"Jonain päivänä me vielä ta­paam­me"

Puhelin kilahtaa.

Ruudulle ilmestyy kuvaviesti, jossa tuolihissin matkustajat ovat ottaneet itsestään hymyilevän selfien auringonnousua vasten.

– Tulossa ollaan, kirjoittaa viestin lähettäjä, lääkäri ja vapaalaskija Saana Saltevo, 36.

Muutamaa minuuttia myöhemmin Saltevo saapuu Levi-tunturin huipulle miesystävänsä, vapaalaskija Arto "Ape" Majavan, 48, kanssa.

Saltevo laskee lumilaudan käsistään Majavan laskettelusuksien viereen ja riisuu suojalasit kasvoiltaan.

– Onpa upea keli!

Lupauksen keväästä antava aurinko levittäytyy tunturin ylle. Parin päivän takaiset myrskytuulet ovat riisuneet rinteiden puut tykkylumesta.

Muumimaailma, kuten Majava tykkypuiden valtakuntaa nimittää, näyttää hieman alastomalta.

Muumimaailma on pariskunnalle tuttu. Suuren osan elämästään lumilajien parissa viettäneet laskijat jakavat arkensa tunturin ja Oulun välillä.

Nyt he ovat tulleet Leville vetämään viikonlopun mittaista vapaalaskijoiden alkeisleiriä.

Yhteinen elämä on hioutunut uomiinsa rakkaan lajin äärellä. Toiselle se on ollut ammatti, toiselle elämän suola.

Rakkaudelle se on ollut kohtalo.

Viereiset vuoret

Rinnekahvila Tuikku on aamupäivästä vielä hiljainen.

Katonrajassa täytetty riekko ja diskopallo leijuvat sulassa sovussa. Riekkoja tunturissa näkeekin, mutta diskopallo ei koronan takia ole hetkeen välähdellyt.

Koronalla on ollut roolinsa myös Saltevon ja Majavan tarinassa.

Levistä tuli tukikohta, kun pandemia sulki vasta seurustelemaan alkaneen pariskunnan samaan mökkiin talvella 2020.

Sitä ennen Saltevo ja Majava olivat seuranneet toistensa seikkailuja jo vuosia sosiaalisen median kautta.

Ympäri maailmaa vuorilla laskiessa pari ei koskaan päätynyt yhtä aikaa samalle vuorelle.

Saltevon ystävät olivat hehkuttaneet vapaalaskun legendaa Majavaa pitkään. Majava taas oli hiljaa ihaillut energisen lääkärin menoa ja meininkiä.

­– Ystäväni ihmettelivät kuinka menimme jatkuvasti Apen kanssa toistemme ohi, Saltevo kertoo.

– Minulla oli asiasta rauha. Tiesin, että jonain päivänä vielä tapaisimme.

Se tapahtui viimein Norjan Lyngenissä keväällä 2019.

Laskupäivän jälkeen Saltevo saapui majoitukseen. Mökissä vastassa oli paljon puhuttu vapaalaskun legenda.

– Minulla oli maailman tervetullein olo kun astuin huoneeseen, missä Ape oli.

Elävä legenda

Arto Majavaa voisi kutsua vapaalaskun pioneeriksi.

Kemijärvellä syntynyt ja Rovaniemellä kasvanut mies on ollut kehittämässä lajia Suomessa ja ulkomailla jo kolmella vuosikymmenellä.

Alunperin jääkiekkoa pelannut Majava päätyi laskemisen pariin vasta teini-iässä. Käänteentekevä hetki tuli 9. luokalla, kun Majava ainoana 16-vuotiaana sai luvan toimia huoltajana luokkaretkellä Alpeille.

– Lähdimme viiden juniorin joukolla Itävaltaan St. Antonin hiihtokeskukseen.

Myöhemmin laskukavereita löytyi Rovaniemen freestyle-seurasta. Laskureissut suuntautuivat Suomen tuntureille ja Ruotsiin.

Majava päätyi laskemaan puoliammattilaisena parikymmentä vuotta ja on rakentanut työuransa lajin ympärille. Hän on vuosien aikana kehittänyt lajikulttuuria suuresti ja tuonut sitä näkyviin uudella tavalla.

Majavan työn ansiosta esimerkiksi bilepaikaksi leimautunut Levi on alkanut herättämään kiinnostusta myös rakennettujen rinteiden ulkopuolella.

Miehen ammattitaitoon luotetaan.

– Minulla on sen verran katu-uskottavuutta, että voin tuoda vapaalaskun Leville niin, ettei ajatusta ammuta alas.

Lautaileva lääkäri

Siinä missä sukset eksyivät Majavan jalkoihin vasta myöhemmällä iällä, Saltevo on ollut niissä kiinni 3-vuotiaasta saakka.

