Kiilopää erottuu muista Lapin tunturikeskuksista sillä, ettei sieltä löydy ainuttakaan hiihtohissiä. Olisiko maastohiihtäjien ja tunturiretkeilyn keskuspaikalle voinut käydä toisin?
Tuomo Jantusen mukaan Kiilopää voisi hyvinkin näyttää tänä päivänä samanlaiselta hiihtokeskukselta kuin kaikki muutkin.
Jantunen kertoo, että ratkaisevasti Kiilopään kehittymiseen vaikutti yleisurheilija-urheiluvaikuttaja Lauri "Tahko" Pihkala (1888–1981).
Suomen Latu etsi 1960-luvulla paikkaa tunturikeskukselle, joka palvelisi kasvavaa jäsenistöä koulutuspaikkana. Tiettömän taipaleen takaa, tunturien keskeltä ja vuolaan tunturipuron varrelta löytynyt Kiilopää houkutti Suomen Ladun toiminnanjohtajaa T. I. "Immu" Sorjosta.
Sorjonen halusi vuokrata Metsähallitukselta osuuden Kiilopään huipulle saakka pitääkseen kaikki vaihtoehdot avoimena. Pihkala vaikutti Suomen Ladun hallituksen jäsenenä kuitenkin ratkaisevasti siihen, ettei Suomen Latu ole "pujotteluyhdistys". Hän teki jopa laskelmia, joilla vertaili hiihtoa ja laskettelua. Laskelmat olivat tietenkin hiihdon eduksi.
– On hyvä, että maapalsta vuokrattiin huipulle saakka. Kukaan ei päässyt tekemään sinne laskettelurinnettä, ja Kiilopää sai rauhassa kehittyä maastohiihdon kehdoksi, Jantunen sanoo.
Kirja kertoo sata tarinaa
Jantusen kirjoittama kirja Kiilopäästä julkaistiin viime perjantaina.
Kiilopää tuli tutuksi hänen toimiessaan Suomen Ladun toiminnanjohtajana kolmen vuosikymmenen ajan vuosina 1977–2007.
Kirjassaan Jantunen valaisee tunturikeskuksen perustamisen lisäksi muun muassa sitä, miten Koilliskaira säästyi maanteiltä, millainen oli presidentti Urho Kekkosen viimeinen hiihtoretki ja miten syntyi Suomen ensimmäinen maastopyöräilykeskus.
Tarinoinnin kohteena on noin 500 henkilöä.
Liikuntaneuvos jakaa vinkin
Tuomo Jantunen vastasi torstaina puhelimeensa Muotkanmajalla. Sinne hän oli Kiilopäältä hiihtänyt.
Liikuntaneuvos valistaa, että näin jokaisen suomalaisen tulisi avata hiihtokausi: aluksi ei kannata tehdä viittä kilometriä pidempiä lenkkejä.
– Silloin ei mene nivuset eikä muut hiihtolihakset kipeiksi, hän perustelee.
Hän kertoo, että aina kun Helsingissä avautuu talven ensimmäinen kilometrin pituinen hiihtolatu, joku pyyhältää sen viisitoista kertaa ja ihmettelee seuraavana päivänä miten voi olla kipeä. Siihen saattaa loppua koko hiihtoinnostus.
Jantunen hiihtää läpi talven.
– Nykyisin lasken hiihtotunteja, koska kilometrit ovat jotenkin pidentyneet
Kiilopään laduilla on ollut paljon vastaantulijoita.
– Paikat ovat täynnä. Löysin majoitusta puolentoista kilometrin päästä Kiilopäästä. Myös avannon ja saunan yhdistävässä kylmäkylpylässä jokainen saunanlämmityspäivä on varattu täyteen.
Sadantuhatta kävijää vuosittain
Kiilopää on kerännyt vuosittain yli satatuhatta kävijää 1970-luvulta alkaen. Korona-aikana Kiilopään suosio on vain lisääntynyt.
Hiihtoladulla vastaantulleista 90 prosenttia on suomalaisia, mutta joukossa on myös kansainvälisiä matkailijoita.
Jantunen myöntää yllättyneensä, kun alue alkoi vetää väkeä ulkomailta. Sen hän sanoo olevan Kiilopäällä oppaana toimineen ranskalaisen Dominick Arduinin (1960–2004) ansiota.
– Hän sai ihmisiä tulemaan tänne tammikuussa, ja sama on jatkunut niistä päivistä. Kylmä kausi on eksotiikkaa, joka puree moniin ulkomaisiin matkailijoihin.
Arduin katosi matkallaan maantieteelliselle Pohjoisnavalle maaliskuussa 2004. Hänestä on kirjassa oma lukunsa.
Jantunen odottaa, että ulkomaiset matkailijat pääsevät taas isommin Kiilopäälle.
– He täyttävät suomalaisilta matkailijoilta hiljaisemmaksi jäävät ajat. Suomalaisten sesonkia on helmikuusta toukokuuhin, juhannuksen ja ruskan aikaan.
Saunomisella yllättävä vaikutus
Jantunen huomasi kirjoittaessaan, että pieneltäkin vaikuttavalla asialla on saattanut olla suuri vaikutus.
– Esimerkiksi tänään täällä hiihtää Raimo, joka aikoinaan iski kättä päälle, että hän ostaa Kiilopäältä lomaosakkeen. Sellaista ei oltu vielä tehty missään. Tällainen ilmiö laajeni Kiilopäältä ja Saariselältä ympäri Suomen. Se oli yllättävä vaikutus saunassaistumisesta.
Jantunen näkee, että Kiilopäällä on edessään erinomainen tulevaisuus.
– Menestys on aina perustunut talkooporukkaan. Se on rakentanut, ylläpitänyt ja opastanut, ja luonut omanlaisensa hengen. Esimerkiksi savusaunaan tervetulleeksi toivottavaa saunaisäntää ei voisi edes toteuttaa palkatulla henkilöstöllä, sillä saunalippu tulisi liian kalliiksi. Saunaisäntä tekee kaiken omaksi ilokseen.