Retkipyöräilijän ei kannata vain kerätä kilometrejä hiki kypärässä vaan malttaa poiketa katsomaan reitin varren nähtävyyksiä.
Samalla voi pidellä sadetta, levätä, käydä tarpeilla ja parhaassa tapauksessa nauttia vohvelit.
Joskus voi myös viipyä parikin yötä samalla paikkakunnalla ja tehdä päiväreissuja sieltä käsin. Etenkin Utsjoen kirkonkylän ympäristössä riittää nähtävää.
Keräsimme muutamia mielenkiintoisia kohteita Utsjoelta aina Jäämeren rannalle asti – kaikki ovat saavutettavissa pyörän satulasta käsin kohtuullisin päivämatkoin.
1. Utsjoen kirkkotuvat
Mantojärven rannalla, noin viisi kilometriä Utsjoelta etelään, sijaitsevat kirkkotuvat, jotka on rakennettu 1800-luvulla.
Kaukana kirkolta asuvat ihmiset asuivat niissä suurten kirkkopyhien aikaan. Jokainen tupa on tietyn saamelaissuvun omistuksessa. Tupia on entisöity 14.
Kesäaikaan tuvilla sijaitsee myös talkoovoimin ylläpidetty seurakunnan kahvila, jossa pyöräilijä voi nauttia vohveleista. Toisessa tuvassa on myynnissä paikallisia käsitöitä.
Tupien yläpuolella rinteessä seisoo vuonna 1853 valmistunut kirkko, jonka parkkipaikalta lähtee useita retkeilyreittejä.
2. Ailigas-tunturit
Utsjoella sijaitsee kaikkiaan kolme saman nimistä tunturia, kaikki lähellä Tenoa. Korkein on lähellä Karigasniemeä (620 metriä), matalin on kirkonkylän Ailigas (342 metriä). Sinne on matkaa kylältä reipas viisi kilometriä, Nuorgamin tien varresta lähtevä yksityistie johtaa aivan tunturin huipulle asti.
Nousua riittää 2,5 kilometrin matkalle niin, että sähköpyörän avustus on soratiellä tarpeen. Poroaidassa on raskas rautaportti, jonka aukaiseminen vastatuuleen vaatii voimia.
Tunturilta aukeaa upea näkymä kirkonkylälle ja Tenon sillalle.
Huipulla sijaitsee maamme pohjoisimman tähtitieteellisen yhdistyksen tähtitorni.
Jos on aikaa, voi tunturin huipulta pyöräillä mönkijäuraa 11 kilometrin matkan Skalluvaaran poroaidalle.
3. Välimaan museotila
Mesimarjan kukat hehkuvat vaaleanpunaisina Välimaan jokisaamelaistilan kentällä juhannuksen alusviikolla.
Museotila sijaitsee 24 kilomerin päässä Utsjoen kirkolta, likipitäen puolessa välissä matkalla Nuorgamiin.
Antti Jouninpoika Warsi perusti tilan vuonna 1886 Tenojoki-varteen, mutta asutusta on samalla kohtaa ollut jo huomattavasti aiemmin.
Asukkaat kalastivat lohta, pitivät lampaita ja lehmiä sekä metsästivät riekkoja ja muuta riistaa.
Lohta varten on kalakellari, jonka pohja on kivetty. Asukkaat nostivat jäätä joesta, mikä piti kalan kylmänä kesällä.
Tilan viimeinen asukas oli 1970-luvulla Antti Lukkari, jonka jälkeen museovirasto osti tilan.
Nyt se on yksi Metsähallituksen kohteista, joihin voi hakeutua viikoksi lammaspaimeneksi.
4. Museotie Nivajoki–Alajalve
Nuorgamista pohjoiseen on Tenossa Alaköngäs, jonka kuohuja kannattaa poiketa ihailemaan museotieltä.
Alakönkäässä on niin kova virta, että sitä ei päässyt laskemaan veneellä, joten sen kohdalle muodostui kulku-ura, jota pitkin vedettiin veneitä. Ensin veneitä työnnettiin kärryillä, sitten valtio hankki hevoskärryt.
Urasta kehittyi 1800-luvun lopulla kärrytie ja vuonna 1928 tie muutettiin yleiseksi maantieksi. Sen syrjäytti Utsjoelta Nuorgamiin vuonna 1967 valmistunut maantie.
