Monet kuukkelit ja hömötiaiset syövät Kyösti Hyväriseltä siementä kädestä. Talitiaisista näppituntumalle rohkenee yksi ainoa.
Kun Hyvärinen oli tuossa äsken pudottelemassa lunta navetan katolta, hänellä oli leipää taskussa. Kuukkelit toki tiesivät sen.
Linnut vievät leipää jemmaan niin paljon kuin niille vaan antaa.
– Harakat kyttäävät, missä kuukkelit käyvät, ja menevät sitten tyhjentämään varastot, Hyvärinen sanoo.
Kuukkelit ovat seurana Hyvärisen kulkiessa metsässä.
– Minulla on nakkeja. Sanotaan, että linnuille ei saisi antaa suolaista, mutta kyllä nakit on niille kaikkein mieluisimpia.
Metsäneläimet ja Hyvärinen asuvat Taivalkosken Jokijärven kylässä Soidinvaaran juurella. Paikka on rauhallinen. Hyvärisen vanhemmat rakensivat asutustilan korpeen 1960-luvulla. Hän itse teki tilinsä rakennustöissä. Karjaakin hän piti.
Lintujen ystävä Hyvärinen kertoo olleensa koko ikänsä.
– Olin aika hyvä matkimaan lintuja siihen saakka, kun sain tekarit. Enää ei saa kunnolla ääntä, Hyvärinen sanoo, mutta esittää kuitenkin sen perään teertä.
– Teeri tulee keväällä rannalta veneeseen, kun meloskelen järvellä ja matkin sitä. Se istuu keulaan tai keskipukille. Hämärissä riekko tulee käkättämään muutaman metrin päähän, Hyvärinen kertoo.
Myös enon Toivo Nevalaisen on kerrottu osanneen äännellä niin, että siivekkäät tulivat luokse.
Lintujen ruokkijan on käärittävä hihat lokakuulla. Hyvärisellä kattaus jatkuu usein huhtikuun lopulle.
Soidinvaaran seisovissa pöydissä on tarjolla auringonkukan siemeniä, jyviä, rasvatankoja, talipalloja, pähkinöitä, läskiä ja leipää. Kaupan ostosiementä kuluu talvessa lähes 500 kiloa.
– Siemenen hinta on noussut tuntuvasti viime talvesta. Selittävät, että rahti sen tekee. Mutta ei se niin paljon voi tehdä, Hyvärinen sanoo.
Ruokinnalla kulkee eniten talitiaisia ja viherpeippoja. On pikkuvarpusta, hömö-, töyhtö- ja sinitiaista, punatulkkua, käpytikkaa. Joskus käy harmaapäätikka ja palokärki. Syksyin ja keväin näkee lapinharakkaa eli isolepinkäistä. Harakan oloinen koukkunokka saattaa kytätä jossakin tolpan nokassa ja tähystää myyrää ja pikkulintua.
Äskeiseen talvilintulaskentaan Hyvärinen ilmoitti lähes 200 yksilöä. Tiedot häneltä kerää taivalkoskelainen Kalevi Hirvonen.
– Pähkinänakkelia ei ole näkynyt muutamaan talveen ollenkaan. Kun se tulee, se saattaa olla koko talven ja syödä kädestä, Hyvärinen kertoo.
Keväinen erikoisuus on kurkkutorven töräytys Hyvärisen pihalla. Kurkia käy keräämässä talviruokinnan tähteitä.
Lintukannat aaltoilevat.
– Viherpeippoja ei ollut välillä juuri ollenkaan, mutta nyt on varmaan yli 50. Niitä voi laskea, kun ne pysähtyy parvena puuhun. Kesälinnuista kottarainen taas on kadonnut lähes kokonaan, Hyvärinen sanoo.
Kesäkuun 2021 Paula-myrsky kaatoi paljon puita, joissa Hyvärisellä oli linnuille pesäpönttöjä. Hän on tarjonnut enimmillään noin 70 tekopesää.
– Pitää keväällä tehdä uusia ja viedä paikoilleen. Tarkistan ja puhdistan pöntöt vähintään joka toinen vuosi.
Joku roti se pitää olla. Kaikenlaista siipeilyä Hyvärinen ei katso hyvällä.
– Närhen, harakan ja oravan ajan pois. Närhi varastaa niin paljon. Se nokkii varmaan desilitran siemeniä kerralla, niin että posket on pullollaan. Lähtee pois ja pikkuisen ajan päästä tulee uudestaan, Hyvärinen sanoo.
Oravat ovat petoja pääskysen poikasille.
– Muutama vuosi sitten navetan ladossa ja räystäiden alla oli 51 pääskysenpesää. Vain kahteen jäi poikasia. Viime kesänäkin orava kerkesi monta pesää tyhjentää.
Kun muutamana syksynä näätä tuli syömään linnuntaleja, Hyvärinen viritti ketunloukun, ja näätä meni siihen.
Hyvärinen ruukasi ennen metsästellä. Hanhien pyynti oli hänestä kaikista mahtavinta.
– Heitin sen pois 50-vuotiaana. Tuntui, että kiintiö tuli täyteen, hän sanoo.
