Eläimet väistelevät luonnossa tuulivoimaloita jopa kilometrien päähän, mikä pienentää niiden elinpiiriä. Ilmiö lisää luontokatoa varsinkin niiden lajien osalta, jotka ovat jo valmiiksi uhanalaisia.
Luonnonvarakeskus Luken uusi laaja katsaustutkimus kertoo, että esimerkiksi kurjet, pöllöt ja porot siirtyvät keskimäärin viisi kilometriä päästäkseen kauemmas elinalueillaan olevista tuulivoimaloista.
Lepakot väistävät tuulivoimaloita keskimäärin kilometrin päähän. Sorsalinnut, petolinnut, varpuslinnut ja kahlaajat siirtyvät voimaloiden vuoksi keskimäärin puoli kilometriä.
– Siirtyminen pienentää eläinten habitaattia, eli niitä elinympäristöjä, joissa lajit voivat olla. Tämä lisää väistämättä luontokatoa, sanoo professori Anne Tolvanen.
Tolvanen toimii Lukessa metsäekologian professorina ja ohjelmajohtajana. Hänen ydinosaamistaan on metsien monikäyttö.
Tolvaselta ja kolmelta muulta tutkijalta on ilmestynyt Biological Conservation -tiedejulkaisussa artikkeli, jossa on vedetty yhteen 84 eri tutkimusta siitä, miten tuulivoima vaikuttaa eläinlajien käyttäytymiseen. Tutkimuksissa esiteltiin 160 koejärjestelyä eri puolilta maailmaa.
– Tutkimustulosten vaihtelu oli ihan valtavaa. Meidän piti kehittää mittarit, joilla hyvin erilaiset tulokset vedetään yhteen, Tolvanen kertoo.
Suhtautuminen riippuu iästä ja voimalan väristä
Tuulisähkö on puhdasta ja halpaa energiaa, joka auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Tuulivoimaa rakennetaan kuitenkin niin kiivaasti, että moni pelkää sen vaikutuksia pohjoiseen metsäluontoon. Aiheesta on ollut toistaiseksi työlästä löytää kansantajuista tutkimustietoa.
– Uutta tutkimustamme voi nyt käyttää selkänojana, kun mietitään tuulivoimaloiden sijoittelua ja vaikutuksia eläimistöön, Tolvanen sanoo.
Ainakin joidenkin lintulajien kohdalla näyttäisi siltä, että nuoret yksilöt eivät varo voimaloita samalla tavoin kuin vanhemmat ja kokeneemmat lajikumppaninsa.
Tolvasen mielestä tuulivoimaa ei pitäisikään sijoittaa lintujen muuttoreiteille, ja voimalat pitäisi maalata mieluummin tummiksi kuin valkoisiksi, jotta linnut osaisivat paremmin väistää niitä.
Lisääntymiskierto näyttää vaikuttavan voimakkaasti siihen, miten eläimet tuulivoimaan suhtautuvat. Tästä hyvä esimerkki on vapaana laiduntava poro.
– Kaikkein arimpia ovat vasovat emät, ne voivat mennä kauaksikin voimaloista. Toisaalta kesällä poroja voi suorastaan hakeutua tuulivoima-alueille räkkää pakoon, Tolvanen selittää.
Voimalat lähemmäs rakennettuja ympäristöjä
Noin joka kolmannessa tutkimuksessa lajien ei havaittu muuttavan käyttäytymistään tuulivoiman vuoksi.
Tolvasen mukaan nämä tutkimukset eivät välttämättä todista, että tutkitut lajit suhtautuvat tuulivoimaloihin neutraalisti. Kyse voi olla myös huonosti toimivista tutkimusmenetelmistä tai siitä, että tutkimuskohteessa muut ympäristötekijät ovat vaikuttaneet tuulivoimaa enemmän.
Jos voimalat sijoitettaisiin lähemmäs rakennettuja ympäristöjä, ne aiheuttaisivat vähemmän häiriötä luonnolle.
– Nyt voimalat rakennetaan kauas ihmisistä, mutta syrjäseudulla asuvat eläimet. Jos lajien pitää siirtyä muualle, niille sopivilla elinympäristöillä voi tulla ahdasta, Tolvanen sanoo.
Luke tutkii Suomen lajeja
Luken katsaustutkimus käsitteli maatuulivoiman vaikutusta lintujen, lepakoiden ja maanisäkkäiden käyttäytymiseen. Professori Anne Tolvasen mukaan merituulivoiman vaikutuksista meriekosysteemeihin on paljon vähemmän tietoa.
Tuulivoima on kehittynyt niin nopeasti, että useimpien tutkimusten koejärjestelyissä tuulivoimalat olivat pienempiä kuin nykyisin rakennettavat voimalat.
Lukella käynnistyi tänä vuonna myös oma tutkimus tuulivoiman vaikutuksista metsäeläimistöön. Siinä selvitetään etenkin vaikutuksia suteen, metsäpeuraan, maakotkaan ja poronhoitoon.
Vuonna 2027 päättyvässä hankkeessa kartoitetaan myös tuulivoiman vaikutuksia metsästykseen. Tutkimushankkeessa on mukana 14 tuulivoimayhtiötä.