Lähde saa tämän eri­tyis­laa­tui­sen suon ku­kois­ta­maan

– Tässä se on, ehdin ajatella samalla hetkellä, kun jalkani uppoaa syvyyteen vyötäröä myöten.

Otan tukea viereisestä mättäästä ja nousen nopeasti ylös veden syleilystä. Pikainen, joskin suunnittelematon, pulahdus paljastaa, että olemme juuri oikeassa paikassa. Pohjavesi suonsilmässä on hyisen kylmää.

Samalla todistan, että allamme pulppuaa pohjavettä, joka näkyy maanpinnalla pieninä vetisempinä kohtina ja tihkupintana suossa. Lähdealue luikertelee noin viiden metrin mittaisena juovana. Varsinainen syvä hete piilottaa itsensä helposti monimuotoiseen maastoon.

Hete on suon lähde: juuri tämän hetteen ympärillä on pieni, erityislaatuinen lettosuo Pudasjärven kaakkoiskolkassa, Korpisen takana. Täällä pohjavesi nappaa mukaansa ravinteita äärirehevästä kalkkipitoisesta maaperästä ja levittää niitä ympärilleen virratessaan ja noustessaan maan pinnalle.

Tällaiset rehevät, luonnontilaiset lettosuot ovat koko maassa erittäin harvinaisia. Pohjoisessa niitä on suhteellisesti enemmän kuin etelässä, mutta Pudasjärvelläkin niitä on hyvin harvassa, vaikka soita kaupungin pinta-alasta on yli puolet.

Erityislaatuisuutensa vuoksi kyseinen lettosuo on suojeltu ja metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Vastikään pienen suon ympäristössä on tehty toimia, jotta sen tila paranisi, alue ennallistuisi ja jopa laajenisi.

– On ollut tämän suon onni, että metsäojituksia ei ole tehty suon yläpuolella vaan ainoastaan alapuolella,  Metsähallitus Metsätalous Oy:n luonnonhoidon asiantuntija Markku Lehtelä kertoo ja katsoo lähteen takana kohoavan rinteen suuntaan.

Koska letot sijaitsevat maaperältään kalkkipitoisilla alueilla, valtaosa niistä on raivattu pelloksi tai ojitettu metsätalouden käyttöön ihmisten hyödyksi.

Toisin kuin muiden suotyyppien maaperä, lettomaa ei ole hapanta. Lehtelä esittelee, kuinka lettojen kasvillisuus poikkeaa kakkimaan ansiosta huomattavasti ympärillä olevasta rämeestä, korvesta ja rehevästä kankaasta.

– Täällä kasvaa lettosuolle tyypillisesti useita puu- ja pensaslajeja. On kuusta, koivua, mäntyä, leppää ja katajaa, Lehtelä laskee ja kääntyy katsomaan alaspäin kohti kasvillisuutta.

Sieltä erottuvat muun muassa kirkkaana kukkiva maariankämmekkä, mustakauluksinen lettovilla, mesiangervoa sekä erilajisia saroja, kortteita ja sammalia. Kyseisellä letolla on tavattu myös harvinaista punakämmekkää, mutta sen kukkia emme tällä kertaa näe.

Punaiset nauhat viereisissä puissa osoittavat rauhoitetun lettosuon sekä talousmetsän rajan. Rajan toisella puolella Metsähallitus Metsätalous Oy on ennallistanut aluetta viime talven aikana osana jokihelmisimpukan eli raakun kantojen vahvistamiseen ja elinympäristöjen kunnostukseen keskittyvää LIFE Revives -hanketta.

EU-rahoitteisen projektin päätoteuttaja on Jyväskylän yliopisto. Metsähallituksesta hankkeessa on mukana myös Luontopalvelut, jonka vastuulla ovat Iijoen ja Oulujoen vesistöalueiden raakkujokien ja -purojen kunnostukset ja seurannat.

Soiden ennallistaminen liittyy erittäin uhanalaisten raakkujen elinympäristöjen parantamiseen, koska aikanaan metsätalouden takia ojitetuilta mailta kulkeutuu ravinteita raakkupuroihin.

Metsätalousmailta huuhtoutuvat kiintoaineet voivat tukkia pohjasoraa ja valuma-alueille leviävät ravinteet rehevöittää virtavesiä. Purojen rehevöityminen huonontaa raakkujen oloja: raakut voivat hyvin virtaavissa ja puhtaissa vesissä.

