Peruskoulujen ja lukioiden oppilaat ovat saaneet ylläpidettäväkseen revontulikamera-asemia. Kyseessä on Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorion hanke, jossa tuodaan oppilaille tutuksi revontulifysiikkaa ja luonnontieteen mittaustoimintaa.
Samalla tuotetaan arvokasta dataa muun muassa revontuliennusteiden täsmällisyyden parantamiseen.
Revot – Löytöretkiä revontulivyöhykkeelle -projektissa on mukana on seitsemän Lapin kuntaa ja kuusi koulua. Kun hanke päättyy vuoden 2024 lopussa, revontulikamerat jäävät koulujen ylläpidettäviksi.
Monta revontuliyötä, tulipalloa ja muutama rakettilaukaisu on jo jäänyt talteen.
– Sijaintimme Lapissa on mielenkiintoinen, sillä olemme revontulivyöhykkeen sisällä ja kolmen rakettilaukaisualustan välissä. Kameroiden kuvavirtaan pääsee käsiksi puhelimella jatkuvasti, joten ilmiöitä voi seurata mukavasti koululta tai kotisohvalta, kertoo hankekoordinaattori Emma Bruus.
Kameroiden sijoittelu haastoi
Kameroiden sijoituspaikan löytäminen oli hankkeen käytännön toteutuksesta vastanneen projektitutkija Joona Rautiaisen mukaan haastavaa, sillä kamerat tarvitsivat sähköt sekä riittävän avoimen ja pimeän paikan. Huoltamisen kannalta kameroiden oli oltava lisäksi helposti saavutettavissa.
– Usein paikka, jossa on sähköt, tarkoittaa kuitenkin myös keinotekoisen valon runsautta.
Viimeisimpänä asennettavaa Sodankylän lukion kameraa varten paikkoja etsittiin myös sosiaalisen median ja kyläyhteisöjen kautta.
Lopulta sijoituspaikoiksi valikoitui sekä organisaatioiden että yksityishenkilöiden ehdottamia kohteita avoimilta, syrjäisiltä paikoilta.
Kamera-asemia voi hyödyntää Rautiaisen mukaan kouluissa useiden eri aineiden opetuksessa.
– Matematiikassa aiheita voivat esimerkiksi olla valoilmiöiden esiintyvyyden tilastointi ja geometria. Revontulten värien kautta syvennytään ilmakehän kemiaan. Värien havaitsemiseen vaikuttaa ihmissilmän toiminta biologian puolella. Siihen, miten kamerat tallentavat revontulia, vaikuttavat puolestaan maantiedossa läpikäydyt asiat, kuten magneettikenttä ja sijainti, hän luettelee esimerkkeinä.
Tulipallo-kuvamateriaalilla oppilaat voivat osallistua myös kansalaistieteeseen Ursan Taivaanvahti-havaintopalvelussa.
– Havainnot voivat auttaa meteoriittien radan laskentaan ja löytämiseen maastosta.
Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja, professori Eija Tanskanen näkee koululaisten revontulikuva-aineistolla käyttökohteita myös tutkimuksessa.
– Kamera-aineiston avulla pystymme arvioimaan ja parantamaan revontuliennusteiden täsmällisyyttä.
Merkittävää on Tanskasen mukaan myös alan tuominen esille mahdollisena tulevaisuuden ammattina.
– Lisäämme tietoisuutta Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorion työstä sekä mahdollisuuksista työllistyä Lapissa korkeasti koulutettuna, Tanskanen toteaa.
Revot-projektin on rahoittanut Leader Pohjoisin Lappi ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.
Ensimmäiset tieteelliset revontulikuvat on Suomessa otettu Tähtelässä Sodankylän Geofysiikan Observatoriolla jo vuonna 1927.
Sodankylän geofysiikan observatorio hävitettiin Lapin sodassa 1944, ja samalla tuhoutui runsaasti kuvamateriaalia.
Viime vuonna Helsingin Ilmatieteen laitoksen arkistosta löydettiin yllättäen aineisto, joka oli siirretty sinne turvaan Lapin sodan aikana. Aineistossa on noin 200 valokuvan kokoelma vanhoja revontulikuvia vuosilta 1927–1929.
Kuvat ovat katsottavissa Sodankylän geofysiikan observatorion verkkosivuilta.
Kuvat oli ottanut observatorion johtaja Eyvind Sucksdorff (1899–1955) yhdessä vaimonsa Annikin (1904–1986) kanssa. Mustavalkoiset revontulikuvat edustavat laadullisesti aikakauden parhaimmistoa, sillä Sucksdorff oli taitava valokuvaaja ja tähtitieteen harrastaja.
Hän oli myös organisoimassa koko Lapin alueen kattavan revontulien näköhavaintokampanjan.
Lähde: Sodankylän geofysiikan observatorio.