Suomen ja EU:n pohjoisin kohta on Tenojoen ja Skoarjohkan keskiuomien leikkauspiste ja Tenon puoleisella rannalla on EU:n pohjoisin rajapyykki numero 343.
Tanska-Norjan ja Ruotsi-Suomen välinen raja määriteltiin Tenojokeen vuonna 1751.
5. Pulmankijärvi
Suomen pohjoisimmalle järvelle voi tehdä mutkan Nuorgamin tien varresta, jonne tie kääntyy heti kylän jälkeen. Nousuvoittoista matkaa sinne tulee noin 20 kilometriä, joten vain hyväkuntoisimpien tai sähköpyöräilijöiden kannattaa harkita pitkähköä koukkausta.
Maisemat kyllä palkitsevat hikoilijan.
Pulmankijärvi on osa vanhaa Jäämeren vuonoa, ja siksi siellä asuukin kampelaa ainoana järvenä Suomessa.
6. Varangerbotnin saamelaismuseo
Norjassa miltei joka kylässä ja kaupungissa on oma saamelaismuseo, niin myös Varangerbotnissa (saameksi Vuonnabahta). Utsjoelta sinne kertyy poljettavaa matkaa 78 kilometriä.
Museon edustalla on esteetön, lyhyt luontopolku, jonka päässä on kaksi lintujen havainnointikojua. Lahti ja sitä ympäröivä tunturikoivikko onkin lintubongarin paratiisi.
Laskuveden aikaan ystävä tunnisti lahden pohjasta useita ruokaa etsiviä punajalkavikloja.
Rannikkoa myötäilevän tien varrella matkalla Pykeijaan on toinenkin saamelaismuseo, yksityisen ylläpitämä pieni merisaamelaisten elämästä vuosina 1830–1950 kertova herttainen pikkumuseo.
7. Pykeija eli Pikku-Suomi
Jäämeren suomalaismagneetti on vajaan 200 asukkaan Pykeijan kylä, joka kahtena viime koronakesänä on ollut tupaten täynnä.
Tänä vuonna ennen juhannusta ei kylässä ollut ruuhkaa.
Varangerbotnista Pykeijaan on mukava noin 60 kilometrin pyörämatka.
Suurin osa kylän asukkaista on ollut kveenejä, mutta norjan kieli on yleistymässä ja kveeniä taitavien joukko katoamassa.
Suomalaisia muutti Varanginvuonon rannalla sijaitsevalle niemelle 1700- ja 1800-luvuilla köyhyyttä ja nälkää pakoon.
Kylä tunnetaan valkohiekkaisesta uimarannastaan. Nykyään se on tärkeä kuningasravun pyynnin ja kalastuksen keskus. Jos haluaa nauttia kuningasrapuja kylän ainoassa ravintolassa, pöytä kannattaa varata ajoissa.
Kylän kuuluisuuksia on viidennen polven suomalainen Elsa Haldorsen, joka on pitää kuuluissa Jäämeren saunaa. Pulahdus Jäämereen onkin monen matkan kohokohta.
8. Toini Sanilan porotila
Toini Sanila on majoittanut kulkijoita jo yli 30 vuotta Kirakkajärven rannalla. Monet tulevatkin paikalle nimenomaan tapaamaan persoonallista ja hyväsanaista emäntää.
Viime kesä oli myös Sanilan porotilan kaikkien aikojen vilkkain, kun korona ja retkeilybuumi ajoivat ihmisiä liikkeelle.
Pykeijasta Sanilaan kertyy vielä päivässä poljettava matka, noin 82 kilometriä.
Rajalta Näätämöstä on Sanilaan matkaa vain noin 12 kilometriä ja eteenpäin Sevettijärven kylälle 17 kilometriä. Sevetissä kannattaa poiketa ihailemassa ortodoksista kirkkoa ja jäkäläpeitteistä hautausmaata. Hyvällä säällä Sevettijärven hiekkaranta on mukava levähdyspaikka.
Sevettijärveltä onkin sitten Kaamaseen pitkä pätkä (90 kilometriä).
Matkalla voi yöpyä Partakossa, jos kunto tai into ei riitä yli sadan kilometrin päivämatkaan. Partakosta on Kaamaseen 40 kilometriä ja Inarin kirkonkylälle passeli 62 kilometriä.