Lintuharrastajat kartoittavat alkavan kesän aikana Suomen selkälokkikannan suuruuden. Birdlife Suomi on valinnut selkälokin vuoden lintu 2024 -projektin lajiksi.
Suomessa esiintyvä selkälokin mustaselkäinen alalaji on maailman suomalaisin lintu. Sen maailmankannasta noin puolet pesii meillä.
Selkälokin pesimäkanta on vuoden lintu -hankkeissa selvitetty jo kahdesti aikaisemmin: vuosina 2003 ja 2013. Tulokset osoittavat lajin vähenevän nopeasti.
Vielä viime vuosituhannella selkälokki oli esimerkiksi Itämeren saariston yleisin lokkilaji. Niitä arvioitiin 1960-luvulla pesivän meillä jopa liki 20 000 paria.
Vuonna 2003 selkälokin pesimäkanta arvioitiin noin 8 800 pariksi ja vuonna 2013 enää 7 300 pariksi. Vähenemisen johdosta selkälokki on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Pohjois-Pohjanmaalla selkälokkeja on pesinyt Perämerellä ja toisaalta Koillismaan suurilla järvillä. Vuoden 2013 kartoituksissa Perämeren kanta oli pysynyt varsin vakaana, mutta Koillismaan ja Kainuun arviot viittasivat voimakkaaseen vähenemiseen.
Selkälokkien väheneminen johtuu muun muassa talvehtimisalueilla saaduista ympäristömyrkyistä, minkin aiheuttamista pesätuhoista ja kilpailusta harmaalokin kanssa.
Ihmisen aiheuttama häiriö johtaa usein pesintöjen epäonnistumiseen, ja selkälokkeja myös ammutaan, kun laji sekoitetaan rauhoittamattomiin harmaa- ja merilokkeihin.
Selkälokin suojelemiseksi on tärkeää antaa linnuille pesimärauha. Merensaaristossa ja järvien selkävesillä useimmiten yhdyskuntina pesivän selkälokin pesimäpaikoille ei pidä rantautua.
Pitkiä ravinnonhankintalentoja tekevien selkälokkien pesimä- ja ruokailupaikat sekä lentoreitit on otettava huomioon myös esimerkiksi tuulivoimarakentamisen suunnittelussa.
Kesän selkälokkikartoituksia koordinoivat Birdlifen alueelliset jäsenyhdistykset. Kaikki havainnot selkälokista ovat tervetulleita, ja ne voi ilmoittaa Birdlifen Tiira-lintutietopalveluun. Birdlife toivoo myös tietoja esimerkiksi pesimäkolonioiden häirinnästä tai muista lajin pesintää uhkaavista tekijöistä.