Malminetsintäyhtiö Kingsrosen vanhempi tutkimusgeologi Vesa Tuhkanen seisauttaa autonsa Ala-Penikalle luikertelevalle soratielle. Hän astuu kosteikon reunaan ja taittelee heinät syrjään maasta törröttävän lyhyen tapin yltä.
– Tällaiset jäljet malminetsinnästä jää ympäristöön, Tuhkanen hymähtää.
Huomaamaton putkenpätkä Outokummun 36 vuotta sitten kairaaman tutkimusreiän suulla. Halkaisijaltaan noin nelisenttinen reikä on porattu vinosti maan alle noin 350 metrin päähän.
Kairanreiät merkitään maastoon, jotta näytteet voidaan tarvittaessa varmentaa myöhemmin, ja kalliosta voidaan mitata lisätietoja.
Outokummun ansiosta tiedetään, että Penikoiden vaaraketjun alla 300–500 metrin syvyydessä on lupaava esiintymä platinametalleja, eli palladiumia, platinaa, rhodiumia ja iridiumia. Nämä teknologiametallit ovat EU:n kriittisimpiä raaka-aineita, joiden tuotanto on huolestuttavan harvoissa käsissä.
Simon ja Keminmaan rajamailla sijaitseva esiintymä saattaa olla jopa arvokkaampi kuin Euroopan suurimmaksi platinametallien esiintymäksi kuvailtu Suhanko Ranualla.
– Pitoisuudet ovat äärimmäisen korkeita, mutta esiintymä on ohut. Maan alla oleva malmilinssi on paikoin 50 metriä paksu, mutta paikoin vain viisi senttiä, Tuhkanen kuvailee.
Poikkeuksellista etsintää Natura-alueella
Kävelemme kivirakan ja louhikon läpi Ala-Penikan länsireunalle.
Taivaanrannassa reilun kymmenen kilometrin päässä häämöttää Outokummun Kemin kromikaivos sivukivikasoineen. Tuhkanen selittää, että Outokummun kromi, Penikoiden platinametallit ja Suhangon malmit kuuluvat kaikki samaan laajaan geologiseen muodostumaan.
Outokummun poraamat satakunta tutkimusreikää ovat niin harvassa, että Penikoiden uumenissa olevan esiintymän reunoja ja paksuutta ei tunneta tarkasti. Siksi Kingsrose haluaa nyt kairata satoja uusia tutkimusreikiä.
– Kairausten keskisyvyys olisi 450 metriä. Kairaukset veisivät 1–3 koneella useamman talven, Tuhkanen kertoo.
Hanke on melko poikkeuksellinen, sillä malminetsintä sijoittuisi lähes kokonaan Natura-alueelle.
Kingsrose on jo varannut tutkimusalueekseen kymmenisen kilometriä pitkän vyöhykkeen, joka kurottaa Simon Pasivaarasta ja Ala-Penikasta pohjoiseen Keminmaan Yli-Penikkaan. Maan omistaa Metsähallitus.
Vesa Tuhkanen kertoo videolla tarkemmin Penikoiden malmiesiintymästä. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Tuhkasen mielestä malminetsintään liittyy paljon epätietoisuutta ja vääriä mielikuvia, joten käydään hieman perusasioita läpi. Paikallisuutisissa kerrotaan usein malminetsintään liittyvistä varauksista. Varausalueilla saa tehdä vain kajoamatonta tutkimusta.
– Alueella saa kävellä, ja irtokiviä saa katsoa ja tutkia vaikkapa röntgenfluoresenssimittarilla. Kiviä ei saa kuitenkaan rikkoa tai irrottaa kalliosta. Käytännössä varausvaihe kertoo vain siitä, millä yhtiöllä on oikeus suunnitella alueelle varsinaista malminetsintää, Tuhkanen tiivistää.
Hakut ja kairauskoneet ovat siis sallittuja vasta sitten, kun alueelle on saatu malminetsintälupa Tukesilta.
Malminetsinnän luvittaminen suojelualueille on paljon työläämpää ja kalliimpaa kuin tavallisiin talousmetsiin, joten vain muutama prosentti lupahakemuksista kohdistuu suojelualueille.
Hinta kasvaa, kun haitat luonnolle huomioidaan
Anglo American on etsinyt Sodankylän Sakatissa jo vuosia malmia Natura-alueelta. Myös Mawson on etsinyt Rovaniemen ja Ylitornion rajamailla kultaa ja kobolttia suojelualueelta. Kumpikin hanke on herättänyt kritiikkiä.
Tuhkasen mukaan Kingsrose haluaa hoitaa tutkimuksensa Penikoilla niin huolellisesti, ettei luonto varmasti kärsi. Australialainen yhtiö palkkasi Tuhkasen nimenomaan sen vuoksi, että tällä on kokemusta malminetsinnästä Natura-alueella Sakatista.
