Metsähallituksen Paimenviikot ovat täydessä vauhdissa. Kansallispuisto- ja luonnonsuojelukohteilla huolehditaan perinneympäristöjen monimuotoisuudesta laiduneläinten avulla.
Pudasjärvellä paimenet viettävät viikkonsa Syötteen kansallispuiston Rytivaarassa. Perjantaisin Rytituvalle saapuvat uudet paimenet ja lampaat saavat uudet hoitajat.
Kesä- ja heinäkuun vaihteessa Rytituvalla paimenina lomailivat tottijärveläiset Kaisa Hörkkö ja Jarmo Martti.
Rytivaaralla lampaita on kahdeksan. Suurin osa lampaista on ihmisläheisiä ja ottaa mielellään vastaan rapsutuksia.
– Kahdeksan on sopiva määrä. Niitä on helppo pitää silmällä, ja kaikilla on ollut kaikki hyvin, Hörkkö ja Martti kertovat.
Heidän tehtävänään paimenena on huolehtia, että lampaat pysyvät laitumellaan ja että niillä on juodakseen sekä puhdasta vettä että vitamiinivettä.
Lampaiden laidunalue on aidattu niitty, jota on jo pitkään hoidettu laiduneläinten avulla. Lampaat ovat laiduntaneet onnistuneesti, sillä kasvien monimuotoisuuden voi pihapiirissä melkein haistaakin. Kukkien väriloisto ilahduttaa etenkin keskikesän paimenia.
Niittyä reunustavat erilaiset vanhat rakennukset. Pihapiirissä on alkuperäinen tupa, joka on nykyisin avoin museotorppa. Siellä on sauna, kaivo, navetta, pari latoa ja kuivakäymälää.
Hörkköä paimenviikon ajankohta jännitti etukäteen, sillä hän ei ole helteen ystävä.
– Olen todella tyytyväinen, että pääsimme Rytituvalle. Olen monena vuonna hakenut tänne, mutta ei ole napannut, Hörkkö kertoo.
Tänä vuonna pariskunta ei aikonut hakea Paimenviikoille, mutta aivan viime hetkillä Hörkkö päätti toisin. Metsähallitus arpoo paimenet hakijoista.
Hörkölle paimenviikko on tuttu konsepti. Hän on ollut paimenena jo ensimmäisenä kesänä, kun paimenviikot oli uusi asia. Silloin hakijoita oli huomattavasti nykyistä vähemmän. Nyt hakijoita on tuhansia.
Hörkkö on ollut paimenena yhteensä kolmessa eri kohteessa seitsemänä kesänä, yhteensä seitsemän viikkoa. Martti on ollut vain viikon vähemmän.
– Olemme hakeneet kaikille mahdollisille kohteille kaikkina mahdollisina aikoina, pariskunta kertoo.
Paimeneksi lähtemistä motivoi mahdollisuus viikkoon luonnon keskellä eläinten parissa, eikä luonnonsuojelu ole syistä pienin.
Tämän kesän kohde on hieman erilainen kuin aiemmat, joissa pariskunta on ollut, Kolin Lakkalassa ja Lemmenjoella Kaapin Jounin tilalla. Rytivaaran erikoisuus on, että sinne ei pääse autolla, vaan on vaellettava neljän kilometrin matka Rytivaaran kierrosta pitkin päästäkseen tuvalle.
– Oli se melko roudaaminen autolta tänne ja vielä pitäisi päästä takaisinkin, Hörkkö ja Martti puhkuvat.
Neljän kilometrin matkassa kesti pari tuntia, sillä selässä oli painavat rinkat. Jälkiviisaina he kertovat, että ruokaa on mukana liikaakin. Onneksi valmiita retkiruokia on helppo kuljettaa.
Yhden kerran he ovat käyneet autolla hakemassa koiranruokaa. Heillä on mukana kaksi isokokoista skotlanninhirvikoiraa.
Ainoa kriteeri paimenviikkojen kohteelle heillä olikin, että lemmikit ovat sallittuja tupaan.
– Koirat vain katselevat lampaita aidan ulkopuolelta, eli yhteiselo on sujunut hyvin, Hörkkö iloitsee.
Koirat mahtuvat tupaan mukavasti, sillä Rytituvassa on tilaa kahdeksalle hengelle.
Rytitupaan ei tule sähköjä tai vettä. Veden saa kesällä kaivosta tai hetteestä, ruuanlaitto onnistuu kaasuhellalla ja lämmitys kamiinalla.
Askeettisista oloista ja sijainnista johtuen Rytituvan paimenviikko on useita muita kohteita halvempi. Viikko maksaa paimenille 424 euroa.
Lampaat ovat pariskunnalle tuttuja entuudestaan, joten paimenen työ ei jännittänyt. Hörkön vanhemmilla on aikanaan ollut lampaita ja pariskunta on pitänyt kesälampaita. Heidän mukaansa lampaat eivät vaadi kauheasti.
– Tänne voi hyvin tulla, vaikkei tietäisi lampaista mitään. Täällä on hyvät ohjeet.
Hörkkö ja Martti eivät rapsuttele lampaita päivät läpeensä, vaan keskittyivät lomailemaan kauniissa paikassa. Saunan he lämmittävät lähes joka ilta.
Erityisesti Hörkkö on päässyt nauttimaan ympäröivästä kansallispuistosta. Hän on muun muassa kävellyt koiran kanssa vanhaa UKK-reittiä neljä tuntia. Vaeltaminen on hänelle tuttua, sillä hän on tehnyt jopa muutaman kuukauden pituisia vaelluksia.
– Todella kivaa päästä näkemään Syöte tällä tavalla, hän sanoo.
Hörkkö kertoo käyneensä laskettelemassa Syötteellä kerran 1990-luvulla. Hän kehuu maastoja, vaikka vanha UKK-reitti onkin välillä rämeikköä. Suota rakastavalle Syötteen maisemat sopivat, hän ihastelee.
Ainoa miinuspuoli Rytivaaran kohteessa heille on se, ettei lähellä ole uimapaikkaa. Noin puolentoista kilometrin päässä on epävirallinen, hieman salainen uimapaikka.
– Tämä on ollut todella rauhallinen ja ihana paikka. Halusin pitkään päästä kokemaan, miltä tuntuu olla paimenena näin keskellä ei mitään, Hörkkö sanoo.