Vastaantulijalle väläytetään pitkiä valoja kahdesti, kun tiellä on poroja. Vanhaa pohjoisen tapaa näkee poronhoitoalueen liikenteessä, mutta missä tilanteessa valoja kuuluu väläyttää, ja onko vanha tapa vielä voimissaan?
– Jos on sellainen tilanne, että vastaantulijan on hyvä hoksata. Se on tapa kertoa, että katseleppa ympärillesi.
– Siihen ei ole mitään metrimäärää. Se on arkijärkeen pohjautuvaa toimintaa.
– Ei. Vaikka porot olisivat tien sivussa tai edempänä, ne saattavat äkkiä liikahtaa. Kyllä varoittaminen lisää valppautta.
– Oma kokemus on Lapista, missä enemmän ajan, ja se on arkiliikenteessä ihan yleisesti käytössä. Paikallinen väestö on kasvanut tähän kulttuuriin.
– Kyllä Porokelloa pidettiin hyvänä. Ongelma oli, että se toimi silloin kun liikennettä oli paljon ja varoittajia oli liikkeellä. Se toimi huonommin pienemmillä teillä ja kun liikennettä oli vähän.
– Ei ole tietoa vähensikö se porokolarien määrää, koska se vaihtelee niin paljon olosuhteiden mukaan. Mutta kaikkien tällaisten hankkeiden parasta antia on se, että ne lisäävät tietoisuutta kolaririskistä. Oli se sitten Porokello tai valojen väläytys, ne ovat hyvä herätys jos ajatuksissaan ajelee.
– Ei, mutta sitä on tehty niin kauan kuin minä olen ollut olemassa. Muistan, että jo kotiväen kanssa väläytettiin valoja, kun oltiin liikenteessä.
– Ei ainakaan 30 vuoteen. Tapa on ollut hyvin pitkään.
– Kunhan on asiallinen syy, ja ei häiritse vastaantulijaa kirkkailla valoilla, vilkautus on hyvä tapa. Uudessa tieliikennelaissa sallittiin myös hätävilkkujen käyttö liikkuvassa ajoneuvossa. Niillä voi varoittaa poroista myös taakse päin.
– En uskalla sanoa, mutta ainakin 1960-luvulta asti. Jo silloin varoitettiin poroista ja poliisista.
– Se on hyvä tapa. Kyllä sitä heti hiljentää vauhtia. Sama, jos näkee poron jäljet.