Maailman vanhin edelleen järjestettävä hiihtokilpailu, Tervahiihto on ohjelmassa lauantaina 2. maaliskuuta jo 133. kertaa.
Vuonna 1889 Oulun edustalla merenjäällä kilpailumatkan pituus oli 30 virstaa, eli noin 32 kilometriä. Voittaja Aappo Luomajoki käytti ajan mukaisilla välineillä huonossa säässä urakkaansa kymmentä sekuntia vaille kolme tuntia. Toissa vuosisadalla hiihtäjät terästivät kuntoaan kesken suorituksen punssilla.
Hypätään ajassa nykypäivään. 135 vuotta myöhemmin puusuksia voi ihastella kotiseutumuseoissa, eikä punssi ole enää jokapäiväistä arkikieltä.
Auto on keksintö, joka nähtiin Suomessa ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta ensimmäisen Oulun hiihdon jälkeen. Oulun Hiirosen hiihtolatujen parkkipaikalla nelipyöräisiä menopelejä on pitkässä rivissä.
Yhdestä niistä suksia kaivaa ulos Juhani Pennanen. 31-vuotias kuntohiihtäjä on saapunut tekemään viimeisen valmistavan harjoituksen ennen lauantain Tervahiihtoa.
Mitä 133. Tervahiihtoon osallistuva kuntoilija ajattelee 135 vuoden takaisten urhojen suorituksista?
– Ei ole ollut luisto parhaimmillaan, jos on kolme tuntia mennyt, Pennanen naurahtaa.
Pennanen on tuttu hahmo urheiluyleisölle jalkapallokentiltä. AC Oulun monivuotinen luottomaalivahti oli nostamassa seuraa takaisin liigakartalle vuonna 2020. Hän lopetti tavoitteellisen jalkapallouransa viime syksynä.
Sen ansiosta hänellä on ollut tänä talvena enemmän aikaa hiihtää, kun ammatti ei enää haittaa harrastusta. Jo ennen Tervahiihtoa plakkarissa alkaa olla tuhat kilometriä.
– Kyllä sitä kirosi monesti, kun oli nätti keli, että piti lähteä halliin ottamaan palloa päähän. Nyt saa keskittyä rauhassa hiihtämiseen.
Pennasen hiihtoharrastuksen tarina on tuttu monelle kuntoilijalle. Lapsena enemmänkin suksien päällä aikaa viettänyt jalkapalloilija ajautui ladulta pois armeijaikäisenä. Paluu tapahtui kymmenen vuotta myöhemmin.
– Ei hiihto tarkoituksellisesti jäänyt pois. Työn valinta ratkaisi paljon. Ei jäänyt paljon sijaa muille urheilumuodoille. Viime talvena hiihdin 100–200 kilometriä.
– Vanhemman iän innostuminen tuli, kun pelihommat loppuivat ja piti keksiä jotain. Tämä on kivaa, kokonaisvaltaista liikuntaa.
Entisen kilpaurheilijan luonne nousi esiin, kun Tervahiihto välähti mielessä. Vaikka kyseessä ei ole vakava urheilusuoritus, halusi Pennanen haastaa itseään. Hän ilmoittautui pisimmälle, 69 kilometrin matkalle. Tyylivalinta on vapaa.
Lauantaina matkakaveriksi lähtevällä toisella ex-jalkapalloilijalla Aapo Heikkilällä talven aikana hiihdettyjä kilometrejä on kasassa vähemmän, mutta hänen kuntonsa on kuulemma parempi.
– Eiköhän Aapo tule painelemaan maisemaan aika nopeasti.
Pennanen kertoo talven peruslenkkinsä pituudeksi 20–25 kilometriä. Ladulla on käyty myös kovimmilla pakkasilla ja silloin, kun suksien alla on ollut valkoista hiekkapaperia.
Hän odottaa väsähtävänsä jossain vaiheessa lauantaina, mutta toivoo sen tapahtuvan mahdollisimman myöhään.
– Sekin on uutta, miten huoltopisteillä pystyy ottamaan vauhdista eväitä.
Kenties kuntosarjan hiihtäjällä on aikaa pysähtyä muutamaksi sekunniksi tankkaamaan.
