Kun joku törmää irtokoiraan lenkillään, sosiaalisessa mediassa nousee helposti äläkkä. Yksi pelkää irtolaisen hyökkäävän puudelinsa päälle ja toinen syöttää vapaana olevalle metsästyskoiralle keksejä omin valloin. Miten pitää toimia, jos törmää irtokoiraan luonnossa? Pitääkö pelätä?
Koirakouluttaja Christian Sirviö sanoo, että koira on aina irrallaankin omistajansa vastuulla. Eläimellä ei voi olla käytöksestään juridista vastuuta.
– Koiraa kohtaan ei voi nostaa rikossyytettä, jos jotain sattuu. Mikäli ihminen sen sijaan alkaa mäiskiä toisen koiraa ja aiheuttaa tapahtumaketjun, silloin vastuu voi siirtyä hänelle.
Laki ei erittele, mitä koiria kiinnipitoaika tai irrallaan pitoon liittyvät säännökset koskevat, vaan laki koskee kaikkia koiria. Metsästyskaudella 20. elokuuta–29. helmikuuta koirat voivat olla irti maastossa maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvalla.
– Missä tahansa ja mitä tahansa koiraa ei saa löysätä vapaaksi. Metsästyskoiraa saa yleensä pitää irti oman metsästysseuran mailla, sanoo kokenut metsästyksen ja metsästyskoirien asiantuntija Veikko Piuva.
Hän muistuttaa, että yksityismaat ovat valtaosin vuokrattuna metsästysseuroille myös niiltä kohdin, missä kulkee julkisia vaellusreittejä. Kun metsästysoikeus on seuralla ja koiranomistaja seuran jäsen, hän voi harjoittaa koiraansa ja metsästää samalla alueella kuin muut luonnossa liikkuvat.
– Sen vuoksi näin syksyllä kannattaa laittaa huomioväriä päälle, jotta ei tule vahinkoja, hän sanoo.
Anna vieraalle koiralle tilaa
Lain mukaan koirien kiinnipitoaika on 1.3.–19.8. Sen ulkopuolellakin koiran irrallaan pitäminen on sallittua vain metsästysoikeuden haltijalla eli käytännössä metsästysseuran jäsenellä.
Koirat on pidettävä ehdottomasti kytkettyinä metsästyskauden ulkopuolella eli käytännössä keväällä ja kesällä, kun luonnossa eläimet lisääntyvät.
Taajamassa koiran on oltava kytkettynä aina järjestyslain perusteella.
Koira on luonnossa irrallaankin aina omistajan vastuulla.
Vierasta koiraa ei pidä lähteä ruokkimaan, lähestymään tai ärsyttämään. Metsästyskoiran kannattaa antaa tehdä töitään.
Tarvittaessa väistä rauhallisesti ja mikäli koira on jostain syystä hyökkäävä, älä käännä sille selkää, vaan peräänny, vaikka puuta vasten.
Myös valtion maille myydään metsästysoikeuksia, ja Metsähallituksella on myynnissä myös koirien harjoittamiseen oikeuttavia lupia alueillensa.
– Jos olet hankkinut lintuluvan, ei ole mielestäni luonnollista pitää irti jäniskoiraa. Jos taas olet hirvimetsällä, et tarvitse siihen luolakoiraa, Veikko Piuva kertoo.
Hän asuu ja liikkuu koirineen Ylitorniolla järvikylien alueella, jossa irtokoirista ei ole ollut kovinkaan suurta vaivaa eikä vahinkoa.
– Aina joskus keskustelu aiheesta käynnistyy somessa, mutta siellä on yhtä lailla seassa irrallaan olevia seurakoiria, hän sanoo.
Pelkosenniemeläinen koirakouluttaja Christian Sirviö neuvoo, että mikäli tapaa vieraan koiran irrallaan, on parasta olla välittämättä siitä. Mikään laki ei määrittele, mitä pitää tehdä tai olla tekemättä. Koiraa ei kannata ruokkia, eikä toisaalta ole velvollisuutta tarkistaa sen kuntoa.
