Orkidea-asiantuntija Jouni Seppänen pelkää, että huippuharvinaisten luonnonkukkien siirto-operaatio epäonnistuu Torniossa.
– Mielipiteeni on, että näihin ei pitäisi koskea. Kukkia voidaan yrittää suojella siirtoistutuksilla, mutta se on hankalaa. Ne taantuvat, Raahessa asuva floristihortonomi varoittaa.
Kalkkimaan kaivoksen laajentaminen on tyssännyt neidonkenkiin, tikankontteihin ja muihin rauhoitettuihin kukkiin. Kaivosyhtiö suunnittelee siksi luontokompensaatiota, jossa noin tuhat kukkaa siirrettäisiin kauemmas kaivoksesta.
Seppänen kertoo seuranneensa vastaavaa rauhoitetun kämmekän siirto-operaatiota viime vuosikymmenellä Keravalla, missä suopunakämmekän esiintymä siirrettiin muualle uuden tien alta.
– Kävin usean vuoden ajan seuraamassa miten ne pärjäävät uudessa ympäristössä, ja kyllä tilanne on sellainen, että esiintymä taantui.
Tornion Kalkkimaa on Seppäselle tuttu paikka. Hän kertoo valokuvanneensa harvinaisia kukkia siellä ja läheisellä Kallinkankaan alueella, joka tunnetaan muun muassa neidonkengistään.
Juuri neidonkenkä on Seppäsen mukaan suojelullisesti arvokkain niistä kuudesta lajista, joita kaivosyhtiö aikoo siirtää.
SMA Mineral suunnittelee ylikompensoivansa kaivoksen uhkaamat luontoarvot. Suojeltujen lajien uusille elinalueille on siis tarkoitus saada enemmän kukkia kuin kaivoksen laajennus niitä hävittää. Seppänen ihmettelee miten tämä onnistuu neidonkenkien osalta.
– En ymmärrä miten kaivosyhtiö pystyisi kasvattamaan neidonkenkiä, kun niiden kasvattaminen ei ole tiettävästi koskaan onnistunut, Seppänen kertoo.
Neidonkenkien siirtäminen ja kasvattaminen on lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan, koska kasvi on äärettömän vaativa.
– Kaikkien orkideoiden ja ylipäänsä kämmekkäkasvien yhteinen ominaisuus on, että niillä ei ole siemenissään ravintovarastoa. Heti itämisvaiheessa kämmeköiden on löydettävä tietyt juurisienet, jotta ne pääsevät kehittymään kasviksi, Seppänen pohjustaa.
Neidonkengälle välttämättömiä sieniä löytyy lähinnä vanhoista kuusikoista, jotka ovat vähentyneet metsätalouden seurauksena. Neidonkenkä on uhanalainen juuri siksi, että se ei kestä avohakkuita, voimakkaita harvennuksia eikä maanpinnan muokkausta.
Neidonkenkien uudessa elinympäristössä pitäisi Seppäsen mukaan olla riittävän vanhoja kuusia, mieluiten vaikka satavuotiaita.
– Jos kuusi on vain 30-vuotias, niin välttämättä sienen toiminta ei riitä neidonkengälle. Ikääntynyt metsä on biotooppina ehdoton edellytys.
Kalkkimaassa kasvava metsänemä vaikuttaa vähintään yhtä vaativalta siirrettävältä kuin neidonkenkä. Sekin elää symbioosissa sienen kanssa, eikä metsänemällä ole ollenkaan juuria, joita kasvit normaalisti tarvitsevat ravinteiden hankkimiseen.
Metsänemä kärsii neidonkengän tavoin metsätaloudesta ja ojituksista. Kasvia on vaikea löytää, sillä se saattaa lymytä jopa vuosia maan alla ja nousta vain lyhyeksi aikaa maan pinnalle kukkimaan syyskesällä.
– Englanniksi metsänemän nimi onkin ghost orchid, aaveorkidea, Seppänen huomauttaa.
Kaikki Kalkkimaan suojellut kukat eivät ole suurharvinaisuuksia Suomessa. Soikkokaksikkoa löytyy Seppäsen mukaan Ahvenanmaalta niin paljon, että jotkut saarella pitävät sitä melkeinpä rikkaruohona.
Vaativat ja uhanalaiset kasvit tarvitsevat Seppäsen mukaan joka tapauksessa juuri niille sopivan elinympäristön, jossa vesitalous, maaperän kemia, pölyttäjien määrä ja muut asiat ovat kohdallaan. Uusien esiintymien luominen ja vakauttaminen voi myös vaatia paljon aikaa.
– Yksittäiset kämmekkäyksilöt saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Pelkästään lehtotikankontin kehittyminen siemenestä kukkivaksi yksilöksi kestää 14–16 vuotta, Seppälä kertoo.
Myös Oulun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Jouni Aspi epäilee, että Kalkkimaan kukkia on vaikea siirtää muun muassa niiden sienijuurien takia.
– Jonkin verran siirtokokeista on kokemusta, eivätkä ne välttämättä ole aina onnistuneet, varsinkaan kun on kyse tuollaisista kalkkialustan kasveista, Aspi sanoo.
Onnistumisiakin on nähty. Aspin johtamaan Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan on siirretty esimerkiksi lapinleinikkejä Kemijärveltä paikasta, johon suunniteltiin suurta biojalostamoa.
– Kyllä ne ovat meidän puutarhassamme pärjäilleet, mutta lapinleinikki on näitä kämmeköitä helpompi laji.