Ka­las­ta­ja näkee, miten järvi muuttuu

Kalastaja Juha Kyrö, 66, nostaa venettään trailerille Ukonjärven rannassa, kivenheiton päässä Ivalosta Inariin mutkittelevalta Nelostieltä.

Veskoniemen satamassa on ollut liukasta ja rannoilla riitettä. Siksi hän on tuonut siikaverkkonsa viereiselle Ukonjärvelle, joka jäätyy viimeisten joukossa.

– Usein vasta samoihin aikoihin kuin Kasariselkä, hän sanoo pitkällä kokemuksellaan.

Inarijärveltä on kerätty hydrologista tietoa yli sadalta vuodelta.

Lue lisää: Ilmasto on lämmennyt niin nopeasti, että Inarijärvi voi velloa sulana joulunakin – Miltään muulta Lapin järveltä ei ole sellaista ilmastotietoa kuin 100 vuotta seuratulta Inarilta

2000-luvulla jäätön aika on kasvanut kolmisen viikkoa ja lämpösummat nousseet tavalla, joka näkyy pohjoisen suurjärven kalastossa.

Siitä Kyrö sai elokuussa sananmukaisesti kouriintuntuvan opetuksen.

Syntymäkylässään Koppelossa asuva Kyrö on kulkenut Inarilla niin kauan kuin muistaa.

Aivan aluksi hän oli soutajana isällään, välillä kalasti vuosia ammatikseen. Muikkukannan romahdettua 1990-luvun alussa hän lähti metsuriksi ja oli järvellä silloin kun ehti. Eläköidyttyään hän palasi kalastamaan päätoimisesti.

Hänellä on tukikohta Pohjois-Inarilla, Vasikkaselän reunalla.

Tärkein saalis on siika, kuten muillakin Inarin kaupallisilla kalastajilla.

Alkukesästä elokuulle Kyrö pyytää sitä isorysällä. Kun yöt alkavat pimentyä ja siikaparvet hajota, hän vaihtaa verkkoihin.

Konkari luuli kokeneensa järvellä jo kaiken, kunnes meni siikaverkoilleen viime kesän lopulla.

– Olisittepa nähneet! Useita satoja ahvenia, siis siikaverkot aivan köytenä.

Kalojen irrottelussa meni iltamyöhään. Piikikkäät evät ja kiduskannet pistelivät kädet rei'ille.

– Sormet olivat hellänä monta päivää.

Ahvenia tuli 76 kiloa.

– Ei siitä niin kauan ole, kun vielä sanottiin, ettei ahventa ole isommin kuin järven eteläpäässä, Ivalojokisuun edustalla.

– Saa unohtaa sellaiset puheet. Sitä on ympäri järveä – ja paljon.

Paitsi ahventa, lämpösummien nousu suosii haukea.

– Eikä hauet ole mitään poikasia. Kun kampesin yhtä talvella ylös kymmenen tuuman reiästä, tuntui hetken siltä, onko sillä sarvet.

– Se on yksi tirahdus, kun kymppikiloinen hauki porhaltaa läpi ohutlankaisesta siikaverkosta.

Muutamat Inarin kaupallisista kalastajista ovat alkaneet pyytää ahventa katiskoilla.

Kyrö ei ole ryhtynyt siihen.

– Hyvä kala, siitä ei ole kahta puhetta, ja menee kuin kuumille kiville, jos ei hinnasta purnaa. Mutta ahvenet tahtovat olla puntarilla keveitä kuin korkit.

Hänestä siika on se, joka elättää kalastajan.

– Taimenta ei ole niin paljon, että sitä voisi ammatikseen pyytää, saati rautua.

Kyrön mielestä ahven ja hauki eivät ole mullistaneet kaupallista kalastusta – eivät vielä.

Niinkin voi käydä, jos Inarijärven lämpeneminen jatkuu samaa vauhtia ja siivittää erityisesti ahven- ja haukikannat yhä runsaammiksi.

– Pyytämällä niitä ei saa kuriin. Inari on iso vesi, ja vuopajissa on niin monta mutkaa, että aina jonnekin mahtuu.

Lyhentynyt jääkausi tuntuu sekin kalastajan arjessa.

Kyrö nuottaa talvisin muikkua Jokisuunselältä. Ennen jää kantoi raskaan kaluston jo joulukuussa, nyt usein vasta uudenvuoden jälkeen.

Hän muistaa hyvin senkin, miten vielä 1990-luvulla joulutaimenet pyydettiin jään alta Kasarilta.

– Nykyään ei puhettakaan. Kohina käy sulalla selällä.

Jääkauden lyhenemistä Kyrö ei niinkään harmittele.

Hän sanoo, että jos satamasta vain pääsee järvelle, kalastajalla on aiempaa useampia tilipäiviä.

– Pyynnin teho kasvaa. Sulaan veteen on niin paljon nätimpi laittaa verkot kuin jään alle.