Purotaimenen eli tammukan kalastuksen laillisuuteen toivotaan selkeyttä. Nyt asiassa otetaan askel eteenpäin, sillä maa- ja metsätalousministeriö saa vuoden lopussa arvioitavakseen uuden taimenselvityksen.
Toive selvityksestä on lähtöisin kalatalousalueilta, jotka ovat esittäneet nykyistä laajempaa tammukan pyyntiä.
– Halusimme muodostaa tilannekuvan, jotta jos lähdetään asetuksen muutokseen, tiedetään mitä muutetaan ja miksi, kommentoi kalastusneuvos Eija Kirjavainen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Uudessa selvityksessä kartoitettiin tammukan biologista määrittelyä ja juridista asemaa olemassa olevien tutkimusten pohjalta. Tuloksia esiteltiin Lapin kalatalouspäivillä 6. marraskuuta. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi selvityksen tekoon 50 000 euroa. Työn toteuttivat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Lapin ely-keskus.
Purotaimen eli tammukka katosi vuoden 2015 uudistetusta kalastuslaista. Edellinen, vuoden 1983 kalastuslaki tunsi taimenen kolmijaon: tammukan, meritaimenen ja järvitaimenen.
Uudessa laissa purojen pieniä taimenia eli tammukoita pidetään taimenina, jotka jossain vaiheessa laskevat järviin tai mereen ja näin lisäävät uhanalaista taimenpopulaatiota.
Vesien liettyminen haittaa paljon enemmän
Ei ole olemassa tarkkoja arvioita siitä, kuinka paljon kussakin joessa on tammukoita. Se kuitenkin tiedetään, että tammukkapopulaatioissa jälkeläisiä tuottava joukko on hyvin pieni: kymmenestä muutamaan kymmeneen yksilöä. Siitä, miksi näin on, ei ole seurantatietoa.
Purotaimen eli tammukka
Lohikala, joka elää kylmissä runsashappisissa vesissä suojaisilla paikoilla.
Samaa lajia kuin vaeltavat järvi- ja meritaimen.
Ei lähde vaellukselle olemattomien vaellusmahdollisuuksien takia tai sen takia, että se saa synnyinpurostaan riittävästi ravintoa.
Muistuttaa järvitaimenen tai meritaimenen poikasta. Jos pieni taimen on sukukypsä, se on tammukka.
Kasvu riippuu ravintotilanteesta. Etelä-Suomessa purotaimenet saavuttavat useiden kilojen painon, Lapin pienissä latvapuroissa voivat jäädä noin kymmenen senttimetrin pituisiksi.
Taimenten kalastus lohi- ja siikapitoisista virtavesistä on kielletty 1.9.–30.11. välisenä aikana, eli kutuaikana. Joessa ja purossa taimen on rauhoitettu koko maassa 1.9.–30.11.
– Tällainen seurantatieto olisi edellytys kestävän kalastuksen aikaansaamiseksi, sanoo Luken tutkija Nico Alioravainen.
Eri tammukkapopulaatiot eivät juuri sekoitu keskenään. Sekoittuakseen niiden täytyisi lähteä toisiin sivujokiin pääuoman kautta, jolloin niillä olisi riski tulla syödyksi.
Tammukka risteytyy todennäköisemmin vaeltavan taimenen kanssa kuin toisen tammukkapopulaation edustajan. Näin ne toimivat geenivarastona heikossa tilassa olevalle vaeltavalle kannalle.
Alioravaisen mukaan tammukkakantojen vaihtelu on vaikeasti ennustettavaa, joten kestävän kalastuspaineen määrittäminen on ”aikalailla mahdotonta”.
– Kantojen tiheyteen vaikuttavat enemmän ympäristötekijät kuin kannan tila itsessään. Voi olla runsaita vuosia, mutta se ei tarkoita, että seuraavat vuodet olisivat runsaita.
Ihmisestä johtuvat elinympäristön muutokset, kuten maankäyttö vaikuttavat suuresti tammukkakantaan. Esimerkiksi vesien liettyminen on haitaksi kaloille.
– Kalastuspaineen pitäisi olla valtavan tehokas, että se aiheuttaisi samassa mittakaavassa ongelmia. Toki liikakalastus voi aiheuttaa kannan kuolemisen, jos samaan aikaan tapahtuu ympäristössä jokin muutos.
Epäselvä ja vaikeasti valvottava
Uusimmassa kalastuslaissa taimenen ja tammukan erottaa kalastuskohde ja mitta. Alle 45 sentin mittaista taimenta saa pyytää lammesta tai purosta, jossa ei ole ylösvaellusyhteyttä. Lapin ely-keskuksen kalatalousviranomaisen lakimies Elias Rauhalan mukaan näissä paikoissa on ollut tarkoituksena säilyttää vanhan lain mukainen tilanne.
Epäselvyyttä on silti ainakin vaellusesteen määritelmästä. Vaelluseste voi olla ihmisen tekemä, kuten pato tai siltarumpu, tai luonnollinen. Laki ei kuitenkaan kerro, voiko esimerkiksi hyvin pitkän matkan määritellä vaellusesteeksi.
Alppien alueella, Itävallassa tammukkaa on pyydetty saaliskiintiön ja välimittasääntelyn avulla. Se voisi olla vaihtoehto Suomessakin, mutta toteutus vaatii paljon valvontaa. Nykyisenkin lain valvominen on osoittautunut hankalaksi. Kyselytutkimusten mukaan osa kalastajista on jatkanut tammukan pyyntiä lakimuutoksesta huolimatta, sillä valvontaa ei käytännössä ole.
"Mitä jos kalastus pitäisikin yhtäkkiä kieltää?"
Taimenta koskevan asetuksen muistioon on kirjattu joillekin ehkä toivoa antava lause: ”Ylipäänsä taimenen kalastuksen säätelyä tulee tarkastella uudelleen käyttö- ja hoitosuunnitelmien ja niistä johdettujen kalastusrajoitusten tultua hyväksytyiksi."
Kalastusneuvos Eija Kirjavaisen mukaan lause on muistiossa, koska ministeriössä tunnistettiin, että käyttö- ja hoitosuunnitelmaprosessissa taimenesta tulee sellaista alueellista tietoa, joka voi vaikuttaa siihen, että kalastusasetusta katsotaan tarpeelliseksi muuttaa taimenen osalta.
Ely-keskuksen Elias Rauhala antaa Kalatalouspäivillä muutaman esimerkin säätelyvaihtoehdoista.
Kalastusoikeus alle 45 senttisille taimenille voitaisiin ulottaa asetuksessa myös vaellusyhteydellisiin paikkoihin, joissa on tosiasiassa vain tammukkaa. Säätely voitaisiin myös pitää nykyisellään ja avata tiettyjä kohteita kalastukselle vaikka hallintopäätöksellä.
Se, että asetukseen kirjattaisiin joitakin kohteita kuulostaa Rauhalasta kuitenkin ”aika kankealta ja vaikealta”.
– Asetusta on vaikea peruuttaa. Kalakantojen vahvuus voi vaihdella. Mitä jos kalastus pitäisikin yhtäkkiä kieltää?
– Ennen kaikkea tässä on täsmennettävää ja mietittävää, hän päättää.