Lumijokinen harrastajakalastaja Aleksi Lepistö ihmetteli muutama viikko sitten saalista, jonka hän sai Lumijoen Varjakan Vatunginnokassa pyynnissä olleesta verkostaan. Biologi Teppo Mutasen avulla komea saksiniekka määriteltiin nopeasti villasaksiravuksi (Eriocheir sinensis) .
– Olin juuri tehnyt Instagramiin päivityksen siitä, miten mahtavaa on kun omasta rannasta saa verkoilla jopa seitsemää eri kalalajia. Kun perjantaina saaliiksi tuli vielä villasaksirapu, niin monet varmaan ajattelivat että nyt meni kalajutuksi, Lepistö nauraa.
Kinttuineen mitattuna noin 28-senttinen otus oli takertunut verkkoon sen verran tiukasti, että Lepistön oli nostettava verkot ylös. Verkon selvittelyn aikana taskurapuihin kuuluva otus napsutteli topakasti saksiaan.
Kun äyräinen oli vapautettu verkosta, Lepistö laittoi sen merivettä täynnä olevaan ämpäriin ja tarjosi muikkua. Villasaksirapu ei ruuasta kuitenkaan välittänyt. Nyttemmin otus on viety Oulun yliopistolle tutkittavaksi.
– Instagram-päivityksessä kyllä kyselin, löytyisikö keneltäkään rapureseptiä, Lepistö velmuilee.
Saaliista on tehty ilmoitus vieraslajit.fi-portaaliin.
Villasaksirapu ei ole Perämeren vesillä aivan harvinainen seikkailija. Tämä Kiinasta lähtöisin oleva äyriäinen jää tuolloin tällöin kalastajien saaliiksi myös Oulun seudulla.
Vieraslaji.fi -portaalin mukaan villasaksiravusta on tehty Perämerellä nelisentoista havaintoa viime vuosien aikana.
Sitä on tavattu Lumijoen Varjakassa nyt kahdesti, Hailuodon ja Oulunsalon välillä Luodonselällä kolmesti, kerran Raahen edustalla Maaleton lähellä ja Yrjänänlahdella sekä kerran Iissä Röyttän edustalla. Kemin vesillä villasaksiravusta on tehty kuusi havaintoa.
Villasaksirapu on vieraslaji, joka on levinnyt Itä-Aasiasta Eurooppaan todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana. Eläin on saattanut jopa kävellä lyllertää Tanskan salmista Perämerelle saakka, koska laji on pitkäikäinen, kertoi Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen toukokuussa 2018.
– Se voi myös liftata tänne laivan runkoon kiinnittyneenä.
Euroopassa villasaksiravusta tehtiin ensimmäiset havainnot 1910-luvulla Saksassa. Itämereen laji levisi 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen vesiltä se tavattiin ensimmäisen kerran Viipurinlahdella vuonna 1933.
Lajia ei pidetä Suomessa varsinaisena haittalajina, koska se ei pysty lisääntymään murtovedessä. Lisääntymisalue yltää vain Tanskan salmiin saakka.
Saksassa villasaksiravut voivat aiheuttaa vahinkoa varsinkin niiden elinkiertoon kuuluvan massavaelluksen aikana. Rapu lisääntyy meressä ja vaeltaa jokiin ja järviin kasvamaan. Villasaksirapu voi olla uhka jokiravulle, koska se voi kantaa rapuruttoa.
Suomessa villasaksiravun torjuntatoimiin ei ole ryhdytty. Saaliiksi saadut yksilöt pitää kuitenkin poistaa vesistöstä ja tappaa.
Villasaksirapu
Taskurapuihin kuuluvan villasaksiravun väri vaihtelee ruskeasta harmaanvihreään.
Keski- ja eturuumista peittää leveä, tasaisen pyöreä selkäkilpi, jonka reunassa on neljä hammasta.
Ensimmäiset jalkaparit päättyvät tukeviin saksiin. Lajinimensä mukaisesti ravun saksissa on punaruskea, nukkamainen karvapeite.
Villasaksirapu on kaikkiruokainen ja syö muun muassa kasveja, simpukoita, äyriäisiä, matoja ja raatoja sekä verkkoihin tarttuneita kaloja.