Kirkas sää. Ruska-aika ja Kilpisjärven maisemat.
Base-hyppääjä Lassi-Pekka Ruuskanen pääsi toteuttamaan Enontekiön Saanatunturilla pitkäaikaisen haaveensa, kun hän hyppäsi base-hypyn tunturista.
Ruuskanen on haaveillut hypystä kymmenen vuoden ajan. Hän näki Saanan ensimmäisen kerran vuonna 2014, kun oli seurueineen matkalla Pohjois-Norjaan.
– Silloin tuli ensimmäisen kerran mieleen, että voisi olla hienoa hypätä Saanalta. Hyppy on vain odottanut sopivaa hetkeä.
Hetki koitti viime lauantaina. Se oli Ruuskaselle 1 200:s base-hyppy.
– Halusin hypätä yhdeltä Suomen korkeimmista luonnonkallioista.
Sääolosuhteet osuivat niin hyvin kohdilleen, että Ruuskanen pääsi hyppäämään samalla reissulla myös toisen kerran Saanalta.
Ylös tunnissa, alas minuutissa
Ensimmäisen hypyn Ruuskanen teki tunturin idänpuoleiselta seinältä aamupäivällä ja toisen ilta-auringon valossa länsiseinän puolelta.
Itäseinältä hyppyyn tuli noin 200 metriä korkeuseroa laskeutumispaikkaan, länsiseinältä 450 metriä.
Hyppäämisen eteen sai tehdä urheilusuorituksia. Ruuskanen seurueineen kiipesi tunturille kahdesti. Mukana oli noin 10–15 kilogrammaa painava reppu varusteineen.
Kiipeämiseen kului aikaa aina kerrallaan noin tunti.
– Oma aikansa meni myös mittailuun ja katseluun, että mistä hypyn voi tehdä, sanoo Ruuskanen.
Alastuloon meni molemmilla kerroilla reilu minuutti.
Neljä luonnonpaikkaa
Saanatunturi on Ruuskasen mukaan melko matala base-hyppäämiseen, mutta hypyt ovat silti toteutettavissa. Muut hyppypaikat Suomessa ovat nimittäin Saanaa matalampia.
Hän on hypännyt muun muassa Kuusamon Julma-Ölkyltä ja Olhavan kalliolta Repoveden kansallispuistossa.
Suomessa on Ruuskasen mukaan neljä luonnonpaikkaa, jossa hyppyjä voi tehdä. Yleensä suomalaiset hyppääjät suuntaavat Norjaan tai Keski-Eurooppaan.
Hän painottaa, että base-hyppääminen vaatii tietotaitoa ja kokemusta. Se on lajina vaarallisempaa kuin laskuvarjohyppääminen.
– Lajiin pitää olla vankka laskuvarjohyppytausta. Ihan noin vain hyppäämään ei voi mennä.
Kirsikka kakun päällä
Ruuskanen innostui aikanaan base-hypyistä taustansa vuoksi. Hän on ammatiltaan laskuvarjohyppääjä, ja kouluttaa myös muita laskuvarjohyppääjiä.
Ruuskanen arvioi, että hän saattaa olla Suomen kolmanneksi kokenein base-hyppääjä.
Suomen kokenein hyppääjä on Markus Saari. Hän on myös tehnyt hypyn Saanalta ennen Ruuskasta muutama vuosi sitten. Toiseksi kokeneimman hyppääjän viitan Ruuskanen antaa Tony Vilkolle.
Hieman yllättäen hypyt eivät kuitenkaan ole se suurin syy, miksi Ruuskanen kulkee luonnossa.
– Hyppääminen on se kirsikka kakun päällä. Nautin luonnossa kulkemisesta ja kiipeilystä, hyppy on sääolosuhteiden salliessa se kruunu, jonka ansiosta ei tarvitse kävellä takaisin alas, hän naurahtaa.
Ruuskanen saattaa palata joskus uudestaan Käsivarren maisemiin hyppäämään. Hän on kuullut, että erämaassa olisi kalliota, joka sopisi hyppäämiseen. Niille kulkeminen vain vaatisi enemmän suunnittelua ja jonkin verran vaeltamista.
– Ehkä jonain päivänä.