Palsasuot ovat vaarassa kadota kuluvan vuosisadan aikana, sillä niissä esiintyvä ikirouta sulaa ilmastonmuutoksen seurauksena pohjoisilla alueilla.
Oulun yliopiston filosofian maisteri Oona Leppiniemen maantieteen alan väitöskirja tutkii palsasoiden esiintymiseen ja tilaan vaikuttavia ympäristötekijöitä sekä palsojen sulamista.
Tarkastelu ulottuu Suomen lisäksi koko pohjoiselle pallonpuoliskolle.
Palsat ovat turvekumpuja, jotka ovat sisältä ikiroudassa eli jäässä kesälläkin.
Suomessa palsasoita esiintyy Tunturi-Lapissa alueilla, joita luonnehtii vähäinen sademäärä, voimakas tuuli, ohut lumipeite ja alle -1 celsiusasteen keskilämpötila.
Maisema muuttuu ja ilmastonmuutos kiihtyy
1960-luvun jälkeen palsat ovat pienentyneet jo 76 prosenttia, kerrotaan väitöskirjassa.
Vuonna 2023 huomattiin, että Ylä-Lapin palsoista on hävinnyt jo kolmannes 1990-luvun jälkeen.
– Ilmastonmuutoksen vaikutukset palsasoihin ovat mutkikkaita. Esimerkiksi mahdollisesti lisääntyvä lumisade ei auttaisi palsasoita säilymään, vaan se voisi jopa edistää niiden sulamista, kertoo väitöskirjatutkija Leppiniemi.
Kun ikiroudan synnyttämät palsakummut katoavat, suon pinnanmuodot yksipuolistuvat, ja maisema muuttuu.
Näillä elottoman luonnon muutoksilla voi olla vaikutusta myös pohjoisen luonnon elonkirjoon, sillä palsakumpujen luomat erilaiset elinympäristöt häviävät ja eliöt menettävät niille tärkeitä kasvu-, ruokailu- ja lisääntymisalueita.
Lisäksi ikiroudan sulaminen vapauttaa turpeesta kasvihuonekaasuja, kuten hiilidioksidia ja metaania, mikä voi kiihdyttää globaalia ilmastonmuutosta entisestään.
– Joskus sulaneista palsoista jää jäljelle vain lammikko. Usein kadonnut palsasuo kuitenkin muistuttaa aapasuota. Kun palsakummut häviävät, kummuilla kuivemmassa ympäristössä viihtyneet lajit katoavat, ja suon kasvilajisto yksipuolistuu, kuvailee Leppiniemi.
Optimistisimmankin arvion mukaan 75 prosenttia häviää
Uudessa väitöskirjassa Suomen nykyisistä palsasoista vain alle kolmasosan havaittiin olevan hyvässä tilassa.
Kolmea eri ilmastonmuutosskenaariota hyödyntäen ennustettiin, että mikäli ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, niin palsasoille sopivat ympäristöt katoavat lähes kokonaan vuosisadan loppuun mennessä.
Optimistisimmankin skenaarion mukaan jopa 75 prosenttia palsasoista olisi vaarassa kadota.
Pahimmillaan katoaisi 98 prosenttia.
Palsasoita on vielä jäljellä Kanadassa Hudsonin lahdella, Alaskassa, Islannissa, pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja Länsi-Siperiassa.
Suomessa palsasoita esiintyy Ylä-Lapissa Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kuntien alueella.
Käsivarrentien varrella sijaitsee esimerkiksi tunnettu Iiton palsasuo. Kansallisesta paikkatietoikkunasta voi katsoa Suomen nykyiset palsasuot.
Oona Leppiniemi väitteli Oulun yliopistossa perjantaina.
Vastaväittäjänä toimi erikoistutkija Stefan Fronzek Suomen ympäristökeskuksesta ja kustoksena professori Jan Hjort Oulun yliopistosta.