Kyy­käär­me on pian Suo­mes­sa rau­hoi­tet­tu – Mika Hon­ka­lin­na pyy­dys­tää pi­hal­taan kyitä joka kevät ja kertoo omat vink­kin­sä kyyn­pois­toon

Kyykäärme on rauhoitettu Suomessa kesäkuun 1. päivästä alkaen. Rauhoitetun eläimen saa kuitenkin ottaa kiinni ja siirtää pois pihapiiristä.

Tältä liminkalaispihalta on vuosien mittaan siirretty pois lukuisia kyitä.
Tältä liminkalaispihalta on vuosien mittaan siirretty pois lukuisia kyitä.
Kuva: Ulla Matturi

Kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen Suomen kyyt voivat elää ilman tapetuksi tulemisen uhkaa. Tuolloin astuu voimaan uusi luonnonsuojelulaki, jonka pykäliin lukeutuu kyyn rauhoittaminen.

Tai lähes ilman tapetuksi tulemisen uhkaa, sillä lain mukaan ”pihapiirissä olevan tai muutoin ihmiselle tai kotieläimelle vaaraa aiheuttavan kyyn saa tarvittaessa ottaa kiinni ja siirtää, ja jos se ei ole mahdollista, tappaa”.

Tutkijan mukaan kyykäärmeen tappamiselle ei kuitenkaan ole mitään syytä.

– En oikein pysty keksimään sellaista tilannetta, missä kyy pitäisi tappaa, biologi Jarmo Saarikivi Helsingin yliopistosta toteaa.

Saarikiven mukaan kyyn pystyy käytännössä aina siirtämään.

Kyykäärme hakeutui aurinkoon Lumijoella.
Video: Jukka-Pekka Moilanen

Tappamista on syytä välttää siksikin, että kyitä on vuosi vuodelta vähemmän.

– Meillä ei hirveän tarkkoja seurantoja ole, mutta kyykannat ovat vähenemään päin, Saarikivi kertoo.

Saarikiven mukaan taannoiset kartoitukset kertovat lähes kaikkien Suomen sammakkoeläin- ja matelijalajien kantojen taantuvan, myös kyiden. Muissa Euroopan maissa kyy on ollut rauhoitettu jo pitkään ja Saarikivi kiittelee rauhoituksen saamista viimein Suomen lainsäädäntöön.

– Kyy tarvitsee ja ansaitsee suojelun. Suomi on nyt liittymässä sivistysmaiden joukkoon.

Suomi on pohjois–etelä-suunnassa pitkä maa, mikä näkyy kyykäärmeiden elämässäkin. Oulun seudulla kyyt ovat vasta aloittelemassa kevättään, mutta Etelä-Suomessa lajitoverit luovat Saarikiven mukaan jo nahkaansa.

Suomen Lajitietokeskuksen tietokannan mukaan kyyn levinneisyys ulottuu Muonion–Vuotson leveysasteille. Lapissa lajin esiintyminen on kuitenkin laikuttaista ja pohjoista kohti harvenevaa.

Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus tutkii sammakkoeläinten ja matelijoiden levinneisyyttä ja siinä tapahtuneita muutoksia Suomessa keräämällä havaintoja koko maasta. Omat kyyhavaintonsa voi ilmoittaa Luomuksen sivulta löytyvällä lomakkeella.

Liminkalainen luontokuvaaja Mika Honkalinna tietää, miten kyy ”tarvittaessa otetaan kiinni ja siirretään”, sillä hänen kotipihallaan tarve on vuosittainen.

– Äitienpäivän tienoilla kyyt tulevat pihalle pomminvarmasti, viime viikolla oli vuoden ensimmäinen, Honkalinna kertoo.

Pyydystys siirtämistä varten on Honkalinnan mukaan helppoa, kun muistaa noudattaa varovaisuutta.

– Laitetaan hanskat käteen, otetaan kannellinen ämpäri ja harja tai jokin pehmeäpäisempi kepakko. Sitten haalitaan käärme ämpäriin ja laitetaan kansi päälle, Honkalinna tiivistää menettelyn.

Harja tai sen tapainen ovat suositeltavia siksi, että käärme ei vahingoitu ämpäriin siirrettäessä. Myös lasten leikkiharava käy todistetusti tarkoitukseen. Kyyt Honkalinna on vienyt kolmen–neljän kilometrin päähän, jotta ne eivät päädy uudelleen omaan pihaan.

Kyiden ehtymätön runsaus liminkalaispihalla on Honkalinnalle arvoitus. Yksi selitys voisi olla, että jossain lähistöllä on käärmeiden talvehtimispaikka. Varmuutta tällaisesta ei kuitenkaan ole.

– Toukokuu on hankalin, myöhemmin kesällä kyyt ovat tässä harvinaisempia ja syksyllä äärimmäisen harvinaisia, Honkalinna kertoo käärmeiden esiintymisestä pihalla.

Ilmoita asiavirheestä