Kumpaan suuntaan kampea pitäisi pyörittää?
Daisy Aquino seisoo Utsjoen tunturiylängöllä järvenjäällä ja pitelee käsissään kairaa.
Käy tuulenvire. Se on niin heikko ettei jaksa puhaltaa lumia tunturikoivujen oksilta, mutta niin vahva että kylmettää posket.
Kampi tuntuu Aquinosta raskaalta, kairanvarsi heiluu eikä terä pure.
Lumi ulottuu puoleen sääreen. Kaamospäivän pumpulimaisema vaalenee hitaasti ympärillä.
Kaliforniasta 31 asteen pakkaseen
Tänne päästäkseen Aquinon on pitänyt matkustaa pitkään.
Ensin lentämällä Kaliforniasta Pohjois-Amerikan mantereen poikki, sitten Atlantin valtameren ylitse Eurooppaan, lopulta Helsinkiin ja sieltä vielä Ivaloon.
Viimeiseksi hän istui 217 kilometriä auton kyydissä Nuorgamin lomakeskukseen.
Ensimmäisenä aamuna perillä Aquino heräsi kaamoksen pimeään ja 31 asteen pakkaseen. Ja ryhtyi selvittelemään, mihin on oikein tullut.
Tänään hän pukeutui lämpimästi kelkkahaalariin ja tukeviin talvikenkiin, istui moottorikelkan reen kyytiin ja nousi Tenon rannalta koivikon seasta paljaalle tundralle.
Alkutalven ohuilla lumilla kyyti oli töyssyistä. Moottorikelkka jäi kiinni, mutta se saatiin irti.
Aquino kääntää kammesta. Vihdoin kaira narskuu.
Kohta pääsee kokeilemaan, miten kala syö.
Lohituristeille rakennettu majoitus ei toimi talvella
Utsjoella on totuttu siihen, että lohi ja etenkin kalastajat tuovat elantoa.
Lohituristeja tuli Tenolle jo 1800-luvulla.
Varhaisista matkailijoista kertovat paikannimet, kuten Engelsmannin kuoppa ja Kuninkaankivi.
Viime vuosina kalastusmatkailu on kokenut kovia.
2010-luvulla saalismäärät putosivat ja kalastuskiintiötä pienennettiin rajusti. Viimeiset kaksi vuotta lohenpyynti on ollut kokonaan kiellettyä matkailijoilta, ja kielto jatkuu hyvin todennäköisesti ensi kesänäkin.
Ja kun lohta ei saa pyytää, matkailijat eivät tule.
Hieman kärjistäen Utsjoen matkailuyritysten ongelma on nyt tämä: suuri osa Tenojoen majoituskapasiteetista on vanhaa ja pelkästään kesäkäyttöön. Mökit rakennettiin omaan pihapiiriin, eikä niitä juuri tarvinnut markkinoida. Vakioasiakkaat tulivat joka tapauksessa ja palveluiden taso oli heille riittävä.
Potentiaalisille uusille asiakasryhmille vanhat mökit eivät enää kelpaa.
Pitäisi investoida, mutta moni yrittäjä on jo niin iäkäs, että siihen ei ole voimia tai halua.
Uusia yrittäjiä voisi olla tulossa, mutta heitä hidastaa tonttipula. Vanhoja yrityksiä on puolestaan vain harvoin myynnissä, sillä jos omistaja tekisi kaupat ja myisi lomakylänsä, pitäisi etsiä itselleen uusi koti.
Myös Nuorgamin lomakeskus on saanut oman osansa lohituristeista. Kalastusmatkailu ei kuitenkaan koskaan ole ollut yrityksen tärkein bisnes.
Tälle on parikin syytä, ja niiden ansiosta lomakeskus on nyt paremmassa asemassa kuin suurin osa muista jokivarren matkailuyrityksistä.
Nuorgamin lomakeskus majoitti keikkaväkeä
1960- ja 1970-lukujen taitteessa valtava määrä suomalaisia meni töihin Norjan kalatehtaille.
Bussin pääteasema sijaitsi Nuorgamissa, ja moni matkalainen tarvitsi yösijan ennen jatkokyytiä Norjaan.
Tähän tilaisuuteen tarttui taksiautoilija Mauno Kananen.
Yhdessä vaimonsa Johannan kanssa hän alkoi majoittaa ja kuljettaa kalatehtaille menijöitä.
Myöhemmin yritys nimettiin Nuorgamin lomakeskukseksi.
Matkustavaiset nukkuivat aluksi Holmbergin kotona, mutta pian pihapiiriin rakennettiin mökki.
