Mitä tulee mieleen Liminganlahden luonnosta? Moni osaa nimetä rikkaan vesilinnuston tai lahden erikoisuuden mustapyrstökuirin. Harvempi sen sijaan tietää, että Liminganlahti on tunnistettu yhdeksi Suomen ekologisesti merkittävistä vedenalaisista meriluontoalueista.
– Liminganlahti on valtavan ainutlaatuinen, suojelubiologi Essi Keskinen Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo lahden pinnanalaisesta luonnosta.
– Alueella on hyvin paljon vedenalaisia luontoarvoja päällekkäin, hän lisää.
Liminganlahtea on tutkittu monen vuoden ajan Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU). Alueelta on löytynyt muun muassa lukuisia uhanalaisia lajeja.
– Upossarpio, meriuposkuoriainen, paunikko, otavita, nelilehtivesikuusi, Keskinen luettelee arvokasta lajistoa.
Osa näistä on rauhoitettuja, osa uhanalaisia, osa direktiivilajeja, osa kaikkea näitä. Direktiivilaji on laji, joka on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivissä. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Monet uhanalaisten lajien esiintymistä ovat Liminganlahdella runsaita.
– Liminganlahdella on myös uhanalaisia luontotyyppejä, Keskinen täydentää.
Esimerkiksi suursimpukkapohja on Keskisen mukaan uhanalainen ja harvinainen luontotyyppi. Liminganlahdella tämän luontotyypin hallitseva laji on pikkujärvisimpukka.
– Suursimpukkapohja vaatii niin makeaa vettä, että se on koko Itämeren mitassa harvinainen, sitä on lähinnä muutamilla jokisuilla.
Liminganlahti kuuluu myös Natura 2000 -luontotyyppiin Laajat matalat lahdet. Lahden vesisyvyys on vain 1–2 metriä ja vesi on suhteellisen sameaa pehmeästä pohjasta ja lahden mataluudesta johtuen.
Myös Kempeleenlahti on luokiteltu ekologisesti merkittäväksi vedenalaiseksi merialueeksi.
VELMU-ohjelman kartoitustyötä on tehty jo 18 vuoden ajan laajasti Suomen merialueilla. Perämerellä inventoinnit aloitettiin vuonna 2007 ja Keskisen mukaan Liminganlahden vedenalaisesta luonnosta tiedetään nyt paljon enemmän kuin viisitoista vuotta sitten.
Suomen ympäristökeskus on paikkatietoanalyysin avulla selvittänyt, missä sijaitsevat arvokkaimmat merialueet. Tietojen pohjalta asiantuntijatyöpajoissa määriteltiin ekologisesti merkittävät vedenalaiset meriluontoalueet. Näitä alueita on Suomen rannikolla kaikkiaan 87.
– Alueet ovat mukana viime vuonna julkaistussa merialuesuunnitelmassa, Keskinen kertoo.
Merialuesuunnitelma on strateginen näkemys merialueen kestävästä käytöstä ja meriympäristön hyvän tilan tukemisesta. Suunnitelma tukee maakuntakaavoitusta tuottamalla tietoa merellisten toimialojen ja meriympäristön mahdollisuuksista ja reunaehdoista.
– Se ei ole määräävä suunnitelma, vaan ohjaava, Keskinen kertoo.
Esimerkiksi merituulivoima- tai ruoppaushankkeiden suunnittelijoille ekologisesti merkittävän vedenalaisen meriluontoalueen rajaus kertoo, että alueella on syytä tehdä tavanomaista tarkempia luontokartoituksia.
EMMA-alueet kartalle
Suomen ekologisesti merkittävien vedenalaisten meriluontoalueiden (EMMA) kuvaukset on tehty yhteistyössä lukuisten meriluonnon asiantuntijoiden kanssa kattaviin aineistoihin ja kirjallisuuteen perustuen.
Työhön osallistui noin 50 asiantuntijaa yli kymmenestä organisaatiosta.
Tavoitteena oli tuottaa kuvaus tärkeimmistä vedenalaisista luontokohteista merialuesuunnittelun käyttöön.
Aluerajaukset perustuvat pääasiassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) kerättyyn tietoon vesikasveista, makrolevistä, selkärangattomista, Itämeren luontotyypeistä sekä kalojen lisääntymisalueista.
Aluekuvauksissa kerrotaan myös tärkeiden lintu- ja hyljealueiden ja rannikon maanpäällisten luontotyyppien luontoarvoista, mutta niitä ei ole käytetty alueita rajattaessa.