Iijoen vesistöön kuuluvan Livojoen raakkukanta alkaa olla kuoleman kielissä. Vielä ennen 1950-luvun uittoperkauksia jokihelmisimpukkakanta oli elinvoimainen ja nousi vähintäänkin satoihintuhansiin yksilöihin.
Viimeksi vuosikymmen sitten tehdyissä selvityksissä erittäin uhanlaista lajia löytyi enää tuhansia. Laskusuunta on jatkuva, parisenkymmentä vuotta aiemmasta suunta on ollut selvä.
Livojoen jokihelmisimpukkakanta on tutkimusten mukaan geneettisesti ainutlaatuisen monipuolinen. Pitkäikäisen nilviäisen lisääntymiseen ei riitä pelkästään kunnossa oleva elinympäristö, se vaatii myös merilohen väli-isännäksi.
Pientä positiivista pilkahdusta on joella nähty, Eero Moilanen Metsähallituksen luontopalveluiden luonnonsuojelun asiantuntija, iloitsee.
– Pieniä raakunalkuja on tutkimussukelluksissa löytynyt Rytinkivirroilta Sarakylän alapuolelta. Ansio siitä lienee jo vuosia mereltä pyydettyjen lisääntymisikäisten lohien, joita on siirretty Iijoen voimaloiden yläpuolisiin vesiin.
Pahimman varalle on Livojoesta nostettuja raakkuja viety Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalle Konnevedelle. Siellä niitä pystytään viljelemään ja tarvittaessa siirtämään pikkuraakkuja takaisin kotijokeensa.
Lähikesinä tehtävien toimien tarkoitus on saada raakun kannalta pelottava suunta kääntymään, Moilanen kertoi.
Aiemmat kunnostustoimet ovat jääneet tehottomiksi.
– Uittoperkausten jälkeen tehdyt kunnostukset ovat olleet varovaisia ja puutteellisia, hän kertoi.
Siksi mies on kehittänyt aivan uuden, Livojoki-menetelmäksi kutsumansa kunnostusmallin. Sillä rakennetaan aivan uudella tavalla lohikalojen kutu- ja poikastuotantoalueita. Se tulee ensimmäisen kerran testattavaksi juuri Livojoella.
Alustavina toimina hän on kolunnut Livojokivarren yläjuoksua, mittaillut, laskenut ja kuvannut perattuja uomia, uittomöljiä ja vedettömiksi jätettyjä sivu-uomia.
Tänä kesänä suunnittelualue, Posion Pölkkänänkoskelta Sarakylän yläpuolisiin Lehmikoskiin asti, käydään läpi raakkua etsivin tutkimussukelluksin.
Seuraavina kahtena-kolmena kesänä joelle lähdetään koneiden kanssa.
– Hakkuukoneella poistetaan puustoa entiseltä jokiuomalta. Sitten kaivinkoneella kunnostetaan uomaa eloperäistä maata poistamalla ja kiveämällä.
Uutta Livojoki-menetelmässä on se, että kunnostuksessa käytetään paikalta lähtevää maa-ainesta. Penkereiden lisäksi sitä saadaan koskien alapuolelle kulkeutuneesta sorasta.
Moilasen mukaan ainakaan kaikki muualta metsäkoneilla tai helikopterilla rahdatulla kiviaineksella kunnostetut kutu- ja poikasalueet eivät ole tavoiteltua tulosta saavuttaneet.
Paitsi toivottua raakun ja lohen yhteiseloa, uudella menetelmällä parannetaan myös jokivarren maisemaa, virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä rannoilla liikkumista.
Merkittävä hyöty tulee myös suppotulvien vähenemisestä. Ne ovat olleet joen yläjuoksulla voimakkaita, vaikka vähälle huomiolle jääneitä.
– Tulviminen on heikentänyt kalojen ja muiden vesieläinten oloja, onpa yksi kesämökkikin mennyt purkukuntoon, Moilanen tiesi.
Jo ennen uomakunnostuksia tukitaan jokeen suoraan valuvia metsäojia, kunnostetaan sen sivupuroja ja ennallistetaan muutamia valuma-alueen ojitettuja soita.
Eero Moilanen arvioi koko kunnostussavotan kustannuksiksi 800 000 euroa. Ne saadaan vuoteen 2027 kestävästä isolta osin EU Life-rahoitteisesta Raakku revives -hankkeesta.
Metsähallituksen luontopalveluiden väen lisäksi saman talon Metsätalous Oy osallistuu urakkaan omalla panoksellaan.
Metsähallituksen maiden lisäksi kunnostettavaa aluetta hallinnoivat omilla pienillä osillaan myös Sarajärven ja Mäntyjärven osakaskunnat. Ne ovat savottaan suostuneet, samoin jokivarren yksityiset maanomistajat, Eero Moilanen tiesi.