1970-luvun kotimaanmatkailussa telttailu oli valtavan suosittua. Myös Holmbergin perheen pihaan nousi kesäisin telttoja.
Ensimmäiset lohenkalastajat ilmaantuivat vasta vuosikymmenen lopulla.
Vuonna 1991 Nuorgamin lomakeskuksessa tehtiin sukupolvenvaihdos ja alettiin kehittää palveluita sekä "vähän parempaa majoitusta ja opastusta".
Mukavuus houkutteli lisää lohestajia.
Silti kalastajat muodostivat parhaimmillaankin enintään kolmanneksen kesäkauden asiakaskunnasta, tytär Marjatta Holmberg laskee.
Hän toimii lomakeskuksen yrittäjänä miehensä Raimo Hekkasen kanssa.
Ulkomaalaisille ohjelmaa joka päivä
Utsjoella on ollut parhaimmillaan 50–60 kesämatkailuyritystä, mutta niistä vain kourallinen on tarjonnut palveluita talvella.
Nuorgamin lomakeskuksen ensimmäiset talvituristit tulivat 1980-luvulla.
Tuttu matkanjärjestäjä tarjosi Holmbergin äidille vieraaksi ryhmää, joka halusi hiihtää tunturissa. Heille järjestettiin ohjelmaa, joka oli osin hyvin samankaltaista kuin nyt.
Vieraat vietiin tunturiin, syötiin eväitä, hiihdeltiin ja pilkittiin.
Seuraavaksi tulivat kansainväliset moottorikelkkailijaryhmät. Keväisin kävi myös hiihtäjäporukoita.
Nykyään suurin osa vieraista tulee ulkomailta, yleensä Keski- ja Etelä-Euroopasta. Talvisesonki alkaa joulun alla ja kestää maaliskuulle. Myöhemmin keväällä käy vielä jonkun verran kotimaisia vieraita.
Ulkomaalaiset viipyvät viikon, ja joka päivälle on ohjelmaa. Käydään Norjassa kalastussafarilla ja huskyajelulla ja tutustutaan saamelaiskulttuuriin.
Suomen puolella muun muassa tehdään retki tunturiin sekä vieraillaan porotilalla ja moottorikelkkasafarilla.
Viikon viipymä on matkanjärjestäjien toive. Holmbergin mukaan Nuorgamiin ei kannata tulla muutamaksi päiväksi.
– Olemme niin kaukana kaikesta.
"Rovaniemi on varmasti sirkus"
Aquino saa reiän valmiiksi ja muu seurue hurraa.
Neljän naisen joukko tuli Nuorgamiin, koska he halusivat valkoisen joulun, ja koska se on Euroopan unionin pohjoisin kohta.
Hiljaisuus ja rauha ovat tehneet heihin suuren vaikutuksen. Nuorgamin lisäksi kalifornialaiset aikovat käydä Rovaniemellä.
– Tähän verrattuna Rovaniemi on varmasti sirkus, mutta haluamme tavata Joulupukin.
Pilkkiminen päättyy. Kairat, pilkit, sohjokauhat ja porontaljat pakataan rekiin. Aquino seurueineen kapuaa kyytiin ja Raimo Hekkanen käynnistää moottorikelkan.
Kelkat pysähtyvät pienen tunturin loivalle laelle. Sieltä avautuu huikea maisema ylängölle.
Ura painuu alas ja mutkittelee tunturimittarin syömien koivujen ja katajapusikoiden lomitse kohti laavua.
Yrittäjä: Lohi toi rahaa liian helposti
– Utsjoella lohi on ollut todella iso etu ja haitta. Raha on tullut melkein liian helposti. Ei ole tarvinnut kehittää ympärivuotista matkailua, sanoo Lomakylä Vallen yrittäjä Petteri Valle.
Hän on nähnyt valokuvia, joissa hänen isoisänsä on joella apteekkarin ja ison lohen kanssa.
Isoisän aikaan puhuttiin lohiväärteistä. He olivat kalastajia, jotka saattoivat tulla Tenolle koko kesäksi ja asustella vuodesta toiseen saman perheen nurkissa.
Lomakylän perusti Vallen isä vuonna 1989.
Pienestä pitäen Valle oli oppaana ja soutajana kalastajille ja viimeiset reilut parikymmentä vuotta hän on vetänyt yritystä.
Kolmas sukupolvi on jo mukana bisneksessä.
