Metsien kulotuksessa painottuu nykyään kasvun lisäksi myös luonnonhoito.
– Kulotuksesta on iso hyöty metsälle ja luonnon monimuotoisuudelle. Metsänomistajat ovat nyt heränneet siihen, että luontoakin pitäisi ajatella, Teollisuuden Metsäpalvelut oy:n operaatiovastaava, metsätalousinsinööri Hannu Koponen sanoo.
Entisaikaan metsää paloi paljon useammin ja kaskeaminen oli suosittua, mikä oli Koposen mukaan vain hyvä asia metsien monimuotoisuuden kannalta.
Jyväskyläläinen Teollisuuden Metsäpalvelu oy kulotti Tervolan Pahtaojalla tämän viikon tiistaina Lapin yhteismetsän reilu kahden hehtaarin sekametsän. Ammattilaisten tekemät kulotukset ovat yleistyneet viime aikoina.
Myös metsänhoitaja, Lapin yhteismetsän sihteeri Jukka Aula kertoo, että kulotus lisää metsin monimuotoisuutta.
– Kulotus luo tilaa uusille eliölajeille. Paloalueelle hakeutuvat lajit, jotka ovat riippuvaisia nimenomaan palossa vaurioituneesta puuaineksesta. Paloalueelle tulee myös lajeja, joille itse palo ei ole välttämättä tärkein tekijä, vaan ne saavat kasvutilaa kilpailutilanteen muuttuessa.
Jotkut hyönteislajit saattavat haistaa savun hajun kymmenien kilometrien päästä ja hakeutuvat sitten tuntien sisällä kulotusalueelle. Yksi näistä lajeista on nimeltään kulolatikka.
Sertifioinnilla edistetään
Paloja kaipaavat lajit ovat harvinaistuneet ja osin jopa uhanalaistuneet, minkä vuoksi myös metsäsertifikoinnin vaatimuksilla edistetään tulen hallittua käyttöä. Metsien PEFC-sertifiointi velvoittaa kulotuksien tekemistä.
Ravinneolot paranevat
Lapin yhteismetsä kulotti nyt ensimmäistä kertaa omaa metsäänsä. Aulan mukaan metsän kasvulle sillä on iso merkitys.
– Kulotus parantaa kasvupaikan ravinne- ja lämpöoloja. Onnistuneessa kulotuksessa poltetaan suurin osa hakkuutähteistä ja osa humuskerroksesta. Hakkuutähteisiin ja humuskerrokseen sitoutuneet ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön ja maan happamuus vähenee jopa vuosikymmeniksi.
Kulotuksessa myös lämpöä eristävä humuskerros ohenee ja maan lämpöolot paranevat. Pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen ja istutuksen sijasta voidaan käyttää kustannuksiltaan edullisempaa männynkylvöä.
Perinteisen uudistusalan kulotuksen lisäksi tehdään myös ennallistamispolttoja ja säästöryhmien polttoja.
Pitää olla tarkkana
Kulotus toteutetaan kuivana aikana, jolloin on aina olemassa metsäpalon vaara. Sen vuoksi kulotuskohteen lähellä pitää olla vettä ja sammutuskalustoa saatavilla ja se pitää rajata hyvin.
Kulotusalueen reunaan tehdään palokuja kaivinkoneella. Palokuja pysäyttää maatulen. Sen vieressä on palokäytävä, joka on hakkuutähteistä puhdistettu ja raivattu vyöhyke.
Kulotusalueen ympärille tehdään kastelujärjestelmä ja ulkopuolista maastoa ja puustoa kastellaan.
Lapissa kulotetaan tänä vuonna vajaa 300 hehtaaria, joista noin 250 hehtaaria tehdään metsähallituksen mailla.
– Yksityismetsin kulotukset ovat olleet viime vuosina isojen yhteismetsien varassa. Tämän vuoden kulotusmäärä on noin 30–40 hehtaaria, metsänhoitaja, Lapin yhteismetsän sihteeri Jukka Aula kertoo.
Yksityismetsien kulotuksia rahoitetaan luonnonhoitohankkeina. Luonnonhoitohankkeena tehtävässä kulotuksessa tuki korvaa kaikki metsänomistajalle aiheutuvat kustannukset.
– Tämä tuki on tosin voimassa enää vain kaksi vuotta, Aula toteaa.
Lapin yhteismetsällekin oli merkitystä sillä, että kustannuksia Tervolan Pahtaojan kulotuksesta ei aiheutunut. Myös kulotusalueen keskelle jätetty metsälaikku korvataan. Luonnonhoitohankkeita pyörittävä Metsäkeskus kilpailutti tekijän.
Kulotus kesti tiistaina oletettua kauemmin Pahtaojalla, koska metsän kuivuuden vuoksi piti edetä hitaasti. Siihen meni oletetun kahden tunnin sijaan viisi tuntia.
Työn suorittajan Teollisuuden Metsäpalveluiden työntekijät jälkivartioivat paikkaa yön yli. Sen jälkeenkin Lapin yhteismetsän väki vartioi paikkaa kaiken varalta.
Kulotuspaikalla on kova kuumuus, savua ja äkäisiä paarmoja, mutta silti Teollisuuden Metsäpalvelun operaatiovastaava Hannu Koponen tykkää työstään.
– Kulottaminen on mukavaa hommaa, mutta vähän ryöhnästä.