– Tutkimuskairaus voidaan tehdä noin sadan euron metrihinnalla, mutta kun haitat huomioidaan perusteellisesti, hinnaksi tulee 300–400 euroa metriltä. Suomessa ei toimi tällä hetkellä kuin korkeintaan kolme sellaista kairausfirmaa, jotka täyttävät meidän vaatimuksemme.
Suoluontoa ja vanhaa metsää
Martimoaapa ja Penikat ovat Etelä-Lapin suosituinta ja erämaisinta retkeilymaastoa. Ainakin Keminmaan päättäjät suhtautuvat malminetsintään alueella epäluuloisesti. Kunnanhallitus ilmoitti viime vuonna Suhangon kaivosta suunnittelevalle Arctic Platinumille, että kunta ei haluaisi yhtiön jatkavan malminetsintää Penikoilla ja Sompujärven alueella.
Ala-Penikan kaksi vaaraa liitettiin viime vuonna lähes kokonaan Martimoaavan soidensuojelualueeseen. Vaaroilla toimi takavuosina puolustusvoimien tutka-asema.
Alkuperäinen suojelualue liitettiin vuonna 1998 EU:n Natura 2000 -verkostoon, joten Naturan ja laajentuneen soidensuojelualueen rajat poikkeavat nyt paikoin toisistaan. Lisäksi Martimoaavan ympärillä on yksityisiä suojelualueita. Kokonaisuus on Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita, jossa kasvaa myös arvokasta vanhaa metsää.
Kingsrose on työstänyt Penikoiden alueesta jo parin vuoden ajan Natura-arviota.
– Alueella on käynyt biologeja esimerkiksi kartoittamassa pöllöjen pesintää ja tekemässä orkideaselvityksiä, Tuhkanen luettelee.
Kingsrose jätti Natura-arvion elokuun alkupuolella Lapin ely-keskukselle, mutta luontoarviot eivät suinkaan lopu tähän.
– Jatkamme selvityksiä niin kauan kuin toimimme alueella, jotta mahdollisia vaikutuksia voidaan seurata. Oulusta tulee siis joka kevät ja kesä bussilastillinen biologeja tänne töihin, Tuhkanen kuvailee.
Kingsrose odottaa Lapin elyltä lausuntoa Natura-arviosta ensi keväänä, jonka jälkeen Tukesin on määrä käyttää sitä varsinaisen malminetsintähakemuksen aineistona. Jos Natura-arvio ei ole riittävä, viranomaiset voivat pyytää siihen täydennyksiä.
Tili tulee projektin myynnistä kaivosyhtiölle
Kingsrose toivoo pääsevänsä aloittamaan tutkimuskairaukset ensi vuoden lopulla. Työt tehdään talvella, jotta koneista ei jäisi maastoon jälkiä. Yhtiö hakee jo lupaa ottaa Akkunusjoesta vettä keinolunta varten.
– Kumiteloilla liikkuvan kairauskoneen aiheuttama pintapaine maahan on samaa luokkaa kuin kävelijällä. Keinolumen avulla painetta ja vaikutuksia voidaan vähentää edelleen, Tuhkanen selittää.
Tarkoitus on tehdä kaivinkoneella keinolumesta lumibaanoja, joita pitkin kairauskoneet liikkuvat suojelualueella. Keinolumen avulla koneet saadaan myös maastoon jo ennen kuin luonnonlunta on satanut riittävästi.
– Kyse on myös työturvallisuudesta. Keinolunta pitkin koneet voivat liikkua turvallisemmin maastossa, Tuhkanen lisää.
Kingsrosen tutkimukset Penikoilla maksavat miljoonia euroja. Jos malminetsintäyhtiö kykenee osoittamaan, että malmia on riittävästi, yhtiö pääsee tekemään tilinsä myymällä kaivosprojektin jollekin kaivosyhtiölle.
Tuhkanen pitää selvänä, että mahdollinen kaivos perustuisi maanalaiseen louhintaan, ja kaivoksen sisäänkäynti olisi suojelualueen ulkopuolella niin kuin Sakatissakin suunnitellaan. Tuhkasen mielestä kaivoksen ympäristövaikutukset voisivat olla silloin jopa pienemmät kuin malminetsintävaiheessa.
Maanalainen kaivostoiminta perustuu Tuhkasen mukaan tällä hetkellä yleisesti tekniikkaan, jossa kalliota räjäytetään irti noin 4,5 kertaa 4,5 metrin palanen kerrallaan. Jos esiintymä on kovin ohut, louhinta ei osu malmiin niin tarkasti, että kaivostoiminta olisi kannattavaa.