Vallen pojista toinen opiskelee parasta aikaa matkailualaa. Toinen on poromies, jonka porotilalla lomakylän asiakkaat vierailevat.
Lyhyet paketit eivät myy
Utsjoen matkailu on ennenkin kokenut kovia.
Vallen mukaan 1990-luvun lama aiheutti äkkipysähdyksen yritysmatkailulle ja asiakkaita katosi. Siitä selvittiin.
Saaliskiintiön raju pienentäminen joitakin vuosia sitten oli hänelle kuitenkin eräänlainen herätys.
Lomakylä teki isot investoinnit ja alkoi määrätietoisesti kehittää talvimatkailua.
Tätä haastattelua tehdään jouluviikolla.
Ensimmäinen iso asiakasryhmä on saapumassa jouluaattona, ja asiakkaita riittää pitkälle kevääseen. Varaustilanne on lomakylän hotellinjohtajan Satu Laihon mukaan "maltillinen mutta ihan ok."
Valle ja Laiho istuvat muutama vuosi sitten valmistuneen ravintolan pöydässä.
On iltapäivä ja ulkona säkkipimeää.
Kuten Nuorgamissa, myös Vallen vieraat tulevat pääosin ulkomailta ja viipyvät viikon.
– Olemme karsimassa lyhyet paketit pois. Ne eivät myy, Laiho kertoo.
Asiakkaat hakevat Utsjoelta luontoa ja hiljaisuutta, ja sitä on tarjolla erilaisiksi ohjelmapalveluiksi paketoituna. Lumikenkäilyä, porotilavierailu, porosafari, huskyajelua, kotaillallinen, pilkkiminen, Laiho luettelee.
Lisäksi saamelaiskulttuuri on esillä ohjelmassa.
Kyttyrälohtakin pitää oppia käyttämään
Kesämatkailussa ei ole paluuta entiseen, Valle pohtii.
Lohiturismi on täysin riippuvainen lupamääristä, ja vaikka kalastuskielto vielä joskus päättyy, vanhoista lupamääristä voi vain haaveilla.
Tenojoessa on onneksi muuta kalaa, jota pyytää.
Matkailualan pitää opetella hyödyntämään joessa uivat isot harjukset ja meritaimenet. Myös kalaisat järvilaajentumat ja tunturijärvet ovat kokonaan hyödyntämättä, Valle sanoo.
– Kyttyrälohta on turha itkeä. Se on tullut jäädäkseen ja sitä pitää opetella käyttämään.
Paikallista kalaa pitäisi saada myös ravintoloihin. Nyt se ei onnistu, sillä pyytäjiä ei ole.
Kalastuksen rinnalle pitää keksiä muutakin, esimerkiksi vesillä liikkumista, pyöräilyä ja retkeilyä.
Utsjoella on jo jonkin aikaa kehitetty pyöräilymahdollisuuksia. Kunnan alueella on paljon mönkijä- ja maastoautouria, joita voisi hyödyntää pyöräilyssä nykyistä paremmin.
Jokivarren tielle on myös suunniteltu pyöräreittejä.
Lähituntureilla nuotiopaikkoja siellä täällä
Valle uskoo, että kesä olisi paketoitavissa ohjelmapalveluiksi kuten talvikin. Se ottaa tosin aikaa.
– Kun lähtee rakentamaan uutta tuotetta, menee kahdesta viiteen vuotta ennen kuin näkee, miten se toimii.
Opastetut retket auttaisivat Utsjokea saamaan ulkomaalaisia kesäturisteja, joille omin päin luonnossa liikkuminen ei ole niin tuttua kuin suomalaisille.
Niissä on myös se hyvä puoli, että paikalliset pääsevät määrittelemään, miten ja missä toimitaan. Se on kestävää sekä luonnon että paikallisen yhteisön kannalta.
Marjatta Holmbergin mukaan kesämatkailun kehittämisen ensimmäinen askel on laittaa perusasiat kuntoon. Tämä tarkoittaa muun muassa uusia retkeilyreittejä Nuorgamiin ja muihin Utsjoen kyliin.
Muuten vetovoima kärsii muihin Lapin kohteisiin verrattuna.
Kalastuskiellosta huolimatta kaksi viimeistä kesää olivat Utsjoella suorastaan vilkkaita. Tämä johtui koronasta, joka sai suomalaiset matkailemaan kotimaassa.
Holmberg pisti merkille, että samaan aikaan Nuorgamin kylän lähituntureilla nuotiopaikkojen määrä moninkertaistui.
– Merkityt reitit vähentäisivät maaston kulumista ja ohjaisivat retkeilijät kulkemaan vastuullisesti.
