, Maria Aarnilinna sanoo.

Päätöksen sinetöi loppukeväästä syntynyt lapsi. Koko perheelle haluttiin yhteinen sukunimi.

Koivua, katajaa, lehmusta

Selvää nykyisille Aarnilinnoille oli sekin, että nimen on liityttävä luontoon. Sama pätee moniin muihinkin uudissukunimeä suunnitteleviin: nimistön erityisasiantuntija Petra Saarnisto Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus) sanoo, että luonto näkyy sanavalinnoissa, ja myös monet uudissukunimiksi valitut paikannimet vievät ajatukset luontoon.

Nykyisen etu- ja sukunimilain aikana eli vuoden 2019 jälkeen noin 70 prosenttia uudissukunimistä on ollut yhdyssanoja, suurin osa paikannimityyppisiä.

– Nimet, joissa on jokin johdin, kuten -nen, eivät ole uudissukuniminä kovin yleisiä. Ehkä sellaisia on vaikeampi keksiä, kun niitä on jo valmiiksi niin paljon käytössä, Saarnisto arvelee.

Yhdyssanatyyppisissä nimissä toinen osa voi olla esimerkiksi saari, lehto, niemi, kallio ja koski. Luontoon viittaavat myös eläimet, ja vuoden 2019 jälkeen noin joka kymmenennessä nimessä on Saarniston mukaan ollut jokin eläimen nimitys, suosituimpana kettu tai repo ja sen jälkeen susi tai hukka. Kissa on yleinen, koira sen sijaan harvinainen.

Nimissä on myös paljon kasveja, erityisesti puita. Yleisin kasveista on koivu, mutta nimissä näkyy myös katajaa, lehmusta, ruusua, liljaa ja sammalta.

Saarnisto huomauttaa, että vaikka nimeen ei haluta mitään negatiivisen kuuloista, kyse on usein siitä, miltä nimi kuulostaa. Esimerkiksi talvi on uudissukunimissä vuodenajoista suosituin, vaikka monen suosikkivuodenaika saattaakin olla kesä. Melko paljon uudisnimissä käytetään sanaa halla, mikä on Saarniston mielestä kiinnostavaa.

– Halla ei ole ilmiönä maanviljelykselle positiivinen, mutta varmasti sanan suosioon vaikuttaa ääntämys. Ja ehkä merkitys on muuttunut, kun ei halla nykypäivän kaupunkilaisihmiselle ole paha asia.

Aarretta valvova aarni

Aarnilinnoilla oli alkuvaiheessa pitkä lista erilaisia nimivaihtoehtoja. Mietinnässä oli muun muassa kasveja ja luontotyyppejä, jotka kuulostavat nimenä luontevilta.

Pari halusi mukaan tavalla tai toisella metsän, sillä Maria Aarnilinna on kasvanut metsän keskellä Kainuussa ja Heikki Aarnilinna on sekä maalta kotoisin että työskennellyt aiemmin ympäristöministeriössä muun muassa luontokadosta viestinnän parissa.

Moni mieleen tullut oli jo valmiiksi käytössä. Erityisiä pettymyksiä ei kuitenkaan ehtinyt syntyä, sillä heti idean tultua Digi- ja väestötietoviraston (DVV) nimipalvelusta pystyi tarkistamaan, onko nimi käytössä jollakulla elävällä ihmisellä.

Useita hyviä vaihtoehtoja oli vapaana, ja yksi harkintalistalla ollut vapaa nimi oli Lehdenterä. Aarnilinna tuntui kuitenkin vielä paremmalta, sillä aarni viittaa ikiaikaisiin metsiin ja myös linna edusti pariskunnalle pysyvyyttä.

– Ideoidessa emme vielä tienneet, että aarni on suomalaisessa mytologiassa aarretta suojeleva olento. Ehkä Aarnilinna on se, joka suojelee metsää. Näin jälkikäteenkin hoksattuna se sopii nimeen oikein hyvin, Heikki Aarnilinna sanoo.

Itse nimenvaihtoprosessi sujui parissa kuukaudessa, huomattavasti nopeammin kuin DVV oli luvannut. Vauhti aiheutti jopa hieman päänvaivaa, sillä uusi sukunimi oli tarkoitus paljastaa vasta, kun lapsen etunimi julkistettiin.

– Mobilepay-maksuja ei voinut vähään aikaan tehdä, koska sovellus poimii nimen suoraan väestötietojärjestelmästä, Heikki Aarnilinna kertoo nauraen.

– Mutta ei kukaan ainakaan sanonut, että nimi olisi tullut vahingossa ilmi etukäteen.

Kotuksella valmiita ideoita

Uudissukunimen keksiminen voi olla työlästä puuhaa. Kotuksen Saarnisto kannustaa tutustumaan heti alkuvaiheessa lain vaatimuksiin eli kriteereihin sille, millainen nimen pitää olla. Osa kriteereistä on ehdottomia, osasta taas voidaan poiketa erityisestä syystä. Lisäksi Saarnisto neuvoo pohtimaan nimen taivutusta ja kirjoitusasua.

Pelkkä DVV:n nimipalvelun selaaminen ei riitä. Nimi voidaan hylätä senkin vuoksi, että se on jo käytössä yrityksellä tai tuotteella. Säännöstä voi poiketa, jos esimerkiksi yritykseltä saa nimen käyttöön luvan.

Ja jos pää lyö tyhjää mutta uusi sukunimi kiinnostaa, Kotuksen verkkosivulla on pitkä lista nimiä, jotka sopivat kielellisesti uudissukunimiksi.

– Listan nimiä voi käyttää sellaisenaan tai inspiraationa, Saarnisto vinkkaa.

Arvaatko, mistä mahdollisista uudisnimistä kuvissa on kyse? Oikeat vastaukset ovat alla olevan faktalaatikon alla. Vinkkiä voi etsiä Kotuksen listasta sekä tämän jutun kuvassa listatuista nimistä. Kuvat saat isommiksi yksi kerrallaan niitä täppäämällä.

Oikeat vastaukset: Salamaniskemä, Maamehiläinen, Kumukangas, Kuikkapää, Jääkartano, Kinttumäki, Keinukallio, Ketoheimo, Homeperseensuo.