Maa- tai me­ri­kot­kan pesän löy­tä­jäl­le satasen palkkio

Maakotkan pesä voi olla käytössä vuosikymmeniä. Siltikin niitä löydetään uusia useita kymmeniä vuodessa.
Maakotkan pesä voi olla käytössä vuosikymmeniä. Siltikin niitä löydetään uusia useita kymmeniä vuodessa.
Kuva: Stefan Siivonen

Erämaissa kulkevien kannattaa tarkkailla puiden latvoja, sillä Metsähallitus maksaa sadan euron löytöpalkkion Pohjois-Suomessa ilmoitetusta maakotkan pesästä, joka ei ole sillä ennestään tiedossa.

Poronhoitoalueella löytöpalkkio maksetaan myös uudesta merikotkan pesästä.

Metsähallitus vastaa erityisvastuulajien, eli maakotkan ja poronhoitoalueella merikotkan seurannasta Suomessa.

– Suojelutyön pohja on, että pesäpaikat tunnetaan. Seurannan onnistumisessa vapaaehtoisilla on suuri merkitys, Metsähallituksen palveluomistaja Stefan Siivonen toteaa Metsähallituksen tiedotteessa.

Tiedot maakotkien pesätiedoista ovat tarpeellisia myös maakotkareviireihin perustuvan  porotalouden vahinkojärjestelmän toimivuuden kannalta. Paliskunnat saavat vuosittain korvauksen sen mukaan, kuinka paljon sen alueella on asuttuja maakotkareviirejä.

Yleensä pesäpuu on vanha mänty

Maakotka Utajärven soilla. Arkistokuva.
Maakotka Utajärven soilla. Arkistokuva.
Kuva: Kontiainen Jarmo
Maakotka Utajärven soilla. Arkistokuva.
Maakotka Utajärven soilla. Arkistokuva.
Kuva: Kontiainen Jarmo

Tyypillisesti maakotkan pesä sijaitsee metsäalueilla, jotka ovat syrjäisiä ja joilla on aukeaa tilaa saalistukseen.

Pesäpuu on yleensä vanha mänty, mutta tarpeen tullen myös kuusi, haapa, jopa koivu ja tunturialueilla kallionkieleke käyvät pesän alustana. Pesä voi olla käytössä vuosikymmeniä.

Lähes kaikissa tunnetuissa, Metsähallituksen hallinnoimilla mailla sijaitsevissa kotkanpesissä on numeroitu pesäkyltti, mutta myös muutama tunnettu pesä on ilman kylttiä.

– Kotkan pesäksi arvioidut pesät, joissa ei ole kylttiä, kannattaa aina ilmoittaa. Metsähallituksessa tarkistetaan tietokannasta, onko pesä ennestään tuntematon, Siivonen kertoo.

Sijainneista perillä pysyminen on jatkuvaa työtä

Merikotkan poikanen Sodankylässä. Arkistokuva.
Merikotkan poikanen Sodankylässä. Arkistokuva.
Kuva: Iiro Kerkelä
Merikotka kyttää karhuilta jääviä tähteitä. Arkistokuva.
Merikotka kyttää karhuilta jääviä tähteitä. Arkistokuva.
Kuva: Pekka Aho

Metsähallituksen henkilökunta ja vapaaehtoiset pesätarkastajat löytävät vuosittain kymmeniä uusia pesiä. Tämän lisäksi löytöpalkkioita maksetaan vuosittain noin 20–30 ilmoitetusta, entuudestaan tuntemattomasta maa- ja merikotkan pesästä.

Vuodesta 2012 lähtien löytöpalkkio on maksettu kaikkiaan noin 230 ilmoitetusta maa- ja merikotkan pesästä.

Kotkien pesätilanteen tunteminen vaatii Siivosen mukaan pitkäkestoista työtä.

– Tunnettuja pesiä putoaa puusta ja kotkat rakentelevat uusia pesiä. Pesien sijainnista perillä pysyminen on jatkuvaa työtä, jotta käytettävissämme on ajantasaista tietoa.

Pesistä pyydetään ilmoittamaan sähköpostilla osoitteeseen stefan.siivonen@metsa.fi Ilmoituksesta tulee käydä ilmi ilmoituksen tekijän nimi ja yhteystiedot, pesän koordinaatit, paikannimi ja kunta. Metsähallitus tarkastaa pesät ennen palkkion maksamista.

Mikä?

Kotkanpesä

Myös poronhoitoalueelta löydetystä merikotkan pesästä maksetaan palkkio.
Myös poronhoitoalueelta löydetystä merikotkan pesästä maksetaan palkkio.
Kuva: Stefan Siivonen

Maakotka karttaa ihmistä eikä pesi ihmistoiminnan välittömässä läheisyydessä.

Tyypillinen maakotkan pesä sijaitsee syrjäisellä metsäalueella, jolla on sopivasti aukeita alueita saalistusmaiksi.

Pesä sijaitsee tavallisesti vanhassa männyssä mutta joskus myös kuusi, haapa tai jopa koivu kelpaavat.

Pesistä yli 80 prosenttia on Metsähallituksen mailla, ja noin 40 prosenttia pesistä sijaitsee erilaisilla luonnonsuojelukohteilla.

Reviirillä voi olla jopa yli viisi pesää, ja niiden löytäminen vaatii jatkuvaa työtä.

Maakotkan pesintätulos oli sekä vuonna 2023 että 2022 hyvä, vuonna 2021 se oli hieman keskimääräistä huonompi.

Ilmoita asiavirheestä