Valtaosa raakkuvirroista sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella, joten metsätaloudella on suuri merkitys raakun suojelussa. Hankkeen toimilla pyritäänkin vähentämään vesistöjen kuormitusta.

Osana hanketta Metsähallitus Metsätalous Oy ennallistaa yhteensä 400 hehtaaria suota Pudasjärven, Taivalkosken ja Posion alueella. Valtion talouskäytössä olevilla mailla lähes kaikki työt on jo tehty, vain Posion puolella toimia on vielä luvassa.

Käytännössä ennallistamistöissä vesiä ohjataan takaisin alkuperäisille kulkureiteilleen tukkimalla ojia ja rakentamalla ojiin patoja. Pudasjärvellä Mäntylammen ympäristössä, lettosuon vieressä, näkyvät ihmisen ja koneiden jäljet.

Alueelta on talvella kaadettu puita ja keväämmällä kaivinkoneella on käännetty maata ja rakennettu turvepatoja sekä lampeen laskeviin että sieltä lähteviin ojiin. Osa metsäojista on tukittu kokonaan maa-aineksella.

Yhtenä päätavoitteena on Mäntylammen vedenpinnan nostaminen takaisin sen luontaiselle tasolle. Osa koukeroisista männyistä näyttää nyt kasvavan suoraan vedestä.

– Tämähän on onnistunut erinomaisesti. Vedenpinta on selvästi korkeammalla kuin viime vuonna, Lehtelä iloitsee nähdessään muutoksen lammen rannalla. Rantaviiva on kauempana kuin aiemmin.

Hän on nyt ensimmäistä kertaa tutustumassa työn jälkeen. Lehtelän mukaan menee vuosia ennen kuin nähdään, miten ennallistamistoimet vaikuttavat. Jo nyt on kuitenkin havaittavissa, että turvepadot pidättävät vettä ja ravinteita niin lettosuon kuin lähistöllä virtaavan raakkupuron hyödyksi.

Ennallistamissuunnitelman tehnyt Lehtelä kertoo, että vaikutuksia seurataan havainnoiden vedenpintaa ja kasvillisuutta. Kun ennallistaminen onnistuu, suoekosysteemin toiminta ja rakenne alkavat palautua lähemmäksi sitä tilannetta, joka on vallinnut ennen ojituksia.

– Tavoitteena on saada vesien virtaamat mahdollisimman samanlaisiksi kuin ne ovat olleet ennen vuosikymmeniä sitten tehtyjä ojituksia.

Metsähallitus Metsätalous Oy tekee vastaavaa ennallistamistyötä jatkuvasti, ja LIFE Revives -hankkeen kohteet ovat lisäystä perustyön päälle. Pohjanmaan-Kainuun alueella tavoitteena on noin 300 hehtaarin ennallistaminen vuosittain.

– Siihen suhteutettuna hankkeen kohteiden määrä ei edes ole kovin suuri. Hankkeen kohteet on valikoitu täsmäkohteiksi niin, että niistä on hyötyä raakun suojelussa. Ennallistamisen jälkeen ne kirjataan luontokohteiksi eikä niillä harjoiteta metsätaloutta, Lehtelä kertoo.

Valtion mailla raakku huomioidaan muutenkin metsänkäsittelyn suunnittelussa sekä maastotöissä. Siitä esimerkkinä ovat purojen ylitykset, Lehtelä kuvailee.

Esimerkiksi Mäntylammen läheisyydessä metsäkoneet ovat kulkeneet hakkuumaille ja kaivinkoneet ennallistamistöihin pienen raakkupuron yli. Ylitystä varten puroon on rakennettu monikerroksinen, väliaikainen silta sellaiseen kohtaan, jossa ei elä raakkuja. Jykevä silta on kasattu useista kymmenistä puista, ja sen voi ylittää koneilla vahingoittamatta vesistöä.

On paluumatkan aika. Vettä ripsii, mutta jo valmiiksi hetteessä kastunutta retkeilijää se ei haittaa. Jätämme leton ja Mäntylammen vastaanottamaan virkistävät sadepisarat ja aistimme, kuinka kostea sää nostattaa suon huumaavat tuoksut valloilleen.

Katson Mäntylammesta laskevaa ojaa, josta isot, ihmisen kaivinkoneella asettelemat turvepaakut erottuvat tummina möhkäleinä. Kun tarkastelen niiden pintaa tarkemmin, näen, kuinka niissä versoo jo uutta elämää.