Yrittäjien pitää puolestaan opastaa ja ohjata vieraitansa, jotta nämä eivät päädy retkeilemään paikallisten pihapiireissä tai herkissä luontokohteissa, Holmberg toteaa.
Lohimatkailun tilalle tarvitaan jotain nopeasti
Matkailun kehittäminen on Utsjoen kunnalle elintärkeä kysymys.
Kunnan tärkein elinkeino on rajakauppa. Matkailu ja poronhoito tulevat heti seuraavina.
Talvimatkailuun kohdistuu isoja toiveita, mutta lohenkalastuksen takia kunnassa ollaan vaikeassa tilanteessa, sanoo matkailukoordinaattori Sonja Sistonen.
– Kesämatkailu on ollut meidän kivijalka. Siihen tarvitaan jotain, ja hyvin äkkiä.
Kunnassa pelätään, että kalastuskiellon takia matkailualalta häviää paljon yrityksiä.
– Yksinkertaisesti lopetetaan toiminta.
Nyt pitäisi löytää uusia asiakkaita.
Kesämatkailu on perinteisesti perustunut kotimaisiin ja talvimatkailu ulkomaalaisiin asiakkaisiin. Sistonen uskoo, että asetelma säilyy myös jatkossa. Hän tosin toivoo, että molempia asiakasryhmiä kävisi enemmän sekä kesällä että talvella.
Nyt kokeillaan yhteiskyytejä
Julkisten liikenneyhteyksien puute on iso haaste.
Ulkomaalaiset matkailijat lentävät yleensä Ivaloon. Sieltä on Utsjoen kylälle 174 kilometriä ja Nuorgamiin 217 kilometriä. Toimivan yhteyden luomiseksi on kokeiltu monenlaista.
Nyt kunta ja yrittäjät kokeilevat kyytien yhdistämistä, jotta jokaisen yrityksen ei tarvitse erikseen käydä Ivalossa.
Asiakkaita voi kuitenkin tulla pitkin päivää usealla eri lennolla.
– Olemme pieni kunta ja resursseja on vähän. Ihmeitä ei pystytä tekemään.
Utsjoella matkailu kärsii muun Lapin lailla työvoimapulasta.
Ennen samat henkilöt saattoivat kesät työskennellä Tenolla kalastusoppaina ja soutajina, ja syksyllä ja talvella he siirtyivät metsästys- ja safarioppaiksi. Kun kalastuskielto tuli, he lähtivät muualle töihin eivätkä palanneet talveksi Utsjoelle.
Kesäturistien viipymää halutaan pidentää.
Kesällä kotimainen matkailija voitaisiin houkutella käymään Nuorgamissa, Utsjoella ja Karigasniemellä.
– Alue on niin valtava ja nähtävää on paljon. Toisaalta myös matkat ovat pitkiä, Sistonen sanoo.
Utsjoelta käsin on myös helppo tehdä pistoreissuja Norjaan.
Potentiaali on valtava, Sistonen arvioi.
Matkailijavirta voisi kulkea myös Norjasta Utsjoelle.
Sistosen mukaan Norjassa on jo suunnitteilla matkapaketteja, joissa asiakkaat lentävät Ivaloon ja pysähtyvät Utsjoella ja jatkavat sitten Norjaan.
Ensisijaisesti matkailukohteen pitää olla hyvä paikka asua
Matkailun kehittämisessä kunnan rooli on antaa rahallista panostusta markkinointiin ja huolehtia näkyvyydestä, matkailukoordinaattori Sistonen toteaa.
– Tärkeitä ovat myös yhteistyö yrittäjien kanssa ja matkailun kehittäminen maankäyttökysymysten kautta, sekä eri elinkeinojen yhteensovittaminen.
Kasvua ei haluta mihin hintaan hyvänsä.
Sistosen mukaan kunnan näkökulmasta kestävä matkailukohde on ensisijaisesti hyvä paikka asua ja toissijaisesti hyvä paikka käydä.
Tähän liittyy muiden elinkeinojen, kuten porotalouden huomioiminen.
– Matkailu on äärimmäisen tärkeää. Mutta sitä pitää kehittää niin, että se ei jyrää paikallisten oikeuksia ja muita elinkeinoja.
Utsjoella matkailu ja poronhoito toimivat osin samoilla mailla. Rinnakkaiseloa on kehitetty jatkuvalla vuoropuhelulla. Kunnan molemmat paliskunnat ovat myös osallistuneet matkailuhankkeisiin.
