Maa­kot­kal­la hyvä pe­sin­tä­vuo­si, tun­tu­ri­hau­kan tu­le­vai­suus Suo­mes­sa epä­var­ma: "Yk­sit­täi­nen hyvä vuosi ei ole merkki siitä, että kanta olisi li­sään­ty­mäs­sä"

Tieto on lisääntynyt

Metsähallituksen Luontopalvelujen havainnoimat maakotkien pesinnät ovat vakiintuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 100–200 onnistuneeseen pesintään per vuosi.

Vielä 1970–1990-luvuilla pesintöjä löydettiin vuosittain alle sata.

Suurin syy kehitykseen on Metsähallituksen Luontopalvelujen ylitarkastaja Tuomo Ollilan mukaan se, että tieto on lisääntynyt.

– Maakotkakannan todellinen kasvu on pientä, hän toteaa tiedotteessa.

Saalistaminen tiheissä metsissä on vaikeaa

Maakotka on iso lintu, jonka siipien väli on yli kaksi metriä. Linnulle löytyy ravintoa esimerkiksi kanalinnuista, jäniksistä ja poronhoitoalueella poronvasoista, mutta maakotkan voi olla vaikea saalistaa niitä.

Sen sijaan avosuot ovat olleet isolle linnulle hyviä saalistusalueita.

– Koska soita on ojitettu kymmeniä vuosia ja suot ovat metsittyneet, ei maakotka enää pysty saalistamaan niissä. Soiden ennallistamiset toki parantavat tilannetta paikallisesti, mutta isossa kuvassa tilanne ei ole hyvä, Ollila sanoo.

Myös metsähakkuut vaikuttavat hänen mukaansa linnun saalistamiseen.

– Hakkuiden jälkeen metsät ovat tiheitä taimikoita, joissa maakotka ei pysty lentämään, Ollila kertoo.

Yksittäinen hyvä vuosi ei kerro kannan lisääntymisestä

Vaikka tunturihaukkojen pesintävuosi oli hyvä, yksittäinen hyvä vuosi ei Luontopalvelujen mukaan ole merkki siitä, että kanta olisi lisääntymässä.

Lintujen määrään vaikuttaa riekkojen määrä. Riekko on tunturihaukan tärkein ravinto.

– Tutkittua tietoa ei vielä ole, mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus tunturihaukan heikkoon kantaan, mikä puolestaan riekkojen. Arktisella alueella lintu on harvinainen muuallakin, Ollila sanoo.

Tunturihaukka on arktinen laji, joka ei koskaan ole ollut Suomessa yleinen. Pesivän kannan koko koko Suomessa on nyt 16–23 paria. Lajin levinneisyys on rajoittunut tunturialueille ja havumetsävyöhykkeen rajalle.

Rengastusikäisiä poikasia oli enemmän kuin vuosi sitten

Onnistuneita muuttohaukkojen pesintöjä löytyi tarkastuksissa hieman vähemmän kuin viime vuonna, mutta rengastusikäisiä poikasia oli hieman enemmän kuin viime vuonna.

Pesivien muuttohaukkojen määrä on Luontopalvelujen mukaan 261–315 paria. Asuttujen muuttohaukkojen reviirien määrä ei ole kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka uusien tunnettujen reviirien määrä on kasvanut tasaisesti.

Toukokuun huonot säät voivat Ollilan mukaan vaikuttaa paikallisesti pesimätulokseen, mutta merkittävä vaikutus voi olla myös kahlaajien vähenemisellä ja sen seurauksena heikommalla ravintotilanteella.

Merikotka pärjää, jos kalaa on

Merikotkien pesinnät onnistuivat hieman keskimääräistä heikommin Lapissa, mutta keskimääräistä paremmin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Tarkastetuista reviireistä asuttuja oli 125 ja onnistuneita pesintöjä oli 93. Rengastusikäisiä poikasia todettiin kaikkiaan 134. Merikotkien kanta on kasvanut Pohjois-Suomessa 1970-luvulta.

– Näyttää siltä, että merikotka pärjää muita petolintuja paremmin pohjoisessa myös muuttuvassa ympäristössä, jos kalaa on syötäväksi, Ollila sanoo.