Luontokuvausta harrastavan Ari Turusen tyypillinen luontoretki alkaa sopivan aikaisin aamulla. Säänmukainen vaatetus päälle, kamera auton kyytiin ja huristelu kohteeseen kuuluvat aamun rutiineihin ennen varsinaista kuvauksen aloittamista.
Yleensä erityisesti suosituilta lintubongauspaikoilta löytyy luontokuvaamisen harrastajia, joiden kanssa vaihdetaan tuoreita kuulumisia ennen siirtymistä luontoon.
Aloitus aikaisin aamulla liittyy kuvaajapiireissä tunnettuun käsitteeseen, niin sanottuun kultaiseen hetkeen tai englannin kielestä käännettynä golden houriin.
– Silloin on erittäin pehmeä ja miellyttävä valo ja valotuksen säätäminen on huomattavasti helpompaa kuin muulloin, luontokuvausta intohimoisesti harrastava Turunen sanoo.
Vuorokauden ajan lisäksi myös vuodenajat vaikuttavat valon käyttäytymiseen.
– Valon luonne muuttuu merkittävästi talven myötä. Aurinko paistaa talvella loivemmassa kulmassa. Se on pehmeää ja luo mukavia edellytyksiä valokuvaamiselle, Turunen kertoo.
Erityisesti lintujen kuvaamisesta innostuvan Turusen näkökulmasta luontokuvaaminen muuttuu valon muuttumisen lisäksi monella muullakin tavalla, kun syksy taittuu talveksi.
Lähdetään perusteista. Kylmä sää kangistaa helposti kameran ja kuvaajan. Pukeutumiseen pätevät pitkälti samat lainalaisuudet kuin retkeilyyn ja ylipäätään pukeutumiseen talvella. Luontokuvausretkelle vaatetta kannattaa pukea kerroksittain ja erityisesti hyvät jalkineet tekevät eläinten perässä liikkumisesta mukavaa.
– Lisäksi jonkin verran täytyy käsitellä kameraa, joten kehottaisin käyttämään kaksia käsineitä. Päällä voi olla kintas ja alla esimerkiksi merinovillaiset sormikkaat tai kynsikkäät.
Kylmä kangistaa myös kameraa jossain määrin, mutta vielä ikävämpi vaiva kameran tekniikalle on kosteus. Kun kameraa liikutellaan lämpimästä kylmään, lämpötilavaihtelut altistavat kalustoa kosteudelle, joka jäätyessään kuluttaa herkästi kameran osia.
– Nämä ovat tietenkin kustannuskysymyksiä, mutta laadukas kamera ja objekti kestävät kosteuden vaihtelua edulliseen kameraan verrattuna paremmin.
Talvisen luontokuvauksen olosuhteet haastavat kylmän lisäksi valon määrän vähentyessä ja lumen määrän lisääntyessä. Turusen mukaan nykyaikaisten kehittyneiden kameroiden kanssa lumi ei enää aiheuta kovin suuria ongelmia, mutta ongelmia valkotasapainon eli kuvan valkoisen värisävyn kanssa voi silti ilmetä.
Aurinko valaisee talvella paljon lyhyemmän ajan vuorokaudesta kuin muina vuodenaikoina. Luontokuvaaja näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että kuvaamassa täytyy olla silloin, kun valoa on. Erityisesti hämärässä mutta muutenkin Turunen suosii ehdottomasti raakakuvien ottamista, koska raakakuvaan tallentuu huomattavasti enemmän tietoa kuin pakattuun kuvaan.
Turusen mukaan eläinten kuvaamisessa – ja aivan erityisesti eläinten kuvaamisessa talviseen aikaan – suunnitelmallisuus korostuu huomattavan paljon. Pitää tietää, milloin aurinko nousee sekä paljonko valoa on käytettävissä ja mihin aikaan.
Luonnoneläimiä kuvaava tarvitsee myös paljon malttia. Eläinten liikkeitä on vaikea ennustaa tarkasti, joten luonnossa paljon kameran kanssa viihtyvä pääsee hyville kuvausapajille, kun malttaa odottaa tilaisuuttaan.
– Ahkeruus on onnen paras kaveri, Turunen tiivistää.
Turusen tyypillistä kuvausreissua on vaikea kuvailla yhdellä esimerkillä. Toisinaan luonnossa saattaa mennä pitkiäkin aikoja ilman kuvan kuvaa. Joinain kertoina kuvauskohteita puolestaan osuu samalle reissulle useita.
– Viime kerralla sattui hyvä valo ja oikein mukava kohtaaminen taviokuurnien kanssa. Linnut eivät häiriintyneet ja sain kuvia.
Turunen pyrkii käsittelemään kuvat reissun päätteeksi samana tai seuraavana päivänä. Käsittely alkaa kuvien lataamisella koneelle ja epäonnistuneiden ruutujen poistamisella. Onnistuneimpia kuvia koneelleen ladatessaan Turunen merkkaa ja pisteyttää parhaat ruudut ennen varsinaisen käsittelyn aloittamista.
– Itse pyrin mahdollisimman autenttiseen lopputulokseen. Jokaisella kuvaajalla on omat mieltymyksensä kuvien käsittelyssä. Kaikille kuvaajille muodostuu myös omanlaisensa tunnistettava kädenjälki.