Yrittäjillä on valtava rooli vastuullisuudessa, Sistonen sanoo.
Paljon on kiinni siitä, miten yritykset ohjeistavat asiakkaitaan ja toimivat yhteistyössä muiden elinkeinojen kanssa.
– Meillä on aivan ihana tilanne. Kunnan yrittäjille kuuluu hatunnosto, että ollaan tällä vastuullisen matkailun polulla.
Kunta on puolestaan tiedottanut poroista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Viimeksi syksyllä erotusaikana ohjeistettiin matkailijoita välttämään niitä alueita, joille tokat kootaan.
– Hyvällä vuoropuhelulla on tosi paljon tehtävissä, että molemmilla elinkeinoilla on onnistumisen edellytykset.
Kesämökkien aika on ohi?
– Matkailijat ovat valinneet meidät, koska emme ole massaturismia, sanoo Nuorgamin lomakeskuksen Marjatta Holmberg.
Holmbergin ja Raimo Hekkasen pojat Eemeli ja Santeri Hekkanen ovat mukana perheyrityksessä.
Perheen kesken on pohdittu paljon, mikä on järkevä koko yritykselle ja miten se pysyy hallinnassa.
Raimo Hekkasen mukaan matkailun kestävään kehittämiseen kuuluu sekin, että tulevat yrittäjät ovat mukana tekemässä tulevaisuudensuunnitelmia.
– Emme voi enää tehdä päätöksiä pelkästään itsellemme. Pitää ottaa huomioon, millainen näkymä tulevalla sukupolvella on, ja onko se heistä mielekäs.
Nuorgamin lomakeskus on pikku hiljaa uusinut rakennuksiaan. Ympärivuotisia vuodepaikkoja on tällä hetkellä reilu 50.
Kun seuraava suunnitelma saadaan toteutettua, ympärivuotisen kapasiteetin määrä kasvaa, mutta kokonaiskapasiteetti pysyy samana.
Tarkoitus on purkaa vanhimpia, vain kesäkelpoisia rakennuksia.
– Kesämökkien aika alkaa olla ohi.
Ei massoille
Utsjoen naapurissa Inarissa matkailu on kasvanut rajusti viime vuosina. Laajenemispaine on siellä edelleen kova.
Petteri Valle toivoo, että Utsjoella matkailua kehitettäisiin yksilölliseen suuntaan niille, jotka ovat valmiita maksamaan palveluista. Massoja ei pidä tavoitella.
– Pitää mennä herkkä luonto ja paikallinen kulttuuri edellä. Jos hanskaamme sen, olemme kaikki tyytyväisiä.
Rajanveto voi olla kuitenkin vaikeaa.
– Kun aletaan kehittää bisnestä, jokainen ajattelee sen rahan kautta.
Työtä erityisesti paikallisille
Kun matkailua kehitetään kestävästi, lisää se myös kunnan elinvoimaa.
Omien työntekijöiden lisäksi Nuorgamin lomakeskus työllistää ison joukon alihankkijoita.
Vuosien varrella yritys on saanut tarjouksia etelästä tulleilta toimijoilta, jotka ovat ehdotelleet esimerkiksi kesäkauden mittaista yhteistyötä.
Marjatta Holmberg sanoo harkitsevansa hyvin tarkkaan, kenen kanssa solmitaan sopimuksia.
Sillä on väliä, mihin maksetaan verot.
– Pyrimme saamaan yhteistyökumppaneiksi syntyperäisten paikallisten yrityksiä. Saadaan pidettyä paikallinen väki täällä, ja ehkä voidaan houkutella pois muuttaneita nuoria takaisin.
Daisy Aquinon ryhmä moottorikelkkoineen saapuu laavulle. Raimo Hekkanen tekee tulet ja alkaa paistaa makkaroita.
Pakkasta on kymmenkunta astetta. Tuuli pyörittää nuotion savua.
Kalifornialaiset napsivat kännyköillä kuvia itsestään ja toisistaan. He räpsyttelevät savuisia silmiään, istuvat urheasti porontaljoilla tulen äärellä, juovat kuumaa mehua sekä syövät makkaroita ja voileipiä.
Vain yksi uskaltaa maistaa pipareita.
Retki alkoi aamupäivän hämärissä, ja kun moottorikelkkaletka suuntaa ruokahetken jälkeen takaisin Nuorgamiin, hämärä valtaa jälleen maisemaa.
Kaamospäivän lyhyt valoisa aika on käytetty tarkkaan hyödyksi.