Pirteä, mutta hieman alakuloinen viserrys raikuu metsästä aivan tien vierestä. Pajulintu.
– Kun tämän oppii, niin tunnistaa jo melkein puolet Suomen linnuista äänestä, Jouko Kärkkäinen vitsailee.
Pajulintu ja peippo ovat Suomen yleisimpiä lintuja, joiden laulu on muutoin samankuuloista, mutta peippo visertää iloisessa duurissa ja pajulintu mollissa. Kärkkäisen mukaan lintujen äänten opettelu kannattaa aloittaa näistä kahdesta.
– Sitten voi opetella rastaat. Sen jälkeen voi siirtyä vaikeampiin lajeihin, hän opastaa.
Kärkkäinen on pitkän linjan lintuharrastaja. Olemme tulleet aamuseitsemältä metsään testaamaan sovelluksia, jotka tunnistavat lintuja äänen perusteella.
Omassa puhelimessani on eurooppalaisissa yliopistoissa kehitetty Birdnet. Kärkkäisen kännykässä on Jyväskylän yliopiston julkaisema Muuttolintujen kevät. Molemmat sovellukset tunnistavat pajulinnun ongelmitta.
Puhelinsovellusten toimintaperiaate on yksinkertainen. Ensin linnun ääntä nauhoitetaan, ja sitten ääninäyte lähetetään tekoälyn tunnistettavaksi. Vastaus tulee pienen kuvan kanssa sekunneissa hieman verkon vahvuudesta riippuen.
Lähdemme kävelemään Iso-Ruonaojaa kohti, kun kauempaa kantautuu jonkun kahlaajan heleä huutelu. Ääni on tuttu, mutta en osaa määrittää lintua sen perusteella.
– Valkoviklo, Kärkkäinen tunnistaa heti.
Sovellukset eivät saa poimittua viklon ääntä etäältä, mutta lähempää metsästä ne erottavat laulurastaan ja vihervarpusen.
Käpytikka lehahtaa läheisen puun latvaan tiuskimaan, tik-tik. Tikan nimikin on taatusti johdettu sen äänestä.
Birdnet määrittää käpytikan vihreäksi, eli lähes varmaksi tunnistukseksi. Myös Muuttolintujen kevät antaa 96-prosenttisen tunnistuksen. Helppo nakki koneillekin siis.
Kärkkäinen erottaa äänimaisemasta metsäkirvisen, mutta Muuttolintujen kevät tarjoaa lajiksi sinitiaista.
– Nuotti sopi sinitiaisellekin, saattoi se olla sekin, Kärkkäinen myöntää.
Molemmat sovellukset osaavat tunnistaa pitemmästä ääninäytteestä kerralla useampia lintuja. Iso-Ruonaojan varressa onkin käynnissä melkoinen konsertti, jossa soittelevat muun muassa punarinta, kirjosieppo ja talitiainen.
Sovellukset poimivat punarinnan, mutta kirjosieppo tuottaa niille vaikeuksia. Tiltaltin rytmikäs tilt-talt on yksi helpoimmista lintujen äänistä tunnistaa, mutta kumpikin sovellus epäonnistuu tässä kohti. Tiltaltti on ehkä liian kaukana.
Sovellukset eivät erota myöskään Kärkkäisen kauempaa tunnistamaa hernekerttua, ja järripeipon tunnistuskin jää Kärkkäisen harjaantuneen kuulon varaan.
Muuttolintujen kevät on tähän asti vaikuttanut aavistuksen varmemmalta kuin Birdnet. Sen etuna on myös kieli: tulokset tulevat suoraan suomeksi. Birdnet tunnistaa lajit englanniksi ja latinaksi, jolloin oudompien lajien suomalaisnimet joutuu tarkistamaan googlettamalla.
Birdnet iskee kuitenkin takaisin, kun metsästä kuuluu pyyn äärimmäisen ohut ja korkea vislaus. Muuttolintujen kevät ehdottaa pyyn tavoin korkealta sirittävää puukiipijää useampaan otteeseen, mutta Birdnet tunnistaa linnun oikein, kunhan tekoälylle on saatu hyvä ääninäyte.
Kärkkäinen tunnetaan lintupiireissä muun muassa siitä, että hän osaa imitoida monien lintujen ääniä.
– Kokeillaanpa niin, että minä matkin mustarastasta, hän ehdottaa.
Mustarastaan harras ja melodinen laulu on monen mielestä yksi lintumaailman kauneimmista. Kärkkäinen astelee hieman kauemmas ja viheltää haikean lurituksen, joka muistuttaa hämmästyttävästi mustarastaan huilua.
Birdnet miettii hetken ja tunnistaa mustarastaan, joskin epävarmasti.
Teemme toisen kokeen Kärkkäisen kaulassa roikkuvalla pyypillillä. Muuttolintujen kevät ei edelleenkään tunnista pyytä, mutta nyt myös Birdnet menee vipuun ja ehdottaa äänen lähteeksi matalammalta viheltävää varpuspöllöä.
Kärkkäinen havaitsee haavan latvassa helskyttelevän rautiaisen. Muuttolintujen kevät yllättää tarjoamalla tulokseksi rumasti rääkyvää fasaania.
– Nauhalla taisi tulla valokuvaajan kameran ääntä, Kärkkäinen epäilee.
Toinenkin yritys epäonnistuu, sillä sovellus on kuulevinaan tiklin. Rautiainen jää tunnistamatta myös Birdnetiltä.
Juuri kun teemme lähtöä takaisin, kuulemme laulujoutsenen lähestyvän. Molemmat sovellukset tunnistavat helposti trumpettikaulan, joka lehahtaa muutaman metrin yltämme.
Loppuyhteenvedon aika. Kärkkäinen kertoo, ettei ole käyttänyt äänisovelluksia aiemmin.
– Poika laittoi sovelluksen puhelimeeni, mutta käytön aloittaminen oli helppoa, onnistui tumpeloltakin. Ihan hauskaahan näitä oli testata, Kärkkäinen kehuu.
Tunnistus onnistuu sitä paremmin, mitä voimakkaampi linnun ääni on. Etäisyydellä on siis merkitystä.
Luotettavuuden suhteen vaikuttaa siltä, että sovellusten epävarmaksi ilmoittamat tunnistukset ovat todellakin epävarmoja. Reilun tunnin testauksen aikana sovellukset olivat tunnistavinaan tiklin lisäksi ainakin peukaloisen ja tavin, joita ei Kärkkäisen mielestä metsässä varmastikaan ollut.
Kärkkäinen arvelee, että tunnistamista vaikeuttaa lintujen äänten moninaisuus. Lauluäänen lisäksi niillä on lyhyempiä varoitus- ja kutsuääniä, ja lajeilla on myös omia paikallisia laulumurteita.
Muuttolintujen kevään vaikeudet pyyn kanssa selviävät sovelluksen taustatiedoista. Tekoäly on opetettu tunnistamaan peltopyy, mutta ei metsissä viheltelevää peruspyytä.
Nyt on joka tapauksessa paras aika mennä luontoon harjoittelemaan tunnistamista sovellusten kanssa tai ilman, sillä laulajat alkavat kesän mittaan hiljentyä.
– Paras aika lintujen laululle on aamulla ennen kymmentä. Hiljaisin aika on iltapäivällä kahdestatoista neljään, Kärkkäinen vinkkaa.