– Jos koiran käytöstä osaa lukea, sen elekieli voi antaa vinkkejä, millä asialla se liikkuu. Toisaalta vieraan koiran kohtaamisessa se voi olla vaikeaa. Jos koira ei näytä loukkaantuneelta tai ulise, siihen ei tarvitse reagoida mitenkään, kouluttaja opastaa.
Samaa toivoo metsästyskoiriaan Ylitorniolla maastossa kouluttava Minna Alahuhta. Hän suosittelee, että mikäli sienestäjä, marjastaja tai lenkkeilijä tapaa hänen koiransa, tämä ei kiinnittäisi siihen mitään huomiota.
– Meidän koirat ovat kilttejä ja sosiaalisia. Ne todennäköisesti haluavat käydä moikkaamassa ja tsekkaamassa luonnossa liikkuvan. Sitten ne jatkavat luonnon tuoksujen haistelua. Hirvien ja muiden eläinten jäljet ovat niille monin verroin kiinnostavampia kuin ihminen.
Sekä Alahuhta että Sirviö suosittelevat, että vierasta koiraa ei alettaisi puhutella tai ruokkia.
– Jos alkaa porista koiralle, sen saa ehkä lähtemään ihmisen mukaan. Se ei taas ole vastuullista toimintaa, Christian Sirviö sanoo.
Minna Alahuhdan perheen uusinta karhukoiraa on treenattu vapaana metsässä hirvelle tutkapannassa. Tämmöisellä retkellään se törmäsi marjastajaan, joka tulkitsi koiran olevan nälkäinen ja eksynyt ja alkoi ruokkia sitä.
– Ihmettelin, miksi koira siirtyy vaarasta toiseen yhä uudelleen. Ajattelin, että jotain mielenkiintoista siellä täytyy olla. Hyväkuntoinen hirvikoira voi jäljen perässä liikkua sata kilometriäkin, joten vaikka ohjaaja on mukana, ei autolla pääse aina heti perään, hän sanoo.
Lopulta sosiaalisen median perusteella selvisi, mikä koiran sai palaamaan sijaintiin yhä uudelleen.
– Tämmöistä ei ole ennen tapahtunut, vaikka olen lapsesta saakka metsästänyt ja se on ollut jo isäni harrastus. Toivon, että tämmöinen ei myöskään lisääntyisi, hän sanoo.
Minna Alahuhta sanoo, että metsästyskoiran tunnistaa tutkapannasta, jonka kautta omistaja näkee sen liikkeet kartalla, kuule haukun ja joissakin jopa kuvan, mitä koira haukkuu.
Vuosi sitten Piippolasta muuttanut perhe joutui tottumaan etelämpänä, että metsästyskoiraa pitää seurata herkeämättä susien vuoksi. Pohjoisemmassa susista ei ole ollut huolta.
Haukkuvan, tuijottavan tai ulisevan koiran käyttäytymisestä ei voi koirakouluttaja Christian Sirviön mielestä päätellä tai ennakoida tulevaa käytöstä.
– Koira on voitu kouluttaa haukkumaan. Se voi myös pelätä ja haukkua siksi. Se on voinut säikähtää tai sillä saattaa olla tunnetila päällä. Älä ainakaan lähesty sellaista koiraa hyökkäävästi.
Hän on eläintenkouluttajan opinnoissaan erikoistunut suden ja naalin käyttäytymiseen ja on sitä mieltä, että jokainen koiraeläin puree tarvittaessa. Aivan samoin jokainen ihminen pystyy lyömään.
– Kyse on ärsytyskynnyksestä ja sen ylittymisestä. Sitä, paljonko kukin yksilö sietää ja kestää ärsytystä, ei voi tietää.
Ihmisen päätyminen koiran puremaksi on aina tragedia ja onneton sattuma. Taustalla voi olla vaikkapa tilanne, että eläin on hätääntynyt joutuessaan tilanteeseen, jossa ei ole koskaan ollut. Toinen rotu ei ole varmempi kuin toinen, vaan kyse on rotupiirteiden, yksilön historian ja viimehetkisten tapahtumien summasta.