Ka­to­tal­ven kallis lasku

Valtio korvasi vuonna 2020 suurpetojen tappamia poroja enemmän kuin koskaan.

Poronomistajille maksettiin korvaukset kaikkiaan 5 897 porosta. Se on viitisensataa poroa enemmän kuin 2013, joka oli vahinkojen määrässä edellinen ennätysvuosi.

Kasvu tulee erityisesti Ylä-Lapin paliskunnista ja poroista, jotka menivät siellä ahmojen suuhun. Niitä kertyi Enontekiöltä, Inarista ja Utsjoelta kaikkiaan 2 629.

Koko poronhoitoalueella korvattiin ahman tappamia poroja yhteensä 3469. Laskua tuli veronmaksajille yli 4,3 miljoonaa euroa.

Tiedot käyvät ilmi tilastoista, jotka Ruokavirasto toimitti.

Luvut ovat vuodelta 2020. Tuoreemmat eivät ole vielä julkisia, koska viime vuoden korvauksia ei ole maksettu loppuun.

Ennätysvahingot pohjusti runsasluminen talvi, joka jatkui pitkään keväällä 2020.

Se oli monelle paliskunnalle katastrofi erityisesti pohjoisessa, jossa tuhansittain poroja kuoli nälkiintyneenä luontoon. Myös eloon jääneet olivat usein heikkokuntoisia. Katotalven seurauksista valtio maksoi elinkeinolle erilliskorvausta kuusi miljoonaa euroa.

Samaan aikaan petovahinkolasku nousi rajusti pohjoisissa paliskunnissa.

Inarin kahdeksasta paliskunnasta lähes kaikilla suurpetojen vahingot moninkertaistuivat verrattuna edellisvuoteen. Inarissa korvattiin yksin ahmojen jäljiltä kaikkiaan 830 poroa.

Myös Utsjoen Paistunturin ja Kaldoaivin vahingot tuplaantuivat, samoin Enontekiön paliskuntien Käsivarren ja Näkkälän.

Noin kymmenentuhannen poron Käsivarressa meni ahman piikkiin 907 poroa, vähän pienemmässä Näkkälässä 485.

Käsivarren poronomistajille maksettiin petovahinkokorvauksina runsaat 1,2 miljoonaa euroa, mikä on ennätys nykyisen järjestelmän aikana.

Kaikkiaan valtio pulitti suurpetojen poroille aiheuttamista vahingoista yli 7,3 miljoonaa euroa.

Summa on selvästi korkein sen jälkeen, kun Lex Hallaksi kutsuttu järjestelmä poistettiin vuoden 2017 lopussa. Sen aikana pedon tappamasta porosta sai pahimmilla petovahinkoalueilla kolminkertaisen vahingonkorvauksen. Viime vuosina korvaus on ollut puolitoista kertaa eläimen käypä arvo.

Suurin yksittäinen korvauksensaaja löytyy yhä Kainuusta.

Suomussalmelainen Leo Juntunen oli sitä jo kuudentena vuotena peräkkäin. Hänelle korvattiin suurpetojen tappamina 78 poroa, mikä oli kolmattakymmentä vähemmän kuin edellisenä vuotena. Korvaussumma pysyi silti kuusinumeroisena (103 969 e).

Kaikkiaan valtio on maksanut Leo Juntuselle petovahinkokorvauksia yli miljoona euroa vuosilta 2013–2020.

Hän pitää porojaan Hossa-Irnin paliskunnan kaakkoiskulmalla. Seudun petotiheys on ollut pitkään poronhoitoalueen suurimpia ellei suurin.

Pedon tappamien tilalle Juntunen ostaa uusia poroja pohjoisempaa.

– Jos en ostaisi, olisin kohta poroton mies, hän sanoi taannoin Lapin Kansan haastattelussa.

Kuten monin paikoin muuallakin Kainuussa ja Koillismaalla, Juntusen porotalous nojaa käytännössä petovahinkokorvauksiin. Teuraiden myynti on loppunut lähes kokonaan.

Juntusen mielestä syy ei ole poronomistajan vaan järjestelmän.

– Valtio sallii kohtuuttomat petokannat ja on sitoutunut korvaamaan elinkeinolle petojen vahingot.

– Hulluahan tämä on, mutta näillä säännöillä mennään.

Samalla seudulla porojaan pitävä Harri Kuvaja sai vuonna 2020 yli 83 000 euron petovahinkokorvaukset 66 porosta. Hän oli henkilöistä listan kakkonen.

Lain mukaan vahingonkorvaus voidaan maksaa myös paliskunnalle, jos se omistaa pedon tappamaksi päätyviä poroja tai raadon omistajaa ei tiedetä. Näin kittiläläinen Kyrö sai paliskuntana vuoden 2020 suurimmat korvaukset, vajaat 230 000 euroa.

Tilastoissa pistää silmään, että korvaukset jakautuivat toissa vuonna poronomistajien kesken tasaisemmin kuin ennen.

Vähintään 20 porosta sai vahingonkorvauksia kaikkiaan viitisenkymmentä poronomistajaa. Edellisenä vuotena heitä oli vain parikymmentä.

Yli 30 000 euron vahingonkorvaukset maksettiin noin 40 poronomistajalle. Sekin joukko on laajempi kuin vuosiin.