Lin­tu­jen pe­si­mä­rau­ha jatkuu ainakin hei­nä­kuun lopulle asti,  myö­häi­sim­mät pe­sin­nät to­de­taan yleensä syys­kuus­sa – Viisas ret­kei­li­jä muuttaa tar­vit­taes­sa reittiä

Yleensä linnun käyttäytyminen paljastaa pesän läheisyyden. Emon hätäily ja varoittelu ovat varmoja merkkejä pesinnästä. Tällöin paikalta on syytä poistua nopeasti. Lyhytkin oleskelu pesimäpaikalla voi aiheuttaa pesintöjen tuhoutumisen, koska munat ja poikaset jäävät vaille emon suojaa.

Pesimäaikaan on erityisen tärkeää välttää esimerkiksi puuttomia tai vähäpuustoisia luotoja ja saaria, jotka ovat vesi-, lokki- ja kahlaajalintujen suosimia pesimäpaikkoja. Näille paikoille on syytä antaa pesimärauha vähintään heinäkuun lopulle asti.

Esimerkiksi pesimäaikainen retki luodolle, jolla pesii lintuja, on laitonta riippumatta siitä, onko luoto rauhoitettu ja onko sille maihinnousukieltoa pesimäaikaan.

Lintujen herkkyys häirinnälle vaihtelee. Yleistäen voidaan sanoa, että pienikokoiset linnut sietävät häiriötä suurikokoisia lintuja paremmin ja kulttuuriympäristön lajit erämaalintuja paremmin. Erityisen herkkiä häirinnälle ovat monet entisaikoina vainotut suuret petolinnut.

Luonnossa liikkuja muuttaa reittiä

Lintujen pesinnät on otettava huomioon ja jätettävä rauhaan myös luonnossa liikkuessa.

Kun havaitsee tietystä paikasta kulkemisen häiritsevän lintujen pesintöjä, on hyvä vastaisuudessa kulkea eri reittiä, tai mikäli se ei ole mahdollista, kulkea reittiä siten, että aiheutuva häiriö jää vähäiseksi. Tämä koskee erityisesti liikkumista teiden ja muiden yleisesti käytettyjen reittien ulkopuolella, missä linnut eivät ole tottuneita ihmisiin.

Pesintöjä ei saa häiritä myöskään nähdäkseen lintuja paremmin tai saadakseen parempia kuvia. Drooneja ei saa lennättää siten, että pesinnät häiriintyvät.

Koirien koulutusta, kuten hakua ja noutoa, voi pesimäaikaan harrastaa vain sellaisilla paikoilla, joilla ei aiheuteta pesinnöille häiriötä.