Tuhkasen mukaan maailmalla yleistyy kuitenkin parhaillaan uusi tekniikka, jossa kallion läpi vedetään muutamien kymmenien senttien leveydeltä terä, joka irrottaa halutun kiviaineksen tarkemmin rikastukseen.
Uuden tekniikan halpeneminen voi tehdä Penikoiden kaltaisista ohuista esiintymistä kaupallisesti kannattavia kaivoshankkeita.
– Uusi tekniikka on nykyistä ympäristöystävällisempää. Siinä ei tarvita avolouhoksia eikä räjähteitä, joten nitraattipäästötkin jäävät pois, Tuhkanen kertoo.
Jos Penikoille perustetaan joskus kaivos, se tapahtuu vasta pitkän ajan päästä. Tuhkanen laskee, että malminetsintävaihe vie yleensä 5–15 vuotta, ja mahdollisen kaivoksen luvitus sen jälkeen vähintään 3–5 vuotta. Rakentaminen kestää vähintään kolme vuotta.
– Kaivosalalla asioita on suunniteltava vuosikymmenien päähän, Tuhkanen sanoo.
Malminetsintäyhtiöt karttavat suojelualueita
Malminetsintäyhtiöt eivät ryntää suojelualueille, vaan välttelevät niitä. Voimassaolevista malminetsintälupien hehtaareista vain sadasosa on suojelualueilla.
– Malminetsintä suojelualueilla ei ole merkittävästi lisääntynyt, mutta ei vähentynytkään, tiivistää Tukesin ylitarkastaja Ilkka Keskitalo.
Neljä viidesosaa malminetsinnästä kohdistuu Lappiin, jossa on myös valtaosa suojelualueiden pinta-alasta. Jos malminetsintä jakautuisi maastoon satunnaisesti, siitä osuisi suojelualueille moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.
Noin viisikymmentä yhtiötä hakee vuosittain malminetsintälupia. Keskitalon mukaan viitisentoista suurinta yhtiötä tekee 85 prosenttia Suomen malminetsinnästä.
– Näistä kymmenkunta on tehnyt periaatepäätöksen pysytellä pois suojelualueilta. Malminetsintään liittyvä lupaprosessi selvityksineen on suojelualueilla huomattavasti tavallista raskaampi, eivätkä yhtiöt halua lähteä tähän mankeliin, Keskitalo tulkitsee.
Kyse voi olla osittain siitä, että malminetsintäyhtiöt eivät halua riskeerata suojelualueilla mainettaan. Taustalla voi olla myös taloudellisten riskien puntarointia: kaivosten perustaminen suojelualueille on erityisen vaikeaa, joten malminetsinnän rahoittajat haluavat ehkä mieluummin keskittyä muualle.
Malminetsinnän luvitus kestää suojelualueilla aina useita vuosia.
– Näin viranomaisena harmittaa, että meille on kertynyt 15 vuoden tietämys Natura-arvioinneista, mutta kukaan riippumaton tutkija ei ole vetänyt tietoja yhteen, Keskitalo sanoo.
Malminetsintäyhtiöiden työ helpottuisi, jos ne voisivat hyödyntää tällaista yhteenvetoa.
– Nyt prosessit kaikkine selvityksineen alkavat aina uudestaan alusta, nollasta. Toki alueiden erityispiirteet täytyy aina huomioida, mutta on se raskas prosessi, Keskitalo kuvailee.
Keskitalon mielestä lupaprosessit ovat vuosien varrella ennemminkin vaikeutuneet kuin helpottuneet, koska suojelualueille vaaditaan yhä monipuolisempia selvityksiä.
Etsintä on vilkastunut
Malminetsintä on vilkastunut viime vuosina. Siihen käytettiin edellisvuonna rahaa yli 80 miljoonaa euroa. Investoinnit malminetsintään ovat jo yhtä suuria kuin raaka-ainebuumin kiihdyttämänä huippuvuonna 2012.
Ilkka Keskitalon mukaan näyttää, että tänä vuonna uusia hakemuksia voi tulla ennätysmäärä.
– Nyt kiinnostavat akkumineraalit, kuten litium ja koboltti. Kultaa myös haetaan, sen hinta on yhä korkealla.
Keskitalon mukaan alalta kuuluu, että rahoitus on kiristynyt viime aikoina etenkin pienemmissä yrityksissä.
– Markkinoilla ei ole helppoa rahaa, mutta lupaaviin hankkeisiin sitä vielä löytyy.
Suurin osa malminetsinnästä on kaivosten perustamisen näkökulmasta tuloksetonta. Kun malminetsintäalue raukeaa, siltä kerätyt tiedot liitetään GTK:n tietovarantoon.