Suomeen on etenkin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana rakennettu lähinnä metsätalouden tarpeisiin satojatuhansia kilometrejä metsäteitä.
Yksityismailla niitä on reilut 120 000 ja valtion mailla noin 36 000 kilometriä.
Napapiirin eteläpuolelta on vaikea löytää niin syrjäistä paikkaa, johon lähimmältä ainakin kesäisin autolla liikennöitävältä tieltä olisi matkaa yli kaksi kilometriä.
Pudasjärven luoteis- ja Ranuan lounaisosien Litokairaa pidetään koko Euroopan suurimpana napapiirin eteläpuolisena erämaana, mutta varsinaisen erämaan määritelmää se ei täytä.
Metsähallituksen määritelmän mukaan eteläisin Suomen kahdestatoista erämaa-alueesta on Sallan ja Savukosken kuntien alueella sijaitseva Tuntsan alue.
Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta mittaillen Pudasjärven syrjäisimmissä paikoissa pääsee neljän–viiden kilometrin päähän lähimmästä tiestä.
Yksi sellainen on juuri Litokairan soidensuojelualueen pieni Ryteisen järvi Litojoen latvoilla lähellä Pudasjärven ja Ranuan rajaa. Pudasjärveltä lähin tie on Liekokylässä.
Litokaira on soidensuojelualuetta, joten sinne ei uusia metsäteitä liene edes suunnitteilla. Alueen erämaisuutta uhkasi vielä 1980-luvun puolimaissa tiehanke, jota ainakin Ranuan kuntapäättäjät kannattivat.
Perustelu oli, että Ranuan ja Oijärven välinen tie olisi lyhentänyt matkaa Oulun ja Rovaniemen välillä ja olisi siksi tärkeä matkailulle. 1970-luvulla silloisella vesipiirillä oli julkisuudessa suunnitelmia Kuivajoen vesivoimaloista, joihin liittyi tekoallas nykyisen soidensuojelualueen pohjoisosan Lapiosuolle.
Soidensuojelualueita tiukemmin suojellusta Olvassuon luonnonpuistosta ja Oravisuo–Näätäsuo–Sammakkosuo -soidensuojelualueen rajan tienoilta löytyy vielä syrjäisempi seutu. Sinne, Mätäslammelle, joutuisi, jos viranomaisilta luvan saisi, taivaltamaan lähimmältä tieltä Keinäsperältä viitisen kilometriä.
Myös tuolta soidensuojelualueelta löytyy vielä aluetta, jonne pitää tieltä kävellä useita kilometrejä.
Pudasjärven kaupungin eteläkulmilla on toinenkin mittava, liki neljätuhatta hehtaaria laaja, soidensuojelualue. Kuusisuo–Hattusuo-alue on myös syrjäinen eikä läheskään helppokulkuinen.
Myös Soininsuo Livon länsipuolella on suojeltu soidensuojelualueena. Siihen rajoittuva Kapustasuo kuuluu Natura 2000-alueisiin. Kapustasuota halkoo kantatie 78 ja sen laidalla on vuosia kilpailtu korkokenkäkukkamekkosuohiihdossa.
Tuolla yhdistelmällä taitaisi olla turhan työläs hakeutua Soininsuon syrjäisimpiin kohtiin, jonne lähimmiltä teiltä saisi Livon suunnalta rämpiä lähes kolme kilometriä.
Suojelualueelta löytyy myös Pudasjärven syrjäisin soiden ulkopuolinen seutu.
Syötteen kansallispuistoa ympäröivät ja katkovatkin ennen suojelupäätöstä rakennetut metsätiet.
Kansallispuiston syrjäisin kohde näyttäisi olevan Ahmavaarassa, jossa lähimmän talousmetsän metsätie jää reilun neljän kilometrin etäisyydelle.
Kun Ahmavaarassa on puiston suosituimpiin käyntikohteisiin kuuluva Ahmatupa, omaa rauhaa etsivälle se ei ole sopivin paikka. Vaikka kävijöistä suurin osa liikkuu suksin, on kesällä kulkijoitakin varmasti paljon enemmän kuin syrjäisillä soilla.
Ahmavaarasta pohjoiseen löytää Kumpu-Raatevaaran seudulta paikkoja, joihin joutuu kesäisin patikoimaan hyvinkin neljä kilometriä lähimmiltä metsäteiltä.
Myös kansallispuiston eteläisimmässä osassa pääsee varsin kauas tiestä. Etäisin kolkka siellä on Taivalkosken puolella tunturin itärinteellä.
Taivalkosken syrjäisin paikka on Syötteen kansallispuiston Salmitunturin osassa. Sinne, Latva-Kutin ja Vaara-Salmisen järvien tienoille, saa talsia lähimmältä tieltä viitisen kilometriä pitkin vaarojen rinteitä.
Puiston pohjoisin, Posion puolelle ulottuva osa ei ole yhtä syrjäinen. Sitä saartavat metsätietä niin Kouvan kuin Anetjärven suunnilta.
Saman seudun kuulut Osaran aukeat ovat olleet viime vuosikymmenet tehometsätalouden kovaa ydintä. Puustoisiksi muuttuneille aukeille on tehty metsäteitä kymmeniä kilometrejä.
Parin kilometrin etäisyydelle tiestä kuitenkin pääsee sielläkin – tietenkin menemällä suolle. Seiterinsuo näyttäisi sellainen olevan.
Muutama vuosi sitten tosin sinnekin autolla pääsi, kun hakkuita oli käynnissä talviteiden varsilta.
Kartasta siis selviää, että suojelualueilla Litokairassa, Olvasuolla ja Ahmavaarassa ovat Pudasjärven syrjäisimmät paikat.