Jyväskylästä alunperin kotoisin olevan Saltevon perheellä oli mökki Levin lähistöllä Puljussa, jossa vietettiin talvisin paljon aikaa.

12-vuotiaana sukset vaihtuivat lumilautaan. Laudan kanssa luontoa rakastava nainen on laskenut niin Norjan huipuilla kuin Japanin tulivuorilla.

Saltevo on ammatiltaan akuuttilääketieteen erikoislääkäri. Hän diagnosoi ja hoitaa äkillisesti syntyneitä vammoja ja sairauksia Oulun yliopistollisen sairaalan päivystyksessä.

Vuorotyö vaatii veronsa, mutta tuo mukanaan myös aikaa. Neljän yön ja viiden päivän työputken päätteeksi koittaa pidempi vapaa. Moni voisi viettää vapaapäivänsä sohvannurkassa.

Saltevo suuntaa tunturiin, joko opettamaan vapaalaskua muille tai nauttimaan siitä itse.

– Täytyy todeta, että Saanalla on kyllä enemmän energiaa kuin tavallisella ihmisellä, Majava huomauttaa väliin.

– Minulla on myös todella hyvät unenlahjat, Saltevo perustelee nauraen.

Luottamus ja kunnioitus

Epäsäännölliset työajat sopivat molemmille.

Oulun kodissa elämänrytmi myötäilee Saltevon päivystysvuoroja.

Kun Majava ei ole suksilla, hän tekee toimistohommia, kuten suunnittelee tulevia tapahtumia ja kursseja.

Puolenpäivän paikkeilla hän keittää kahvit, jonka tuoksuun yövuoron tehnyt lääkäri voi herätä.

Majava on huolehtiva luonne ja hän myöntää olevansa suojelunhaluinen Saltevoa kohtaan. Tämä tuli esiin suhteen alussa, kun yhdessä tekemistä vielä opeteltiin.

– Olin laskenut isoja mäkiä ennenkin, mutta hetkellisesti mentiinkin pienempiin mäkiin. Silloin hermoja vähän koeteltiin, Saltevo kertoo.

Saltevo kuitenkin tiesi, mistä Majavan varovaisuus johtui.

Korkeilla vuorilla ja luonnonoloissa valinta ja vastuu ovat aina läsnä. Majava on työssään tottunut huolehtimaan muiden turvallisuudesta ja tietää, mitä huonoista valinnoista voi seurata.

– Tämä vastuuntunne on minussa sisäänrakennettuna, Majava sanoo.

Kun tietää toisen luonteen, voi sitä toisinaan haastaakin. Saltevo toteaa olevansa yksi ainoista ihmisistä, joka saattaa sanoa Majavalle vastaan esimerkiksi reittivalinnoissa. Turvallisuus on kuitenkin kaikkien päätösten ja valintojen lähtökohta.

– Emme kumpikaan ole mitään riskinottajia tai äärimmäisten kokemusten hakijoita. Tarkoituksena on pystyä laskemaan vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin, Saltevo sanoo.

Molemmat kunnioittavat toistensa kokemusta. He kokevat olevansa laskijoina tasa-arvoisia, joka näkyy luottamuksena ja mahdollisuutena oppia uutta toisen avulla.

Se näkyy myös katseessa kahvikupin ääressä.

Jos jotain tapahtuisikin, toinen pitää huolta.

Elämän arvostus

Saltevo ja Majava löytävät yhtäläisyyksiä sekä harrastuksistaan että ammateistaan. Molemmat pitävät työkseen huolta toisista ihmisistä.

Elämän rajallisuuden voi nähdä niin vuoren jyrkänteellä kuin sairaalan päivystyksessä.

Majavan työssä on läsnä pelko siitä, että joku loukkaantuu tai jopa kuolee vuorilla. Se ohjaa sekä suojelemaan että arvostamaan elämää.

Saltevo pelastaa ammatikseen ihmishenkiä, mutta toisinaan tulee hetkiä, kun mitään ei ole enää tehtävissä.

Menetysten äärellä elämän ainutlaatuisuus pysäyttää.

– Joka työvuorossa saan muistutuksen siitä, kuinka herkkää tämä kaikki on.

Pariskunta matkusti vuoden alussa laskureissulle Ruotsin Jällivaaraan.

Laakeilla lumikentillä nautittiin yhdessäolosta ja juhlittiin Majavan syntymäpäivää.

Yösijaksi oli valittu pieni majatalo, jonka omistava vanhempi rouva näki matkalaisissa sen syvimmän ytimen.

– Teillä on ihan sama "spirit", tämä totesi pariskunnalle meänkielellä.

Suomenkielellä tuota ydintä kutsuttaisiin sielunkumppanuudeksi.